Miksi kannattaa kiinnostua viineistä?

Usein suomalaiset mitätöivät itseään ja osaamistaan etenkin viinien saralla. Tähän liittyy melko varmasti toivottavasti jo vanhentunut käsitys viinieistä elitistisenä harrastuksena. Viini on kautta vuosikymmenten mielletty ”hienojen ihmisten” erityisosaamiseksi, kun me suomalaiset profiloimme itsemme yleisesti mieluummin taviksiksi, jotka juovat maitoa ja korkeintaan kolmosolutta tai proseccoa.

Myönnän kyllä, että minäkin suhtautudun yhä golfiin stereotypisella tasolla vähän siten, että se on varakkaampien yritysjohtajien laji. Mutta käsitys johtuu eniten siitä, etten ole golfia harrastanut. Olen vain nähnyt golfareita, joilla usein on niin kallis kerrasto yllään, ettei ihan kenellä tahansa varissuolaisella ole siihen varaa. Tämä on kuitenkin vain pieni otanta todellisuudesta.

Viiniharrastusta pidetään usein yhtä elitistisenä kuin golfia, mutta kysymys on yksinkertaisimmillaan intohimosta maataloustuotetta kohtaan sekä pallon saamisesta reikään. Tällä tasolla voimme aloittaa perehtymisen lajiin, eikö!

Viinin yhdistäminen ruokaan tekee kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan. Taito yhdistää ruoka ja viini keskenään ei ole suomalaisille suotu äidinmaidossa, muttei kyllä kaikille ranskalaisillekaan. Ranskassa kuitenkin viinin ja ruuan liitosta on elämöity ”aina”, joten se on luonteva osa keskustelukulttuuria. Viini kuuluu Ranskassa myös ruoanlaittoon (esim. kastikkeessa aivan olennainen osa), joten se on tärkeä osa ruokailua tätäkin kautta. Suomessa viini taas ei luonnollisesti ole kuulunut perinteiseen suomalaiseen keittiöön, senkin takia ehkä yhä arastelemme viinivalikoiman edessä. Eikä siskonmakkarakeitolle välttämättä viini niin hyvin sovikaan (paitsi saksalainen spätburgunder nyt varmasti toimisi), miksi siis sotkea viiniä tähän?

On totta, että olut toimii suomalaisille ruoille usein paremmin, mutta tässäkin taipumuksemme ja halumme yhdistellä ruokaa ja juomaa laahaa yhä lapsenkengissä. Vesi vanhin voitehista, mutta kyllä minusta viini tai olut aateloi hienon aterian, vähän arkisemmankin. Tässä siis ensimmäinen syy perehtyä viinin (tai oluen) sieluun. Muuten jäisi paitsi aika huikeista makuelämyksistä! Minun elämäni olisi paljon köyhempää ilman viinin ja ruoan liittoa. Itse asiassa, elämäni olisi aika tylsää.

Viinimaailman hienous piilee myös siinä, että oppiminen ei lopu koskaan. Aina tulee uusia herkkuja tarjolle, joita sitten joko on tai ei ole varaa ostaa. Ostettu viini myös kypsyy ikääntyessään ja kehittyy sitä kautta jopa täysin toiseksi tuotteeksi kuin ostohetkellä. Tämä viinien ostaminen kellariin tai viinikaappiin menee kuitenkin jo ehkä ”hifitasolle”, vaikka elitististä se ei ole. Säilömmehän me omenahillotkin maakellariin, miksemme siis viinejä?

Kuitenkin suurin osa, veikkaisin, ostaa viinin heti tai pian juotavaksi. Tällöinkin oppimisarsenaali on loputon. Löydät uusia suosikkirypäleitä, uusia viinimaita (Suomessa monopolin valikoiman maakohtainen laajuus hakee vertaistaan), uusia ideoita myös ruoanlaittoon.

Toisaalta myös ruokatrendit ohjaavat viinivalintojamme. En tiedä, olisiko riesling rypäleenä yhtä suosittu ilman sushimanian rantautumista Suomeen. Sekä yleisesti aasialaisen ja etnisen keittiön, jolle riesling toimii pääsääntöisesti aina. Silloin sitä myös herkästi suositellaan, vaikka muitakin todella mielenkiintoisia vaihtoehtoja olisi tarjolla. Niistä lisää joku toinen kerta!

Kun perehdyt ostamaasi viiniin, sen tekijään ja viinitilaan, se on kuin saisit uuden ystävän. Tämähän sopii loistavasti introverteille suomalaisille, joita kenties koronapandemian jälkimainingeissakin ahdistaa liiallinen sosiaalisuus. Meille suomalaisille sopii uppoutuminen eri asioihin. Uskon, että sisukkuutemme yhdistettynä introverttiuteen on muun muassa tehnyt suomalaisista ammattimuusikoista ja soitinrakentajista erityisen arvostettuja. Eri alan esimerkki, mutta meillä on taipumuksena hoitaa hommat, etenkin intohimomme johdattelemana hyvin. Kun kiinnostumme jostain, selvitämme perusteellisesti. Jostain syystä tämä intohimo ei ole ihan vielä ulottunut viinimaailmaan asti, mutta kansakuntamme kulinaarinen muodonmuutos yhdistettynä eurooppalaistumiseen suorastaan huutaa tähän. Voit aloittaa dialogin seuraavan ostamasti viinipullon etiketin kanssa. Sieltä löytyy miltei aina nettisivu, nykyisin myös QR-koodi, viinintekijän tai maahantuojan ruokasuosituksia, sekä ilahduttavimmissa TARINA.

Intohimo viineihin on tarinankerrontaa. Ensin koko vuoden köynnöksillä ja kellarissa raatanut maajussien joukkio työstävät kädet haavoilla ja selät kyyryssä täydellistä tuotetta. Kun se on vielä kypsytyksen myötä hakenut uomiaan ja todettu ensikaadon jälkeen elämänlaadun paranajaksi, tarinan osa yksi on syntynyt. No, sitä ennen kenties myös visio lasketaan mukaan. Tämän jälkeen viini myydään maahantuojille esimerkiksi messuilla, joista kuuluisin on varmasti ”Porvoon viinimessut” eli Bordeaux´ssa vuodesta 1295 järjestetyt upea kattaus uusimpia tai arvostetuimpia alueen viinejä ja ruokia:

https://www.foiredebordeaux.com/

Näihin messuihin osallistuminen on ilman muuta yksi haaveeni, jonka toteutuminen jää nähtäväksi. Mutta paikalle osumaa helpottaa se, että messut ovat auki lähes ympäri vuoden.

Tämän elämöinnin ydin on se, että intohimo viineihin voi kyllä syttyä itsenäisestikin, keskustelulla sen etiketin kanssa Sotkan sohvalla istuen. Mutta jatkojalostuakseen intohimo tarvisee jakamista. Keskustelua, vierailua paikoissa, joissa käy samanhenkisiä ihmisiä, oli se sitten ravintola, kokkikoulu tai viinitila. Myös Suomessa on monia viinitiloja, joilla on mahdollista vierailla.

Monelle kuitenkin se ydinfoorumi on Alkon myymälä, josta viini ostetaan ja jossa toivottavasti jokainen saa hyvän palvelun lisäksi myös tietotaitoa. Viinin myyminen asiakkaalle, koski se sitten maahantuojaa tai yksilöasiakasta, on parhaimmillaan tarinankerrontaa, intohimon välittämistä eteenpäin. Ja nyt minä teen tätä kirjoittamalla blogia, jossa tämä kaikki toivottavasti välittyy. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan myydä tiettyjä tuotemerkkejä vaan jakaa omaa intohimoani tuotteisiin teidän lukijoiden kanssa.

Viinin terveys- ja uskomusvaikutukset ovat sellainen osa-alue, josta ollaan Suomessa luonnollisesti monta mieltä. Mikään viini ei ole hyvästä liiallisesti nautittuna, sisältäähän jokainen alkoholituote kappas kummaa alkoholia, joka muuttuu tavallaan myrkyksi elimistössä. Juuri tähän osa-alueeseen ovat pureutuneet erityisen lahjakkaasti maamme lukuisat raittiusseurat, joilla oli alkujaan uskonnollinen (tässä kohtaa usein paheksuva) pohjavire suhtautumisessaan alkoholituotteisiin. Tämä taas on peruja herätysliikkeistä, joilla Suomessa on ollut vahva jalansija. 1800-luvulla elänyt lestadiolaisuuden perustaja Lars Levi Laestadius paheksui alkoholia, jota kuitenkin viininä Raamatussa lotrattiin ihan antaumuksella esimerkiksi niissä kuuluisissa häissä, joissa Jeesus muutti veden viiniksi. Minulta löytyy aina hyviä argumentteja, jos kukaan tulee minulle paheksumaan alkoholijuomien nauttimista uskonnollisesta näkökulmasta. Näinkin on tapahtunut!

Tähän sekä kieltolakiin, säännöstelyn (monopolin) historiaan ja prosentuaalisesti aika suuren väestönosan alkoholiongelmaan pohjautuu myös hyvin usein se, että viinin nauttimista paheksutaan tai hävetään. Se nähdään osana alkoholismia eli riippuvuutta. Tosin kofeiini addiktoi ihan samalla tavalla niin pappilan kahvittelumyyjäisissä kuin viinihifistelijän taukopannussa. Kohtuus kaikessa onkin ytimessä, jos ja kun halutaan olla kestävällä tavalla intohimoisia, myös terveyelle hyvällä tavalla.

Kun tarkastellaan viiniharrastuksen terveysvaikutuksia, siihen liittyy usein se aiemmin mainittu sosiaalisuus. Keskustelu pullon kanssa on yksi vaihtoehto dialogille, mutta usein nykyaikaiseen viiniharrastukseen liittyy ateria ruokapöydän äärellä. Toisin sanoen sosiaaliset suhteet, ystävät, joiden olemassaolo tutkituksi pidentää elämää. Toki punaviinin kohtuukäyttö saattaa jo itsessään suojata esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeilta. Google-haku (lukeminen lähdekriittisesti omalla vastuulla) osoittaa, mikä loputon kultakaivos tämä aihepiiri on.

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/sopiiko_punaviini_laakkeeksi

Etenkin tiettyjen rypäleiden flavonoidit saattavat edesauttaa kokonaisterveyttä, mutta tätä on luonnollisesti aika vaikea tutkia aukottomalla tavalla. Mutta esimerkiksi Madiranin alueella Ranskassa, jossa juodaan erityisesti tannat-rypäleisiä viinejä, ihmiset elävät hyvin vanhaksi. Roger Corder tutki ilmiötä teoksessaan The Wine Diet — Complete Nutrition and Lifestyle Plan (2007), jossa Madiran monine yli 100-vuotiaine asukkaineen nostettiin esimerkiksi. Sittemmin teoksen antia on käytetty toki markkinointikikkana Madiranin viineille, vaikkei tannat-yhteys pitkään elämään ole mitenkään satavarma, mutta toki osittain mahdollinen. Veikkaan kuitenkin suurimman hyödyn olevan jälleen kerran kohtuus kaikessa -elämäntavalla. Myönnän myös ja juuri siksi käyttäneeni itse tätä argumenttina ostettuani isälleni madiranilaisen syntymäpäivälahjan. Kaikkiin tällaisiin terveys- ja pitkän eliniän väittämiin tulee kuitenkin suhtautua terveellä skeptisyydellä.

Mutta jos elämänlaatu paranee viiniharrastuksella, kokonaisuus varmasti pidentää elämää! Mikset siis kiinnostuisi viineistä ja kulinaarisesta elämästä oikein tosissaan? Tai edes vähän.

Kun innostut, innostut kunnolla. Ehkä jo tämän blogikirjoituksen mitan perusteella huomaat, että juttuni jatkuisi loputtomiin. En keksi ainuttakaan syytä, miksi viineistä EI kannattaisi kiinnostua. Edes viinien hinta Suomessa ei ole sellainen. Me käytämme paljon enemmän rahaa muihin (turhempiin?) asioihin.

Jos terassilla maksaa JP Chenetistä 25 euroa (Ranskassa hinta on juu euron ja risat, tämän olen monestakin suusta kuullut ja itsekin havainnoinut nizzalaisen supermarketin hyllyllä), joka maksaa Alkossa tällä hetkellä 8,99 (punaviininä syrah-cabernet 0,75l), miksi ihmeessä ei voi ostaa parinkympin viiniä kotiin oman gourmet-kokkailunsa kylkeen? Voi saada ihan mielettömästi enemmän!

Elämä on valintoja, joilla teemme olemisestamme hohdokkaampaa tai tylsempää. On myös blogini nimen mukaisesti hienoa yhdistää laadukas kuohuviini Pirkan kuorelliseen sipsiin, yhdistelmä on täydellinen. No, niin on varmasti halvemmallakin tuotteella. Mutta homman ydin on se, että hinta ei ole viiniharrastuksessa se keskiö vaan makuelämys. Edelleen Suomessa tuijotetaan vain hyvin usein hintaa, koska olemme, anteeksi nyt vaan, äärettömän pihi kansakunta. Kenties vain sakemannit pyyhältävät ohi ruotsinlaivan buffetissa taskut täynnä sämpylöitä ja munia (nähty on!).

Kirjoitukseni päättyvät aina siihen, että minulle tulee liian kova nälkä. Koska on perjantai, voisin avata pinaattiselle valkosipuli-persiljakanalle lounasviinin. Kana (eli nykyisin broiler) on sellainen ruokalaji, että jokaisesta tuoteryhmästä löytyy sille sopiva ehdokas. Tätä mietin nyt seuraavan tunnin ajan, kunnes avaan valitsemani pullon ja elämöin. Onko mitään parempaa kuin miettiä, mitä ruokaa söisi minkäkin viinin kanssa? Vain sen eläminen todeksi!

Siispä ilahdun, jos sinä innostuit viineistä piirun verran enemmän tämän kirjoituksen myötä. Hyvää viikonloppua!

P.S. Kertokaa kommentteihini myös, mitä lasissa, kiitos!