Eve Tämän vuoden nerokkain ideani (omasta mielestäni) on ollut käyttää laivahyttiä kreatiivisena työhuoneena. Kun ostat satasella viiniä tax freestä, saat aina uuden risteilylahjakortin. Tavallaan saat siis hytin halvemmalla kuin hotellihuoneen ja sillä satasella myös kaupan päälle hillottavia viinejä kellariin. Onnittelen itseäni ja ojennan itselleni talous-Nobelin. Ihmettelen silti, mihin ihmeeseen rahani hupenevat…
Kirjoitusrallin katkaisee vain nälkä tai tarve käydä purkamassa patoutumia hedelmäpeliin ja pokeriin. Lopetan aina voitolla. Tähänkin masiinaan laitoin 20 senttiä ja voitin euron, joten sain sillä ja aiemmilla hiluilla itselleni take away -kahvin hyttiin. Olen kyllä jokseenkin järkyttynyt, että paperikuppikahvi maksaa laivalla kolme euroa. Hinnat ovat nousseet railakkaasti, kuten mantereellakin.
Moni ryntää ruotsinlaivalla suoraan buffettiin, kun alkaa nälättää. Juuri siksi minä kierrän kyseisen paikan kaukaa, vaikka sen ruokatarjonta houkuttelisikin. En myöskään kestä hanaviinien tasoa buffetissa. Jos on pakko valita hanatarjonnasta, otan Lapin Kultaa, Norrlands Guldia (eli poronpissaa oliko näin?) tai soodaa. Mutta yleensä haluan niin paljon laadukasta viiniä, että sen ja rentouttavan rauhan takia suuntaan ala carteen, maksoi mitä maksoi. Kaupan päälle saattaa saada myös eteeristä pianomusiikkia ja hyvää palvelua.
Ruokaähkyssä saatan vielä pelata yhden hedelmäpelin ja hakea kahvin ennen valumista hyttiin. Kirjoittamista ei pysty jatkamaan välikuolematilassa, on mentävä makuulle mukavan kovaan punkkaan, joka on vuosikymmenestä toiseen samanlainen. Käteen kirja. Tällä kertaa mukaan valikoitui Milka Hakkaraisen ruotsinsuomalaista elämänmenoa naureskeleva dekkari Ei verta rantaa rakkampaa (Myllylahti 2021): https://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/ei-verta-rantaa-rakkaampaa-detail
Joillekuille lienee jo selvää, että olen itse onnellisimmillani matkalla Ruotsiin. Tämän kuvan otin jo palatessani Suomea kohti. Omat isovanhempani olivat pohjoisesta Ruotsiin valuneita suomalaisia, ehkä siksikin tämä teos osui ja upposi. Nyt on tullut myös Milkalta uusi osa Maa kauhein isien, joka on ehdottomasti luettava.
No, tyhjin käsin en sitten kotiin palanut. Onneksi oli myös kirjallisesti tehokas reissu, voi palkita itsensä Dolomiitti-kissanpissalla (eli italialaisella Sauvignon Blacilla, ikonisen Rattin Barololla ja muilla herkuilla, joita bongasin tax freen alepömpelistä! Ihan paras paikka nyt ja aina! Sinne kärrätään ala carten poistuvat viinit. Ajatelkaa, että maksoin tuosta takana lymyilevästä Crozes-Hermitagesta vain 11 euroa! Voitteko käsittää!?
Kohta edessä taas uusi reissu ja todennäköisesti uudet pullot. Minulla on yhä korkkaamatta Hattingley Valleyn BB 2010 ja huomasin, että niitä on yhä tarjoushintaan saatavana 28 eurolla. Ehkä täytyy kumota pottu ennen lähtöä, niin tiedän kannattaako sitä ostaa lisää. Onkos joku testannut?
Kertokaapa minulle teidän tuoreita laivakokemuksianne. Minun piti liittää tähän myös kuva tuoreesta kirppislöydöstäni Silja Gourmetista, mutta kuvaa ei olekaan vielä koneellani ja olen laiska. Tuo upea fine dine-keittokirja ajalta, jolloin laivaristeily oli vielä gloriaa (vuonna 1986) ja tarjoilijoilla valkoiset smokit, ansaitsee kyllä oman postauksensa kuvineen. Vaikka risteilyt ovat nykyisin mitä ovat, silti Itämeri (ja toki Tukholma) kutsuu yhä uudelleen. Voin hyvin kun näen meren edessäni, silloin myös lyyti kirjoittaa.
Koskas itse olet käynyt viimeksi laivalla ja mitä ostit? Valitsetko ennemmin buffetin vai a la carten ja miksi?
(Lopuksi vielä kiitos Hannille ensimmäisestä luovutetusta lahjakortista!)
