Eve Kesä lähenee jo loppuaan, joten lienee syytä paketoida blogiin edes yksi ”viinitapahtuma”. Tällä kertaa se järjestettiin omalla pihalla, ja teemana oli maineikas kreikkalainen viinitalo Kir-Yianni. Olen jo aiemmin elämöinyt blogissa suhteestani kreikkalaisiin viineihin, joten oli mahtavaa saada maistaa rinnakkain tämän maan kuuluisimman viinitalon antimia.
Ennen tarkempaa Kreikka-analyysia aloittelimme tietenkin kuplilla, jotka eivät tällä kertaa ollut Kreikasta. Vinhon kesäterassilla kirkkopuistossa sai kuitenkin jo toista vuotta tätä Alkosta poistunutta helmeä, Kir-Yianni Akakies Roseta. Se oli hintaisekseen aivan tajuttoman hyvä, endeemisestä eli kotoperäisestä Xinomavrosta tehty skumppa. Kumosin sitä tänäkin kesänä Vinhon terdellä ainakin kaksi vai kolme lasia, se oli myös loistava Kakolan pizzojen kanssa. Kun ei Akakiesta ollut nyt saatavilla, avattiin sitten harmi kyllä samppanja.
Alkuskumpat juotiin kimalaisia ja puusta putoavia omenia väistellen. Hennon raaka omena sopiikin Georges Vesselle Grand Cru à Bouzy Champagne Brut Nature 2015 makumaailman yhdeksi kuvaajaksi. Oli jopa yllättävää, miten terhakka tämän ikäinen vintagesamppis yhä on. Ei ehkä ihan optimaalilla tavalla, tämän olisi hyvin voinut pitää kellarissa vielä pari vuotta keräämässä pyöreää mausteisuutta. Mutten kyllä hyvä Pinot Noir-vetoinen samppanja, joka toimi erinomaisesti arvaatteko minkä kanssa. Sipsit tekivät kauppansa mitä mainioimpana alkuruokana, lisäksi oli loistavaksi todettuja Estrellan linssi-Aito Cheddar-juustonaksuja. Ja brietä, Morbier-tuhkajuustoa, olliiveja ja jottain Lidlin ranskalaista pistaasisalamia.
Kyllähän sipsi ja samppanja on aina lyömätön pari. Periaattessa samppanjatastingiin ei tarvitse mitään muuta kyytipojaksi kuin sipsiä (mielekiintoisempi neutralisoija kuin leipä), ja on myös hauska vertailla, mitkä kuplat sopivat millekin sipsille parhaiten. Aluksi ”maistoraadissamme” oli Sanna, Antti-Veikko ja Maija, kun odottelimme iltatyöläisiä paikalle.
Katsokaapa nyt A-V:n ilmettä! Kuvastaa kaiken. Vesuviuksen rinteiltä, upea Feudi di San Gregorion DUBL Falanghina Brut perinteisellä menetelmällä tehtynä. Mieletön raikas hedelmä, upea intensiteetti ja mineraalisuus, tätä on pakko saada lisää! Tilasimme tämän XtraWinelta, josta saa myös vastaava tuotetta roseena Aglianicosta tehtynä. Se oli maistossa taannoisen Valle d´Aosta -tastingin yhteydessä, jolloin sekin häikäisi tasokkuudellaan. Eli täytyypä näitä molempia tilata lisää vähintään ”Kristuksen kyynelten” verran (viittaus Lacryma Christiin, josta tuottaja on myös tunnettu). Kannattaa tilata, jos kokeilette XtraWinea! Siinä pitää maksaa verot ym. päälle, mutta onhan italialaisten viinien valikoima siellä aivan hulppea. Sisiliasta tilasin samalla Etnan skumppaa, Catarrattoa ja Nero d´Avolaa. Kaikki on jo tuhottu.
Pallogrilliä sytytellessä oikeaoppisesti ilman sytytysnestettä (kaarnalla sai lopulta syttymään) olikin nälkä jo odottelun jälkeen kiljuva. Alkuruoka grillattu camembert osoittautui toimivaksi ja suorastaan täydelliseksi Sasun tuoman Rolly Gassmanin Pinot Gris´n kanssa. En lukeudu kyseisen rypäleen suurimpiin faneihin, mutta oikean ruoan kanssa se räjäyttää tajunnan. Rolly Gassmanin viinit ovat myös kuulemma erinomaisia, itselleni tämä oli ihme kyllä vasta ensimmäinen kosketus kyseiseen tuottajaan.
Viini oli kerrassaan täydellisen nektariininen ja mausteinen, hieno pari camembertin kanssa. Kesti varsin hienosti myös ruusuhyytelön. Eivätpä ruusuisetkaan aromit ole viinille vieraita, etenkin jos mennään toiseen Alsacessa yleisen rypäleen Gewürtztraminerin pariin. Sille ja varmasti tällekin sopii hyvin Alsacen piparin mallinen Munster-juusto. Menemättä taas uusiin aiheisiin, olisipa mahtava fillaroida läpi kuuluisa Alsacen viinitie. Onko joku käynyt? Kommentoi vinkit mieluusti!
Lopultakin koko kööri oli paikalla Johannaa lukuunottamatta, joka saapui illansuussa stand-upista. Veikkaisin, että tällä pihalla saatiin vielä paremmat naurut, vaikka eihän sitä koskaan tiedä! Kuitenkin nyt oli aika maistaa A-V:n tuoma todella mielenkiintoinen sokko!
Viinissä oli kullankertainen väri ja erikoinen, hieman karvasmantelinenkin aromi. Kuivan viinin tyyli vei mieleni Kroatiaan, jota veikkasin maaksi. Maisteltuani riittävän pitkään veikkasin rypäleeksi Malvasiaa, sillä viini maistui tosi samalta kuin aikanaan Alkon hyllyssä vuosia kypsytetty Veralda Malvasia. Silloin oli vielä erityisen vaikea myydä viinejä ei-tunnetuista viinimaista, vaikka Kroatiassahan on todella kova osaaminen ja mielenkiintoisia rypäleitä. Myöskin paljon naisviinintekijöitä, hatunnosto tällekin.
Voitteko siis kuvitella, mikä riemu repesi, kun kaikista maailman tuhansista rypäleistä arvasin rypäleen oikein! Kroatian sijaan maa oli kuitenkin Italia, todella hämmentävää saada Toscanan Malvasiaa! Olisiko jopa ensimmäinen kerta, kun maistan sitä sieltä. Ehkä se tietty karvasmantelisuus liittyi tähän, vaiko sittenkin laadukkaan rypäleen ominaisuuksiin. Tuottaja Tenuta Tobia kyseessä ja pullotusmäärä kautta saatavuus on hyvin pieni. Harmi nyt, kun menin sen pullon jo palauttamaan. Tätä kyllä kannattaa hommata, jos koskaan tulee siihen mahdollisuus. Ehkei tule enää uudestaan? Erittäin herkullinen ja mielenkiintoinen viini.
Sitten tietysti syödään, emmekä ole vieläkään päässeet Kir-Yianniin asti! Ensin esittelen illan hitin, Lidlin feta-pinaattimakkarat. Ne olivat loistavan tasokkaita. Niitä kannattaa todella hamstrata kesän kausituotteiden loppualesta, elleivät ole jo loppuneet.
Pääruokana meillä oli itseoikeutetusti souvlaki, johon sain sukusuhteiden avulla kyproslaisen hyvin simppelin, mutta maukkaan reseptin. Tuunasin sitä vielä vähän extrasitruunalla, olikohan se sitten virhe. Sitruunahan mureuttaa lihaa, ja tämä Tammisen tiskiltä ostettu sisäpaisti oli hyvin tuoretta. Vaikka paistoimme vartaat kuten kuuluu, mediumiksi, ne jäivät silti vähän sitkeiksi. Ehkä olisi pitänyt olla medium miinus, tai sitten vain käyttää filettä. Kuitenkin maku sopi hienosti kaikkien Kir-Yiannin viinien kanssa.
Neljä Kir-Yiannia, neljä huippukokemusta
Tapani mukaan kuvaus jäi vaiheeseen, ja tuli vieläpä pimeä. Tarkin kuva, sekin epäselvä, on otettu kellarissa ennen pullojen availuja. Maistojärjestys muuten kuvan, mutta Yianakohori 2001 maistoimme viimeisenä.
- Kir-Yianni Assyrtiko The North 2020
- Kir-Yianni Naoussa Xinomavro 2018
- Kir-Yianni Ramnista Xinomavro 2011
- Kir-Yianni Yianakohori 2001 (Merlot, Xinomavro)
Olo oli näitä maistaessa kuin lapsella karkkikaupassa, vaikka aikuisena osaa säädellä ahdetun herkun määrää, ehkä. Tastingeissahan yleensä lorotetaan lasiin vain hitunen viiniä, jotta niitä on kätevämpi vertailla keskenään. Ensin kyllä testasin vähän reilummalla kaadolla WineEnthusiastin suosituksen: Assyrtikon yhdistettynä etikkasipsiin (Oikiaa oli tarjolla). En voi väittää vastaan! Varsin tasapainonen yhdistelmä, onhan Assyrtikossa rypäleenäkin reilummanpuoleinen hapokkuus. Kun tämä kohtaa etikan, syntyykin upean leveä hedelmäisyys kuin jonkinlaisena kemiallisena reaktiona. Testatkaapa siis millä tahansa Assyrtikolla etikkasipsit, joista Oikia oli ihan hyvä, muttei ehkä paras. Alunperinhän Assyrtiko on peräisin Santorinin tuliperäiseltä saarelta. Kaikki sieltä maistetut ovat olleet loistavia, viimeisenä Argyris Santorini (onkin muuten hinta reippaasti noussut). Eikä näemmä pohjoisempi lokaatio heikennä rypäleen hienoutta, toki tietty tuliperäisyyden tuoma viba jää uupumaan.
Itse Kir-Yiannin Assyrtikon maku oli viipyilevä, sitruksinen ja mausteinen. Todella ihana viini. Tämä lajike on Kreikan viljellyimpiä valkoisia, kuten myös punaisista tumma Xinomavro (xino tarkoittaa hapokasta, mavro mustaa). Kir-Yiannin viinitila sijaitsee Pohjois-Kreikassa Makedonian alueella. Veikkaisin, että turistikohteista Pargan rannikolta saattaisi päästä jotenkuten perille. Mutta kukapa näin maastopalojen aikaan haluaa Kreikkaan matkustaa. Sääli, sillä tälle viinitilalle pitäisi joskus tehdä jonkinlainen pyhiinvaellus, ja käydä samalla munkkien Athos-vuorella, jossa luomuna viljellään viiniä. Paitsi olen nainen, en pääse sinne. Eivät edes naaraspuoliset eläimet, miettikää! Silti niitä Athoksen viinejä kannattaa maistaa.
Mennään siis kakkosviinin tarhoille Naoussaan. 58 hehtaarin läänissä viljellään Xinomavron lisäksi Syrahia ja Merlot´a (vai Merlotia? lausutaan kuitenkin merloota). Tämä Kir-Yiannin puhdas lajikeviini Naoussasta oli todella mieleeni, vallan erinomaisen hinta-laadun yleisviinin vähän kaikkeen. Yleisgrillausviini tietenkin, mutta tätä voisi vaikka tapastenkin kanssa hieman viilennettynä nauttia. Maussa oli viehättävästi, ehkä vähän epätyypillisestikin kriikunaa ja karpaloon taittuvaa luumua. Aukiolo tekee hyvää Xinomavrolle, josta tehdään myös todella kypsytyspotentiaalisia viinejä. Tämä oli silti juotavissa jo nyt. Kannattaa tilata Bottlescoutsilta, josta satsi toimitetaan kotiovelle ja verot sisältyvät jo hintaan. Saman puljun kautta saa myös tuon Assyrtikon, jota voi yhdistää eri ruokiin Sauvignon Blancin ja Rieslingin tavoin. Rapukauteen suosittelisin kyllä heittämällä tätä Assyrtikoa.
Illan jo tummuessa pullot hupenivat käytyään dekantoitumassa ensin omenahilloa varten pesemissäni purkeissa. Enpä ole tuota hilloa edelleenkään tehnyt, ja tastingista on nyt vajaat kaksi viikkoa aikaa. Kuten viinirypäleissä, myös omenien poiminta on tarkkaa puuhaa. Hillot sun muut kannattaa tehdä silloin, kun maku on tuoreeltaan vielä hapokas, jolloin se toimii hyvänä parina makeuden kanssa. Mutta itse pointti oli se, etten omista samppanjavispilöitä ja dekanttereita. Kannu tai mikä tahansa purkki käy viinin ilmaamiseen yhtä hyvin. Toki, jos rahaa on kuin roskaa, voi hankkia ihan mitä hyvänsä. Minulle riittävät laadukkaat viinilasti (Gabriel-Glasilta omat suosikit nyt) sekä vanha kivijalkakellari viinin kypsyttelyyn.
Mutta mennään nyt Ramnistan 2011 pariin. Pohdimme, mitä olemme tehneet vuonna 2011. Usein mietinkin viinin vuosikertaa tuijottaessani tätä asiaa. Minulle 2011 oli erinomainen vuosi, en keksi kyllä mitään muuta valittamista kuin piinaavan gradun pusertaminen loppuun. Mutta senkin sain juuri ennen vuodenvaihdetta plakkariin ja maisterin paperit taskuun. Tämä liittyi paljonkin viineihin, sillä sen ansiosta saatoin keskittyä vain viineilyyn työkseni, jonka piti olla vain välivaihe.
Itse Ramnistan maku oli perinteisen kreikkalainen. Jos siis mietitään ihmistä, joka ei ole juonut paljon kreikkalaisia viinejä, niin tässä Xinomavro maistuu juuri sellaiselta mukavan kypsältä ja viipyilevältä, vähän multaa, nahkaa, sellaista paahtunutta buzukinsoittajan parkkiintunutta. Pitääpä muuten nykyisin olla varovainen mitä sanoo, mutta tällä virittelin vain tunnelmaa. Ramnista ei vaadi rinnalleen kuin sen souvlagrillin ja buzukin. Ja tietenkin tsatsikin, jota ilman souvlakia kuulemma ei kuulu syödä. Mielestäni tämä oli varsin optimaalinen hetki nauttia viini. Muistaakseni 18 kuukautta kypsytetty tammessa. Hyvä viini tietenkin, mutta ehkä enemmän positiivisesti yllätti aiempi Naoussa.
Yianakohori 2001 on jo todella kypsä, sanoisinko täydellisen kehittynyt Merlot-Xinomavro. Ehkä Merlot on todella upean mehevyyden salaisuus. Kun viini oli ollut jo tunteja auki, tuo mehevyys toi mieleen jotain Pomerolin tapaisia viboja, syyslehtiä, taatelia ja viikunaa. Aivan tajuttoman hyvä viini, jossa oli jonkin verran jo sakkaa. Siksi tämä viini kärrättiin luokseni etukäteen, jotteivät sakat sekoitu vaan jäävät pullon pohjalle. Sakka kuuluu asiaan, kun on näin iäkäs viini kyseessä.
Vuodesta 2001 en muista juuri mitään, kai sen piti olla nuoruuden huippuaikaa epätoivon synkistä vesistä euforiseen puistokaljatunnelmaan. Millenniumin vietin kodin läheisen lasten leikkipuiston keinussa juoden jotain halpaa ja polttaen tupakkaa (toivottavasti isäni ei lue tätä). Siitä lähtien taso on onneksi ollut vain nousujohteinen. Tuntuu silti, että vuosi 2001 on ollut aivan eri elämä. Ja siltä ajalta on Yianakohori peräisin. Mieletöntä. Yianakohori on kylä, ja itse Kir-Yianni on virallisesti perustettu vuonna 1997. Silloin Stratovarius, Pet Shop Boys, Ultra Bra ja David Bowie esiintyivät Ruisrockissa. Ehkä kuitenkin upeampi saavutus oli tämän viinitilan perustaminen, jonka historia on paljon pidempi. Voit lukea siitä vaikka täältä Vindirektin sivuilta.
Tietysti tastingin olisi voinut aloittaa jo aiemmin, ehkä jopa ekaksi, ja verrata miten viinit kehittyvät auetessa. Mutta elämä ei noudata sääntöjä. Mielestäni myös aloitus ja lopetus samppanjalla toimii aina.
Tämän upean Eric Taillet Blanc de Meunierin alkuperä jäi kysymysmerkiksi, mutta Alkosta sitä ei ainakaan saa. Näemmä XtraWinelta saa 42 euron hintaan, taas yksi syy tilata seuraava satsi sieltä, Vesuviusta ja samppanjaa. Aivan mieletön briossipähkinä, hintaisekseen todella herkullinen samppanja. Ja trendien aallonharjalla, puhdas Pinot Meunier. Joskus tätä lajiketta ehkä vähän dissattiin. Useimmiten sitä käytetäänkin Cuveena, sekoitettuna Pinot Noiriin ja Chardonnayhin. Pinot Meunier tuo pyöreää mausteisuutta mukaan. Mielestäni loistava ihan sellaisenaan, ja usein joulupöytään on valikoitunut toisen talon Joly (se vain toimii myös ulkoasultaan jouluun täydellisesti). Tänä vuonna tiedän kuitenkin jo juovani vastikään laivalta ostamaani rosesamppista, Gobillardin vuosikerran 2016 roseeta.
Ei nyt kuitenkaan mennä vielä rosollin pariin, sillä vielä on kesää jäljellä. Olen onnellinen, että saatiin tämä viinitasting sopimaan kaikkien aikatauluissa ja omissa emännöintiongelmissani, vieläpä varsin lyhyellä varoitusajalla. Ilta oli sopivan kreikkalainen, muttei kuitenkaan ortodoksinen kaikissa juomavalinnoissa. Ainahan on niin, että mukaan tuodaan kaikkea kivaa extraa, ja sokko kuuluu asiaan.
Seuraavaksi täytyykin itse kunnostautua tässä. Viimeksi vuonna nakki sokotin kyproslaisen Sportikon, sitä ei kyllä kukaan arvannut, enkä ihmettele. Juuri eilen juttelin taas viinimatkasta Kyprokselle, tälläkin saarella on aivan valtavasti ammennettavaa viinien saralla. Jos siis lähdet sinne, järjestä ehdottomasti itsesi myös viinitiloille. Käsittääkseni siellä on brändätty jo vähän samalla idealla viinitietä kuin Alscasessa. Jos joku haluaa lähettää minut tekemään juttua Kyproksen viineistä, lähden kyllä ilomielin. Tämä oli aikomuksenakin ennen koronaa, mutta elämäähän ei voi suunnitella. Siihen asti, juokaamme Kreikan ja Kyproksen viinejä.
Kiitos kaikille osallistujille ja teille, jotka luitte tämän jutun loppuun asti!
Mikä on oma suhteesi kreikkalaisiin viineihin? Entä mietitkö, mitä elämässäsi on tapahtunut vuosikerran aikaan?
