Eve Istun Ruissalon Kylpylän aulakahvilassa odottamassa bussia. Trendikkäämmin tämä pytinki on Ruissalo Spa & Hotel. Olen täällä viettänyt kaksi päivää niin sanotulla kirjoituslomalla, eikä valinta ole sattumaa. Mikä sai minut päätymään geriatriaparatiisiin, joka edelleen tunnetaan senioreiden kuntoutuskylpylänä?
Männävuosina paikassa törmäsi etenkin sotaveteraaneihin, jotka silloisen personal trainerin mukaan olivat paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nuoret valkokaulustyöläiset. Me onnekkaat olimme voittaneet kuntoloman kylpylään, sillä kauluksemme olivat keskiraskaaksi luokitellussa työssä jo likaantuneet. Olimme raihnereita jo nuorina, vaikka kuitenkin suht terveessä kunnossa etenkin huonebileiden jälkeen.
Nyt näin maksavana asiakkaana vierailupäätökseen vaikutti rauhallisuus, edullinen hinta ja läheisyys. Matkanteon muututtua viime vuosina eri syistä aiempaa haastavammaksi, moni suomalainen valitsee niin kutsutun staycationin. Tämä on tietenkin yksi inhokkisanani, kuten myös voimauttava. Tämän jutun aihepiiri on siis voimauttava staycation. Ainakin minun empiiriseen havaintooni perustuen se on johtanut kylpylöiden kasvaneeseen suosioon. Minun oli myös pakko pistää sanapari otsikkoon, sillä näin kompensoin lupaukseni olla koskaan käyttämättä näitä sanoja lehtijutuissa. Samanlaista radikalismia voi jonkun mielestä osoittaa hiihtolomani kohde.
Trendit kulkevat usein sykleissä. Tässä ajassa näen paljon samaa kuin 1990-luvun lamassa. Se ja sitä edeltänyt nousukausi oli edellinen kylpylöiden kulta-aika. Laivaristeilyjen osalta se ilmeisesti jäikin vuosituhannen viimeiselle vuosikymmenelle. Kylpylöistä ei onneksi ole tullut aikuisten HopLopeja, toisin kuin uusista risteilyaluksista.
Turvallisuushakuinen valitseekin kotimaisen kylpylän, jossa pastellin sävyinen kaakeli- ja marmoripinta henkii ysäriä ja telkkarista totisesti tulee Kauniit ja Rohkeat. Minulla ei ole otantaa muunlaisista kylpylöistä, jotka ilmeisesti Helsingissä ovat aivan toisenlaista luksustasoa päiväspa-meiningillä. Budapestin Szechenyin kylpylässä olen käynyt, joka oli historiallisuudessaan kerrassaan hulppea. Silti muistan sieltä vain kalat, jotka söivät kuonaa ihmisten jaloista.
Mutta pysytään nyt paikallisessa otannassa. Naantalin ja Ruissalon kylpylöillä on sama omistaja Sunborn, jonka aikeissa onkin nyt laajentaa kylpylätoimintaa Naantalissa. Minun tekisi mieli monin tavoin käsitellä tätä aihetta, mutten tiedä, kiinnostaako se blogini lukijoita. Ehkä täällä lukijoita kiinnostaa eniten kokemukseni Ruissalon kylpylässä, kannattaako sinne mennä vai ei. Loppuun pistänkin plussat ja miinukset. Jotenkin tykkään silti itse miettiä matkailukokemuksia paljon laajemmin. Saatan myös arvottaa puupahtaneenkin tunnelman premiumiksi, riippuen siitä, mitä tarpeita se palvelee. Juuri äsken verenpaineeni käytäväpumpulla mitattuani oletan tavoittaneeni oikean huumorin tason, jolla kykenen tämän jutun kirjoittamaan 20 kirjoitetun liuskan jälkeen. Minähän tulin tänne kuntoutumaan.
Ruissalon kylpylä – puupahtanut kuntoutuskeidas vai spa-paratiisi keskellä Turkua?
Mennäänpä sitten mikrotasolle, toki yhdistäen se makroon ja kontekstiin. Kerrotakoon, että oma otantani kylpylöistä on myös työntekijän roolista, joten tunnen (liiankin) hyvin menot ja meiningit. Silti jollain häiriintyneellä tavalla tykkään nykyisin kylpylöissä käydä, vaikka kylpylävierailu pahimmillaan sisältää kaikki katastrofin ainekset.
Ensimmäinen oletukseni olikin, että aiemmin halvalla ostamani lahjakortin käyttö hiihtolomalla on lomani pahin virhe. Sitä se ei ollut – itse asiassa Ruissalon kylpylässä on yllättävänkin rauhallista. Saunassa minulle kerrottiin, että tiistaina oli vielä rauhallisempaa. Ennakko-oletus kaksi olikin, että jos johonkin kylpylään uskaltaa hiihtolomaviikolla mennä, se on Ruissalo. Yleensä täällä ei ole juuri ketään, vain muutamia eläkeläisiä kahvilla. Selvästi jotkut myös Tinder-treffeillä, vai mikä portaali lieneekään. Vyöruusukertomukset valttikortteina. Anteeksi, mutta tämä on liian viihdyttävää. Nyt minä olen täällä joukossa kirjoittamassa tätä tekstiä spa-wlanilla. Todella moni on kuulemma viettänyt täällä jo monta päivää – myös lapsiperheet.
Turun seudulla asustaville tämä kylpylä on tuttu juuri aulakahvilastaan, joka on nykyisin tasokas. Herkullisen näköisiä kakkuja poikineen vitriinissä, katkarapuleipä ja kumppanit, parhaimmillaan myös kylpylän vakioesiintyjä Kim Engblom värisyttämässä mammoja samettibassollaan. Kyllä, olin heidän joukossaan ja nautin esiintyjäkonkarin taidosta ottaa yleisönsä mukaan vuoropuheluun. Muusikon työ on todella kovaa hommaa, joten tämän työn tekijälle täytyy nostaa hattua. En ihmettele syytä sille, että Ruissalon kylpylässä on aina samat esiintyjät ja osin työntekijätkin. Kyllähän suuri osa asiakaskunnastakin varmaan haluaa sitä tuttua, turvallista ja muuttumatonta. Miksi sitä vaihtamaan, jos se on hyvää? Tietysti jotain virkistävää uutta oheistoimintaa voi aina keksiä.
Mutta onko tämä enää kuntoutushotelli? Nettisivujen perusteella kyllä on sitäkin. Silloin kun viimeksi yövyin täällä, ehkä kaksitoista vuotta sitten, olin tosiaan voittanut työpaikan kuntoloma-arvonnan. Meitä oli täällä iso porukka keksimässä keinoa saada hanaviiniä huoneeseen. Yhtä moni meistä myös kokeili kahvakuulaa ja asahia, minä jälkimmäistä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Järkyttävän hidasta ja tylsää. Kyllä Asahi sopii minulle paremmin oluena. No, siltä legendaariselta reissulta riittäisi kerrottavaa tarina jos toinenkin, joista yksi palautui erityisen hyvin mieleeni. Kylpylän trikoosta lämpenevät setämiehet ja allasosaston baana naisten kylpytilan ohi. Kun ovi aukeaa, näkymä ”alttarille” on avoin koko kansalle. Muistin nyt jo varoa, valitsin strategisesti oikean kulman.
Samaisesta kylpytilasta puuttuvat myös pienemmät lokerikot, joita mammakunta kovasti kaipaili itseni mukaan lukien. Monissa matkailublogeissa on valiteltu allasosaston ja tilojen pienuutta, mutta minulle ne olivat kuitenkin toissijainen asia. Koin kummatkin vapauttavina kuntosalissa asioinnin jälkeen. Nuorehkona naisihmisenä ällös kuunaan eksy sinne kireissä treenivaatteissa. Papat tarvitsevat nitroja, tai parhaimmassa tapauksessa nuortuvat esittämään hyvinkin suoria ilmeitä epäsuomalaisen lennokkain vihjauksin. Kaikkia laitteita ei myöskään voi käyttää, jos kuntosalia käyttävät juuri samaan aikaan tietyt setäpapat. En tiedä olivatko he vakiokäyttäjiä vai hotellivieraita.
Olisin kovasti halunnut treenata reiden ojentajia, vai mitä nämä säikeet ovat, joita pumpataan haara-perus-laitteessa istuen. Sellaiseen ei kuitenkaan voi missään maailmantilanteessa mennä päätymättä avoimen tuijotuksen kohteeksi. Valitsin siis ikuisen oppimisen. Menin hennon näkösuojaiseen kahvakuulaloosiin, jossa aidosti – muistin kaikki kahdentoista vuoden takaiset kylpylän personal trainerin opit kuulan optimaalista käytöstä. Nyt olenkin kuin nuijittu intouduttani heittämään kuulaa kaakkoon.
Ihme että pystyin kävelemään aamusateessa niinkin pitkän metsälenkin kuin tein. Se oli ensimmäinen kerta, kun Ruissalossa ei tullut ainuttakaan ihmistä vastaan. Ja on hiihtolomaviikko! Mutta, ne kuuluisat peltoladut ovatkin jo sulaneet.
Ruissalon aktiviteetit ja plussat ja miinukset
Monelle Ruissalon kylpylä ja saari on tuttu juuri ulkoilumahdollisuuksista ja eräästä legendaarisesta juoksukisasta. Ruissalojuoksut järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla. Silloin tämä aula kuhisee trikoopopulaa, joista puolet ovat naisia. Suosittelenkin setämiehiä ajoittamaan vierailuaikanasa tähän viikonloppuun, jolloin Ruissalojuoksut juostaan. Osa juoksijoista tietysti majoittuu täällä myös ja todennäköisesti täyttävät palauttavat altaat. Onko mikään niin ihanaa kuin poreallas juoksulenkin jälkeen?
Näin hiihtolomalla altaat olivat ihmeen tyhjät, mutta silti täydempiä kuin koskaan aiemmin. Myös perheitä on tällä kertaa majoittuneina. En olekaan muistaakseni ennen kohdannut altaissa lapsia, vain sotaveteraaneja, joita ei enää juuri ole. Se on surun aihe, joka ehkä vaatii myös kylpylätoiminnalta uudistusta. Kuntoutusasiakkaita toki edelleen riittää, mutta houkutteleeko kuntoutus riittävästi toisenlaista asiakaskuntaa? Pitäisikö kylpylää markkinoida enemmän myös nuorille asiakkaille? Moni nuorikin oikeasti haluaa ihan tavallista hiljentymistä, ei mitään pääkaupungin luksusta. Avantouintiloma voisi olla yksi Ruissalon valttikortti, kun vielä Saaronniemestäkin pääsee hotellin edustan lisäksi suoraan avantoon.
Nuoret voivat kuitenkin olla aika tarkkoja hotellin ulkoasusta. Paikoin kylpylän ulkoasu onkin laitoskoivun ja roosa-beigen sisustuksen puupauttama. Etenkin lukusalista tulee mieleen poliisilaitos tai hovioikeus. Miksi suomalaiset rakastavat laitoskoivua? No, varmaan Alvar Aallon takia. Mutta jos valittavana olisi jokin se Budapestin koristeellinen historiallinen kylpylä tai tämä, ei olisi kahta kysymystäkään, kumpaan estetiikan puolesta menisin.
Pisteet on silti annettava merinäköalallisen huoneen upealle retrokylppärille, jota ei ole vielä uudistettu tylsän geneerisen suomalaiseksi. Ysärikylpyläromantiikka onkin paljon parempi vaihtoehto kuin vitivalkoinen spa, jossa ei ole edes pastellivärejä. Olisi hienoa tietää, miltä kylpylä on näyttänyt sisältä 1970-luvulla sen rakentuessa historiallisten huviloiden rantavyöhykkeelle. Yhä ihmettelen, miten tämä on saanut edes rakennusluvan. Mutta aikakausi oli otollinen. Samaa voi toki pohtia Naantalin kylpylähankkeessa luostarikirkon kupeessa, mutta ei mennä nyt siihen.
Se mitä tulin kylpylään hakemaan – palautumista ja kirjoitusrauhaa – toteutui varsin hyvin. Olin myös positiivisesti yllättynyt ravintolaruoan ja kahvilan tasosta. Mielestäni se ei ollut lähelläkään tätä 12 vuotta sitten. Ruoka on minulle niin tärkeää, kuten myös (talviaikaan ehkä suppeampi) viinilista, että se ohjaa kylpylävalintaani varmasti keskivertoa enemmän.
Aiemmin en ollut tarttunut Ruissalon Black Friday -tarjoukseen juuri siksi, etten halua pettyä ravintolassa. Ruissalossa kun ei ole talviaikaan muita syömispaikkoja kuin Honkapirtti, jossa aina samat hernekeitto ja lihapullat pannukakkuineen. Vissiin toisinaan myös kalakeitto. Honkapirtti itsessään on kyllä aivan upea JR-14 rakennuttama hirsipytinki, joka on siirretty Karjalasta Ruissaloon. Siellä on vietetty myös monen turkulaisen häät. Kannattaa ehdottomasti siellä käydä lomaillessa Ruissalossa, ja talsia samalla vaihteleva luontopolku.
Viehättäviä luonnonsuojelualueen läpi vilistäviä polkuja löytyykin Ruissalosta kymmeniä kilometrejä, myös pari lintutornia ja kesäisin Hereford-härkien laidunalueita. Paljon nähtävää riittää, jos yksinkertainen kauneus ja hiljaisuus on se, mitä tulit hakemaan.
Turun yliopiston Kasvitieteellisessä museossa ja kansanpuiston paviljongissa riittää sitten enemmän populaa. Sekä tietysti Saaronniemen camping-alueella, jonka kupeessa lymyilee myös autioituvia huviloita. Toivon todella, että ne pelastetaan ennen lopullista hunninkoa. Lähellä on myös kahvila villa Saaro, joka onkin yksi hienoimmista huviloista. Se on vain kesäaikaan avoinna.
Ruissalon historiasta kiinnostuneille kirjavalikoima on loputon. Jos fiktiota halajaa, Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas -sarja on ajankuvaltaan upea, ja siinä vieraillaan myös herrasväen Ruissalon pitsihuviloissa. Mikä onni, että ne ovat säilyneet. Ettei muinainen Turpiina-tiehanke mennyt kirjaimellisesti läpi Ruissalon ainutlaatuisen saaren. Jotta lopettaisin historiapläjäyksen, muistutan vielä perään, että moni Turun vanhoista, nyt jo Turun palossa kärventyneistä puutaloista oli Ruissalon tammimetsistä rakennettu. Ruissalo oli joskus 1700-luvulla aivan klani, mutta siinä ajassa saadaan jo nykyinen biodiversiteetti takaisin. Toivottavasti se säilyy jatkossakin. Ruissalo on Turun keuhkot.
Summarum – kannattaako mennä?
Kaikkiaan Ruissalon kylpylä oli tarjoushintaan nähden hyvä valinta. Sesongin ulkopuolella voi saada huoneen jopa vain 69-79 euron hinnalla. Hotelli sijaitsee hienolla paikalla luonnon keskellä, ja julkisilla pääsee kätevästi suoraan hotellilta Turun kauppatorille. Itse en saapunut siis omalla autolla, mutta käsittääkseni parkkialue toimii ihan hyvin. Nyt siellä ainakin oli tilaa.
Erityiset estetiikkapisteet annan merinäköalallisen huoneen alkuperäisistä kylppärikaakeleista, jotka toivottavasti säilyvät jatkossakin. Muutenkin kylpylän tyyli – silloin kun se ei ole liian laitos – puhuttelee minua tätä nykyä paljon enemmän kuin joskus. Classic-huoneessa olisi kuitenkin saanut olla vedenkeitin, minibaari ja hiustenkuivaaja. No, näistähän päästäisiin, jos maksaisi itselleen Superior-huoneen. Mutta on myös hotelleja, joista nämä edut löytyvät kaikista huoneista. Ehkä ne ovat sitten juuri kalliimpia.
Ravintolaruoan taso on myös noussut huomattavasti aiempaan visiittiin nähden. Voisin seuraavalla kerralla syödä hyvin myös kolmen ruokalajin menun. Tarjolla oli myös buffet, joka arkena oli haukipyöryköitä ja lasagnea. Viikonloppuisin on ”tasokkaampi” ja kalliimpi sortimentti. Edellisellä lomalla meille oli maksettu juuri tämä buffetruokailu, joka silloin jätti ehkä vähän toivomisen varaa. Nyt kuitenkin uskon, että buffetkin on kehittynyt a la carten mukana. Syömäni pizza oli maittavaa, ja sitä myös lähti nälkä. Rias Baixasin Albarino huuhteli hyvällä yhdistelmällä kokonaisuuden. Tuottajaa en valitettavasti pannut mieleen.
Aamiainen oli myös ihan hyvä, joskin osa tuotteista oli jo loppumaan päin. Oma moka tietysti osua paikalle vasta tuntia ennen sulkemista. Usein hotelleissa tilaan aamiaisen huoneeseen, koska en kestä poukkoilevia ihmisiä. Mutta nyt päätin mennä ihailemaan sumuista merinäköalaa kunnon santsausmahdollisuuksien ääreen. Nälkä lähti, vaikkei aamiainen ehkä mikään superior-tasoinen ollu arkena. Kananmunia varten olisi kiva kun olisi suola- ja pippurisirottimet pöydissä, mutta nämähän ovat tällaista aika pientä nillitystä.
Sitten sinne varsinaiseen kylpylään. Joitain matkailublogeja juuri lukeneena huomasin, että monelle allasosaston pienuus on ollut yllätys ja jopa pettymys. Altaita on vain kaksi porealtaan lisäksi, mutta minusta se on varsin riittävä. Eivät ne minusta myöskään olleet liian kylmiä. Vesijumppa-altaassa oli jopa lämmin, joten uiskentelin mieluiten viileimmässä altaassa. Tämän takia en juuri koskaan käy uimassa esimerkiksi Samppalinnan maauimalassa, kun 28 asteen vedessä tulee hiki. Haluan virkistyä uidessa, ja tämän kokemuksen sain menemättä avantoon. Yllättävän moni siellä kävi, ihan kaiken ikäisistä. Ruissalossa olen myös itse elämäni ainoan kerran uskaltautunut avantoon, juuri tässä samaisessa paikassa kaksitoista vuotta sitten. Kokemus oli järkyttävä. Miksi siis kiduttaisin itseäni uudelleen kaikista luvatuista terveysvaikutuksista huolimatta?
Allasosastolla monet mammat valittivat lokeroiden puutetta pesutilassa. Pyyhkeitä putoili naulakosta lattialle ja vesipullolle ei ollut mitään paikkaa. Tähän voisi ehkä remontissa (jos sellainen tulee), kiinnittää jatkossa huomiota. Impivaaran uimahallissa hyvä esimerkki lokeroista, jollaisia kaivattiin. Muuten kylpyläosasto oli minusta oikein toimiva ja sauna kaikessa kuumudessaan hyvä. Minusta on jotenkin liikuttavaa, miten uimahallien ja kuntosalien saunat keräävät aina eri taustojen ja ikäpolvien ihmisiä yhteen. Tulee kuultua elämäntarinaa jos toista. Nyt keskustelunaiheet pysyivät kylpyläkokemuksissa juuri hiihtolomalla. Ymmärrän kyllä, että moni haluaa saunoa myös aivan hiljaa. Minusta on silti vähän outoa, jos lauteilla istuu kahdeksan ihmistä, eikä kukaan puhu mitään. Korkeintaan ”heitetäänkö löytyä”. Samaan aikaan tämä on tavattoman suomalaista, hyvällä tavalla. Ei ole pakko puhua, ellei halua.
Noh, traumaattisin kokemukseni tällä kylpyläreissulla oli ehdottomasti kuntosali. Se oli minusta tasoltaan ihan hyvä, mutta setämiesmeno oli liikaa. Se ei toki ole kylpylän vika. Jätin kuitenkin menemättä toistamiseen, koska siellä oli niin kiusallista yrittää keskittyä itse asiaan. Tällaisilla asioilla on merkitystä. Ehkä seuraavalla kerralla pitää pukeutua säkkiin. Toivottavasti edes pidensin kiilusilmien elinikää vuodella.
Maine Ruissalon kylpylästä puhtaasti kuntoutushotellina sai arvoisensa kruunun ja eittämättä parhaan käyttäjäkohtaisen elämyksen, kun bongasin verenpainemittarin käytävästä. Monessako hotellissa voit mitata ilmaiseksi verenpaineesi? Lähtiessä lomalla se oli ihannetasolla, joten kuntoutukselle douze points.
Kylpylää pitäisi silti markkinoida enemmän myös nuoremmille asiakkaille, ja kehittää kylkeen jotain sellaista viihdeohjelmaa, joka palvelisi myös heitä. Tämä ehkä onkin ollut se kylpylöiden ongelma. Joko ne mielletään perhekeskuksiksi tai senioriparatiiseiksi. Mutta ikäryhmään 20-40 mahtuu valtava potentiaali, joka etsii sopivaa tapaa rentoutua yhä kuluttavamaksi käyvästä työelämästä. Parempi onkin aloittaa kuntoutus jo nyt, niin ei tarvitse pumppailla verenpainetta vanhana.
Oletko sinä käynyt Ruissalon kylpylässä? Mitä mieltä olit tai olet muuten kylpylöiden suosiosta? Suosittele minulle seuraavaa kylpylää!
