Turussa ei ole liikaa hyviä viinibaareja, ei varsinkaan yhtä kiinnostavalla ja edullisella viinilistalla kuin Veistämö Barissa. Tästä entisestä Linna Pubista, joka anteeksi nyt vaan oli aikamoinen räkälä, on kuoriutunut mitä upein viinihifistelijän olohuone. Sijainti Veistämönaukion kupeessa Linnankadulla on vähän keskustan ulkopuolella, mutta sopivasti esimerkiksi laivaterminaaliin matkaavien kävelyreitin varrella. Mikä parasta, myös mahdollisuus ilmaiseen förikruisailuun Aurajoen tält pualt tois pual jokke on varteenotettava tsäänssi.

Miten olisinkaan kaivannut tällaista viinibaaria silloin, kun asuin Kakolanrinteessä ennen uudisrakennusten invaasiota! Erehdyin kerran Linna Pubiin, mutten nähnyt savun seasta juuri mitään. Hetki tämän jälkeen syttyi Kakolassa pikkupoikien tulitikkuleikkien seuraus tulipalo, jota hämmästelin monttu auki viedessäni roskapussia pihalle.
Samanlainen lähestulkoon etiäinen on polkuni uuteen Veistämö Bariin! Juuri kun olin kirjoittanut fanituksestani Bruno Paillardin samppanjoita kohtaan ( https://www.sipsiajasamppanjaa.fi/2022/03/07/bruno-paillard-rakastettuni/ ), sain korvanappiini tiedon, että a) tuttuni Antti-Veikko on perustanut viinibaariin ja b) tiskiltä saa listan ulkopuolelta Paillardin Dosage Zeroa http://www.champagnebrunopaillard.com/en/champagnes/dosage-zero/ rajoitetun ajan! Kaksi huippu-uutista tarvittiinkin tähän viikkoon, jona olen selvittänyt erinäisiä tilihakkerointeja ja muita teknisiä ongelmia esimerkiksi tämän blogin suhteen.

Tämä kirjoitukseni ei tosiaankaan ole kaupallinen yhteistyö vaan aito halu avittaa intohimoisen viinikulttuurin levittämisessä Suomen Turkuun ja mielellään sen rajojen ulkopuolelle. Mikäli viinilistan harvinaisia herkkuja katsoo ja tutustuu Veistämön filosofiaan, ei liene kuin ajan kysymys, koska tämä sisältyy Suomen viinibaarien tunnetuimpaan kärkiluokkaan. Jatkossa on tiedossa myös purtavaa, mutta olimme jo vaikuttuneita kerrassaan herkullisesta tölkkisardiiniateriasta kera sitruunasiivun ja Bargeri Å:n leivän.

Sardiinihifistely on maailmalla tunnettua, vaikka Suomessa tölkkiruoka mielletään helposti vierustoveriani lainaten tyyliin hernekeitoksi tai koiranruoaksi. Miten paljon meillä on opittavaa! Tämä sardiinipurkki teki todella kauppansa, öljykin aivan priimaa, sitä voisi ihan itsessään jo käyttää leivän dippaamiseen ja se varmasti on tarkoituskin. Merkki on La Quiberonnaise, ilmeisesti kilpailujakin voittanut herkku, jota ei näytä saavan mistään suomalaisista marketeista. Nyt miltei hävettää, että ostin juuri jonkun euron sardiinipurkin Prismasta. Pystynköhän sitä syömään tämän jälkeen?
Paillard maksoi käsittämättömän vähän eli kympin lasi, sardiiniateriakin vain kympin. Baarissa voi maistella viinejä myös pienemmillä maisteluannoksilla, piemontelaista tosi kiinnostavaa valkoviiniä otinkin vähän vähemmän. Mielelläni olisi jatkanut maistelua pidempään, mutta ne arjen ikävät velvoitteet.

Tässä sopivasti hennon hipsterihenkisessä baarissa kuitenkin arki unohtuu. Kohta tästä varmasti tulee kansan olohuone, jollainen toki oli myös legendaarinen Linna Pub. Ainoa, mitä kyseisestä atmosfääristä on jäljellä, baaritiskin sijainnin lisäksi, on Teneriffa-henkiset holvikaarioviaukot. Myös lukuisista Portsan puutaloasunnoista tuttu sisustusinnovaatio on peräisin 1970-1980-luvuilta. Mutta henkiväthän ne toisaalta myös eleganttia 20-luvun art deco-henkeä, jos asiaa tältä suunnalta tarkastellaan. Joka tapauksesa iso työ on tehty paikan remontoinnissa(kin), hatun ja maljan nosto sille!

No miltäs tämä zero sitten maistuu? Tuttua Paillardin tinkimätöntä tyyliä, ihastuttavaa greippiä, jälkimaussa jopa pippurista mausteisuutta, ei lainkaan sokeria. Olin ajattelemattomasti syönyt vähän ennen tulista katkarapunuudelia, joten maistoin myös jonkinlaisen sivumetallin, joka puuttui vierustoverin lasista. Pullo oli avattu edellisenä iltana, joten ehkä siitä uupui suurin terä ja syvyys, vaikka hapokkuutta toki yhä oli reilusti jäljellä. Joka tapauksessa erinomaisen tasokas herkku huippuedullisena lasissa, voiko ihminen muuta kuin hymyillä?

On myös ihanaa, että vanhat Linna Pubin tilat ovat saaneet jatkaa koko kansan sulatusuunina. Tyypillisempää varmasti olisi ollut, että tämänkin puutalon kivijalka olisi remontoitu kovan rahan asumiskäyttöön, ellei koko komeutta sitten olisi purettu pois kerrostalokuution tieltä. En nyt kuitenkaan rönsyile ambitioni puutaloasumisen ja perinnerakentamisen pariin tällä kertaa, mutta kyllä vain sopii tällainen miljöö sielukkaalle viinibaarille.



Tulen varmasti vierailemaan Veistämössä usein, sillä viinilistasta oli oikeasti joka ikinen tuote niin kiinnostava, että haluan sitä maistaa. Tällaista ”ongelmaa” en kohtaa juuri koskaan tavanomaisemmissa ravintoloissa, joissa suositellaan alkuun proseccoa ja pääruualle rieslingiä. Lopulta löydän yhden kiinnostavan tuotteen viinilistasta ja sitä saa vain pulloittain. Tämä on se tyypillinen tarina ihan liian monessa viiniä myyvässä paikassa Suomessa, plus se, että henkilökunnalla ei ole minkäänlaista paloa viineihin. Sen huomaa, kuten myös päinvastaisen tilanteen. Myyt mitä hyvänsä, asiakas aistii, jollet tunne intohimoa alaa ja tuotteita kohtaan. Koska Veistämön filosofian taustalla on todella kova ammattiosaaminen yhdistettynä intohimoon, povaan tälle baarille pitkää ikää.
Rummuttakaa viidakkorumpua, vierailkaa esim. IG-tilillä @veistamobar ja sen jälkeen paikan päällä osoitteessa Linnankatu 63. Vai oletko jo ehtinyt käydä Veistämössä? Mitä pidit?
On aina huippua, kun löytyy uusia osaajia ja yrittäjiä. Heitä on syytä kannustaa ja tukea. Kun tulen Turkuun, löydän kyllä tieni Veistämöön – sinun ansiostasi. 😊
Juran alueen kuohuviinejä olen joitakin maistanut (ja omakseni havainnut), mutta valkoviini on kokematta. Kiitos siis Jurancon-vinkistä. Alkosta näyttää löytyvän pikahaulla Lionel Osmin Cami Salié – onko sinulle tuttu?
Kyllä tosiaan kannattaa käydä ihastelemassa Veistämön listaa! Ja hienoa tosiaan, että yhä ihmiset uskaltavat yrittää ja uskoa vakaasti tulevaan.
Olen tuota mainitsemaasi joskus ajat sitten maistanut ja juuri nyt taas sitä katselin, että pitäisi ostaa. No, törsäsin juuri 85 euroa samppanjaan joten olen nyt ehkä ostolakossa loppukuun! Sen verran täsmennystä tuohon kuvatekstiin, että Jurancon on siellä Pyrenneiden lähellä etelämpänä Ranskassa, Jura taas lähempänä Sveitsiä. Molemmilta alueilta tulee ihania viinejä, nimi viittaa erehdyttävästi samoille seuduille! Jurasta ei ole valkkaria Alkossa tällä hetkellä saatavilla kuin nämä kolme nopealla kahlauksella:
https://www.alko.fi/tuotteet/951746/Domaine-Carlines-En-Beaumont-2017/
https://www.alko.fi/tuotteet/910011/Domaine-Carlines-La-Vouivre-2017/
https://www.alko.fi/tuotteet/921676/Domaine-Maire-Fils-Grand-Min-ral-Chardonnay-2019/
Kiitos näistä tiedoista! Täytyy kerrata maantietoa. 😀