Eve Minulla oli hiljattain ilo ja kunnia päästä pitämään roséviinitasting arvoisalle Munskänkarna Aboalle, joka on maamme suurimman viiniseuran Munskänkarna Ry:n paikallisjaosto – itse asiassa ensimmäinen Suomeen perustettu!
Aiheeksi tilaisuuteen valikoitui yllätykselliset roséviinit ja toiveena oli myös pieni esitelmä roséviinien historiasta. No, tämä tehtävänantohan oli kokonaisuudessaan varsinainen roséviinejä rakastavan historioitsijan päiväuni! Olin aivan elementissäni jo miettiessäni kuutta roséviinien historiaa ja moninaisuutta ilmentävää tuotetta maisteluun. Alkon noin neljää sataa roséviiniä plärätessä sormi oli tosin mennä suuhun valinnanvaikeuden edessä. Tilanne rosévalikoiman suhteen on täysin toinen kuin vielä kymmenen vuotta sitten, puhumattakaan kahdesta kymmenestä vuodesta.
Rosé on tällä hetkellä hypertrendikäs juoma – oikeastaan kaikki mihin liittyy rosé tai pinkki väri, on nyt muotia. Roséport, rosékuohut ja -samppanjat, rosédrinkit, rosésiideri, ja niin edelleen. Kuinka ihmeessä on päässyt käymään näin, että rosésta on tullut vihdoin ja viimein katu-uskottava ja kaivattu viinivaihtoehto myös Suomessa? Ja nimenomaan katu-uskottava, sillä rosétahan perinteisesti nautitaan terasseilla katujen varsilla kuten Nizzassa tai Tukholmassa.
Jälkimmäisessä näin kerran moottoripyöräkerhollisen parrakkaita nahkakarjuja juovan roséta. Ehkä tähän on Suomessa vielä matkaa? Mutta mehän tunnetusti seuraamme trendejä Tukholman vanavedessä, ainakin Turussa! Yhä useampi valitsee nykyisin myös kesän buffettarjoiluun pelkän roséviinin, sillä se on niin yliveto erilaisten keveämpien ja mausteistenkin makujen kanssa.
Valitessani viinejä minulle oli itsestään selvää, että ensimmäinen maisteltava rosé olisi Provencesta. Sen myös usein sanotaan olevan ”se aito rosé”, mutten oikein innostu tästä luokittelusta – aivan kuin muut eivät olisi mitään provencelaisen rinnalla. Jokaiselle rosétyylille on paikkansa ja makuja on monia.
Mutta onko Provencen rosé se alkuperäinen? Rakastan aina keskustelua jonkin asian alkuperäisyydestä, koski se sitten juomaa, ruokaa, tapaa, reseptiä, mitä hyvänsä. Välimeren maissa jonkin reseptin oikeaoppisuudesta voitaisiin varmasti keskustella tuntikausia. No, melkein yhtä paljon aikaa käytin roséviinin historian kiinnostavien vaiheiden selvitykseen!
On aina yhtä euforista aloittaa ”jo muinaiset roomalaiset” -anekdootilla mikä tahansa asia. Näin on, nuoriso oli jo silloin pilalla ja sitä rataa Aristotelestä lainaten. Roomalaiset eivät kuitenkaan keksineet roséviiniä vaan ainoastaan sen kaupallistamisen ja sitä kautta rosén suosion leviämisen koko Eurooppaan.
Ensimmäiset Euroopassa viljellyt viinit olivat roséta. Siitä kunnia antiikin kreikkalaisille, jotka viljelivät punaisia ja valkoisia rypäleitä samalla pellolla sekaisin (ns. field blend). Rypäleet kerättiin käsin ja prässätiin jaloin, usein rankoineen päivineen. Kuorikontakti oli pitkä, joten viinistä tuli hyvin hapokasta ja tanniinista – toisin sanoen hyvin säilyvää. Mutta se oli maultaan kaukana siitä, minkä nykyisin miellämme roséksi. Vasta myöhemmin keksittiin erotella punaiset ja valkoiset rypäleet toisistaan, näin syntyivät ensimmäiset puna- ja valkoviinit. Mutta ei mennä tähän vaan keskitytään ansaitusti roséviiniin.
Noin 500-600-lukujen taitteessa ennen ajanlaskun alkua kaupunki nimeltä Massalia, nykyinen Marseille, sai kunnian toimia maaperällään alustana ensimmäisille ”roséviiniköynnöksille”. Kreikkalaiset Anatolian niemimaalta lähteet siirtokuntalaiset toivat ne mukanaan muinaisesta Phokaian kaupungista. He huomasivat, että rosésta tulee aivan erilainen Massalian alueella, vaikka tapa tehdä viini oli edelleen ”field blend”. Tällöin kuitenkin syntyi välimerellinen ”pinkki viini”, jonka maine kantautui myöhemmin roomalaisten korviin. Roomalaisten jo entisestään hyvät kauppasuhteet olivat omiaan levittämään roséviinin maineen kaikkialle Eurooppaan.
Menemättä sen tarkemmin seuraaviin historiallisiin käännekohtiin, päätin jo tässä kohtaa valita ensimmäiseksi pruuvattavaksi viiniksi Provencen legendaarisen tuottajan Chateau de Bernen, jonka tiluksilta minulla ei ole itse otettua kuvaa.
Samoillessani Provencen viinitarhoilla pieni ikuisuus sitten, minua jäi harmittamaan, etten ehtinyt kyseisellä tilalla vierailla. Tosin en usko, että minulla olisi ollut varaakaan ainakaan majoittua tähän nykyisin viiden tähden spa-hotellin, jolla on linnassaan myös Michelin-suositusravintola Le Jardin de Berne:
https://guide.michelin.com/en/provence-alpes-cote-dazur/lorgues/restaurant/le-jardin-de-berne
Miksi tämä paikka on turistien keskuudessa niin suosittu? Kuten usein, suosion juuret ovat vahvasti historiassa ja ikonisessa asemassa – siinä 1800-luvun atmosfäärissä, jossa vakavaraiset eurooppalaiset matkailijat ovat löytäneet Nizzan, Taorminan, Caprin ja muut klassiset Välimeren turistikohteet. Chateau de Berne oli ensimmäisiä viiniturismin edelläkävijöitä Provencessa, sijaitseehan se myös muinaisen ”viinitien” Aurelia Romanin varrella, joka kulkee Italiasta Espanjaan asti.
Chateau de Bernen historian juuret ovat jo 1000-luvun molemmilla puolilla, kuten monilla Provencen viinitiloilla. Aluksi munkit viljelivät maata, tarkoituksenaan myös parantaa sen tuottavuutta. Eri omistajien hallussa tila on säilyttänyt läpi historian säilyttänyt omaleimaisuutensa ja kyennyt silti uudistumaan.
Vuodesta 2016 Chateau de Berneä on luotsannut Alexis Cornu, joka on lisännyt uutena elementtinä tuotantoon vienon tammikypsytyksen. Näistä hetkistä lähtien tuotannon pitäisi olla myös luomua. Kestävän kehityksen sertifiointi HVE, joka on tiukin mahdollinen alan sertifikaatti Ranskassa, tilalla on jo hallussaan.
Oikeastaan Chateau de Bernen viimeiset vuodet ilmentävät hyvin sitä trendiä, joka nykyisin on roseiden kohdalla nähtävissä. Halutaan kokeilla rosén potentiaalia myös tammikypsytettävänä ruokajuomana, uskotaan vankasti luomutuotantoon, vastuullisuuteen ja perinteisiin yhdistämällä ne moderniin kokeilevuuteen.
Jospa sitten asiaan, eli maisteluun! Pruuvasimme kuusi tuotetta eri puolilta maailmaa, ensimmäisenä Chateau de Bernen uudistuneen Inspiration Rosén vuosikertaa 2020 sellaisenaan ja makupaloihin yhdistettynä.
https://www.alko.fi/tuotteet/920977/Inspiration-Ros-2020/
Koska roséviinin sanotaan kestävän monelaisia makuja, valitsin myös maistelulautasille sellaisia kimchistä briehen, aioliin, punajuurihummukseen ja grillattuun kanaan. Vadelmat toivat seuraan vähän makeutta, viininlehtikääryleet etikkaa ja oliivit suolaisuutta suolakeksien lisäksi. Unohdin näemmä ottaa lautasesta kuvan, mutta kuvitelkaa tämä paletti välimerellisiin maisemiin.
Täysin jäännössokeriton Chateau de Berne Inspiration Rosé 2020 toimi yllättävän hyvin kaikkien makujen kanssa, jopa kimchin ja vadelman. Itse viinin maku oli tutun provencelaisesti persikkainen, mausteinen, vähän villivadelmainenkin. Kuin ne kaikki aurinkoiset päivät, jotka onnellinen ihminen saa Provencessa viettää (rankkasade ja tulva olivat omalla kohdallani sitten apokalyptinen loppukaneetti, paratiisissa kun oltiin…). Maistelevan seurueen tyytyväisestä hykerryksestä aistin, että Provencen rosé ei taida pettää koskaan. Inspirationissa on tuttu Provencen rypäleyhdistelmä Grenache, Cinsault, Syrah.
Seuraavaksi viiniksi valitsin portugalilaisen Redoma Rosén, sillä Portugali on varsin tunnettu roséviinimaa kiitos Mateuksen ja Lancersin, mutta nykyisin myös Casal Gracian Vinho Verde Rosén. Halusin kuitenkin valita klassisen portviinituottajan Niepoortin viinin, sillä Dirk van der Niepoort on panostanut nimenomaan portviinitalon moderniin ja silti perinteitä kunnioittavaan viinituotantoon.
Ensimmäinen Redoma Rosé lanseerattiin vuonna 1999 eli juuri silloin, kun uusi rosébuumi alkoi tehdä tuloaan. Tavoitteena oli osoittaa roséviinin potentiaali kypsytettävän ruokaviininä, eikä tässä selvästikään ole epäonnistuttu. Redoma, kuten muutkin valikoidut tuotteet, ovat menestyneet useissa kansainvälisissä kilpailuissa ja ovat joko tiloina, tuottajina tai viineinä jollain tavoin edelläkävijämäisissä asemissa.
Redoma Rosén tammikypsytys ei ehkä ollut kaikkien arvioijien mieleen, mutta itse pidin kovasti tästä tyylistä, tammesta yhdistettynä mehevään marjaisuuteen. Erittäin tyylikäs viini. Nämä kilpailevat Bernen kanssa silti aivan eri sarjoissa. Redoma osoitti potentiaalinsa etenkin grillatun kanan ja aiolin kanssa.
https://www.alko.fi/tuotteet/499737/Redoma-Ros-2019/
Kolmas maistettava kuuluu tällä hetkellä erittäin suositulle saksalaiselle Corvers-Kauterin viinitalolle. Rheingau R3 Pinot Noir on Alkon kesän 2022 kausituote ja se on tehty vain Suomen markkinoille. Luomua, tottakai. Kyllä tämä osoitti kovan potentiaalinsa moninaisten makujen kanssa, etenkin tulisen happaman kimchin. Viiden gramman jäännössokeri pelastaa usein paljon buffetpöydässä ja Rheingaun hapot eivät tee sokerista makean tuntuista. Toki tämä maistui makeammalta ensi alkuun kuin täysin jännössokerittomat Inspiration ja Redoma.
Neljäntenä siirryimme uuteen maailmaan ja Uuteen-Seelantiin, jonka rosétuotanto on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Näytin vientilukemista myös kaavion sekä kerroin rosétrendeistä uuteen maailmaan liittyen. Chilen rosé on ehkäpä nykyisin vaihtunut ostopäätöksissä Uuden-Seelannin roséeksi, vaikka toki kummatkin tekevät suuresti kauppansa. Uuden maailman roséilla tai viineillä ylipäätään ei ole harteillaan eurooppalaista klassista taakkaa, jos näin voi sanoa, vaan viinit voivat olla hyvinkin kokeilevia, kuten vaikkapa Sauvignon Blanc -rypäleestä tehty rosé ilmentää. Rieslingrosé toki on kokeileva esimerkki trendeistä Euroopassa ja erityisesti Suomessa.
Neljäs tuottaja Matua Winery lanseerasi ensimmäisen Uuden-Seelannin Sauvignon Blancin 1970-luvulla, osittain siksi valitsin saman tuottajan rosén pruuviin. Ajattelin tämän olevan myös vähemmän tuttu maistajille. Mud Housin SB Roséta lienee valtaosa suomalaisista viininjuojista jo nauttinut, sillä se on ollut voittoisa viinikilpailuissa. Ilman muuta voittotittelit aina lisäävät myyntiä ja suosiota, joskus jopa muiden kerrassaan loistavien viinien kustannuksella. Aina on hyvä muistaa, että kilpailutulokset ovat subjektiivisia näkemyksiä makuasioista, joista ei voi kiistellä.
Matua Rosé on yhdistelmä eri rypäleistä, silti siinä oli selkeästi erotettavissa Sauvignon Blancista tuleva herukka. Vaikka jäännössokeria on miltei saman verran kuin saksalaisessa Pinotissa, tämä maistui silti suussa alkuun vähän karvaammalta, kiitos varmasti kimchin nauttimisen. Tämä toi myös esille, miten erilaisia ovat sekoiteviinit verrattuna yhden rypäleen edustajiin. Moni kuitenkin myös piti tästä myöhemmällä maistokerralla mansikkaisestakin viinistä, jonka tarkoitus on tuottajan mukaan ilmentää kesän ensimmäistä päivää. Varmasti varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi rapujuhlissa, vaikka nuo siellä kesän lopulla ovatkin!
https://www.alko.fi/tuotteet/917324/Matua-Ros-2021/
Viides viinivalinta kuvastaa, myönnän, ehkä ripauksen rakkauttani georgialaisia viinejä kohtaan, mutta halusin tämän Besini Rosén pruuviin myös siksi, että maailman ensimmäiset viinit on tehty Georgian ja Mesopotamian alueella jopa 7000 vuotta sitten. Sieltä taito on levinnyt antiikin Eurooppaan tai tuonut ainakin vahvoja vaikutteita mukanaan.
Besini Rosé ei ole perinteinen, Unesco-suojeltu kvevri-menetelmällä tehty (eli valtavissa maansisäisissä saviruukuissa kypsennetty) vaan eurooppalaiseen tyyliin Merlot-rypäleestä valmistettu. Tila on perustettu vuonna 2004 ja valikoimaa löytyy Suomessakin jo ihan mukavasti:
https://www.alko.fi/tuotteet/932444/Besini-Rose-2017/
Olisin kovasti halunnut georgialaisista endeemisistä rypäleistä valmistetun rosén, vieläpä mahdollisesti kvevriversion, mutta sellaista ei ollut Alkon valikoimassa saatavilla. Besini Rosén kivat kymmenen grammaa jäännössokeria yhdistettynä tuotekuvauksen lupailemaan pirskahtelevuuteen toi kuitenkin sellaiset Mateus-vibat, että halusin tätä kuriositeettina maistattaa. Georgialaiset viinit ovat myös erittäin trendikkäitä tällä hetkellä.
Valitettavasti tämä Besini Rosén 2017 vuosikerta oli jo elinkaarensa päässä, mutta viallinen viini ei ollut. Helmeilyä ei kuitenkaan ollut nimeksikään. Tämä kuitenkin osoitti potentiaalinsa ruokaviininä, kuten georgialaiset viinit muutenkin. Kimchi ja punajuurihummus taittuivat hienosti tämän aromaattisen kypsän viinin syleilyssä. Aivan varauksetta tästä ei innostuttu, mutta osa myös piti viinistä, muutama haki lisääkin. Tällä puheella toivonkin Alkoon heti tuoreemman vuosikerran Georgia-roséita ja mielellään myös endeemisistä lajikkeista tehtyinä (Georgiaan tehdystä viinitilareissusta kirjoitan varmasti joskus toiste).
Viimeisenä pieni ”kompajäynä”, sokkopruuvi. Bassermann-Jordan Grauer Burgunder Orange 2020 oli Alkon maaliskuun erikoiserä. Maistoin sitä heti silloin ja rakastuin sen syvän ruusunmarjaiseen tuoksuun ja makuun. Tyyli oli hyvin roséviinimäinen. Nautimme viinin muun muassa lohi- ja lihatartarin kera, joiden kanssa se sopi erinomaisesti yhteen.
Tuolloin tiesin jo tästä tulevasta rosépruuvista ja ajattelin, että tässäpä olisi hauska sokkotestattava roseiden kylkeen. Mutta kuinka ollakaan, maku tuntui täysin toiselta nyt viiden ”perinteisemmän” viinin ja syömingin jälkeen. Tarkoituksenani oli vetää pieni yhteys antiikin aikaisen rosén ja oranssiviinin välille, sillä niiden valmistuksessa on paljon yhteisiä elementtejä – muun muassa pitkä kuorikontakti. Tämä Grauer Burgunder eli Pinot Gris on vain tehty yhtestä rypäleestä.
Selkeästikään kuorikontaktin tuoma tanniinisuus ja hapettuneisuus ei ollut raadin mieleen, mutta mielenkiinnolla jokainen sitä maisteli ja arvuutteli tyyliä, tuotetta, rypälettä ja maata. Alkuviiniarvaus osui lähiten oikeaan, vaikka tätä ei ole Alkon valikoimaanotossa alkuviiniksi luokiteltu. Useinhan oranssiviini on myös alkuviini. Tämä oli hyvä osoitus siitä, miten erilainen viini voi olla eri maistokerroilla, eri ruokiin yhdistettynä. Siksi ei kannata luovuttaa, jos jollain kerralla ei ole innostunut jostain tietystä viinistä. Ja toki kuvio menee myös toisin päin – harvoin huippuelämykset ovat sitten enää niin huippuja toisella kerralla, kun odotukset ovat jo tapissa!
Tilaisuudessa kerroin aikajanan avulla roséviinin historiasta tähän päivään asti, myös eri tavoista valmistaa roséta: kuorikontakti, saignée ja sekoitus. Menemättä enää näihin tarkemmin, mainitsen, että libanonilainen Ksara Sunset Rosé taitaa olla tällä hetkellä yksi harvoista Alkon saignée-menetelmällä tehdyistä roséista. Selvitin asiaa ennen tastingin pitämistä, joten tiedoksi kaikille jotka haluatte tällaista esimerkkiä maistaa. Erinomainen viini, kuten libanonilaiset nyt muutenkin.
https://www.alko.fi/tuotteet/407017/Ch-teau-Ksara-Sunset-Ros-2019/
Teitä varmasti kiinnostaa roséviinitastingin pisteytys! Raatilaiset arvioivat tuotteet paremmuusjärjestykseen seuraavanlaisesti, mikäli muistan oikein. Korjatkaa, jos muistan väärin (omat merkintäni ovat mystisesti hakeutuneet piiloon).
- Chateau de Berne inspiration Rosé 2020
- Corvers-Kauter R3 Rheingau Pinot Noir Rosé 2021
- Redoma Rosé 2019 (tässä ja seuraavassa taisi olla aika samat pisteet?)
- Matua Rosé 2019
- Besini Rosé 2017
- Sokko-oranssi Bassermann-Jordan Grauer Burgunder Orange 2020
Eli aika lailla maistojärjestys vallitsi tuotteissa! Löytyykö tästä teidän lukijoiden suosikkeja, vai ovatko nämä vielä maistamatta? Mikä kiinnostaa erityisesti? Tarkoittaako tämä tulos nyt sitä, että kyllä Provencen rosé on edelleen säilyttänyt asemansa ”ainoana oikeana ja alkuperäisenä” roséviininä? En tiedä, mutta kyllä sitä joka kesä on saatava!
Lämmin kiitos vielä ”munskalaisille” kutsusta ja tästä kaikin puolin antoisasta tilaisuudesta inspiroivassa miljöössä! Tulen mielelläni uudelleen! Aurinkoista rosékevään jatkoa toivotan myös kaikille tämän kirjoituksen lukijoille!
P.S. Jos teitä lukijoita kiinnostaa vastaavanlainen viinitasting mistä tahansa teemasta tai maistelu pienimuotoisempana illanviettona esimerkiksi jonkun osallistujan kodissa, ota yhteys eve@sipsiajasamppanjaa.fi niin kehitetään yhdessä sopiva paketti!
”Jo muinaiset roomalaiset” -naurahdin ääneen. Rakastan viljellä tätä itsekin ja mihin se sopisikaan paremmin kuin viineihin ja ruokaan!
Onpa mahtavaa, että rosé alkaa vihdoin maistua Suomessakin. En ollut edes tajunnut kuinka vähän sitä kulutetaan. Me joimme usein rosékuoharia saunakuoharinakin Suomessa asuessamme. Joo, meillä tosiaan juotiin kuoharia, eikä olutta saunajuomana.
Hahhah, kiitos! Mitäs kivaa keksisi ”jo muinaiset serbialaiset” 😀
Ihmettelen samaa, että miksi rosé niin vähän on ihmisille maistunut aiemmin ja ehkä edelleenkin. Minustakin rosé on paras saunajuoma joko kuplilla tahi ilman. Oluista suosin alkoholitonta Koffin Crispiä, muuten kyllä rosé on kiva. Ja onhan se myös usein paras ruokajuoma!