Eve Joskus on pakko saada enkkukuplaa. Se hetki oli perjantaina, kun tekniikka ei pelittänyt. Mikään ei saa minua hermostumaan yhtä paljon kuin ihmiskunnan yksinkertaisuus tai toimintojen riippuvuus digijumaluudesta. Pitäisikö vielä saada Gutenbergin painokoneet aktiivikäyttöön? Olen kyllä sellaista koskenut. Sitä ei unohda. Tunne on sama kuin hivellessä täyden raudan Kenwood-monitoimikonetta vuosikertaa 1961.
Mietin tuossa, kun haastateltava puhui nykyajan heppoisista peltihalleista, että me emme tosiaan voi luottaa edes talojen kestävyyteen. Kaikki tehdään halvalla, paitsi viini. Se on suomalaisille aina liian kallista.
No, miksi tämä ostamani Simpsons Chalklands Classic N.V., eli vuosikerraton non vintage cuvee maksoi 35 euroa? Toki tekeminen maksaa, pullossa kypsytys, arvokkaat rypäleet ja niin edelleen. Sokkona veikkaan kuitenkin, että Briteissä hinta on 20 euroa ja risat. Saatan olla väärässäkin. Brexit on uusi kirosana englantilaisille. Mutta viinitiloja pukkaa. Englannissa on jo yli 200 tilaa ja kova pyrkimys kehittää viiniturismia. Ihan ajoissa ovat liikenteessä, kun jo muinaiset roomalaiset… eivät tuoneet rypäleitä matkassaan?
Englannissa on kyllä todistettavasti ristiinnaulittu ihminen jo tuolloin, tästä tuli huima dokumentti pari vuotta sitten. En tiedä, miten tämä varsinaisesti liittyy viinintuotantoon, kyseinen herra kun parkitsi nahkaa tai touhusi jotain muuta. Arvostettavaa likaista työtä.
Kartanoissa aina korostetaan, kuinka työ on raskasta kurassa tarpomista. Mutta ne kumisaappaat ovat kuitenkin kalleinta merkkiä ruotsalaisesta jahtilehdestä. Ei ole kerrastoa shoppailtu Prisman alesta.
Joskus täytyy kuitenkin Prismassa tehdä poikkeus ja investoida laatuviiniin, etenkin kun korkkivikaisen slovakin palautettuani maksoin skumpasta vain 17 euroa. Tällä hinnalla sanoisin, että hyvä diili.
Alkuun tiukan yksioikoinen, kuten minä työviikon jälkeen. Sitten räjähtää kuin migreeni. Sushin kanssa oikein toimiva pari. Mutta jättää silti toivomisen varaa. On paha odottaa sikarilaatikkoa, kun saa vain Coopin terävää sitruunaa. Jos olisi pulittanut 15 euroa enemmän, olisi saanut makutyypin runsas ja paahteinen. Blanc de blancs. Trendi joka ei hiivu.
Edelleen sanoisin, että paras juomani enkkukupla on ollut Gusbourne Blanc de Blancs 2018. Se oli upeimmassa terässä vasta miltei viikon kuluttua avaamisesta. Koska minähän en malta näitä kellaroida, vaan korkaan yleensä heti. Tosin tätä säilöin kellarin pimeydessä ainakin yli puoli vuotta. Eihän se ole aika eikä mikään, vaan näitä pitäisi säilöä vuosia. Itselläni ennätys taitaa olla jonkun samppanjan kohdalla vuosi, kriekien kohdalla päästään kyllä pidempiinkin aikoihin. Harvemmin nimittäin tulee akuuttia kriekin tarvetta, mutta kuoharia tekee mieli, öö, joka viikonloppu?
No, seuraavana päivänä olo oli hieman vähemmän viulunkieli. Lauantai oli suhjuinen ja vaarallinen. Ennen iltapäivän köpöttelyä katsomaan jälleen palanutta taloa naapurustossa, tein itselleni perienglantilaiseen tapaan kinkkuleivän, josta puuttui vain kaamea rosemary-majoneesi, jota tursusi Kanarialla joka lävestä.
Ranskalaisia samppanjatilallisia kunnioittaakseni, jotka ovat toki löytäneet tiensä maakaupoille Englantiin, tein leivän ranskalaiseen vehnäpatonkiin. Siitähän juuri kisattiin, kuka saa tehdä Macronin patongin. Oi sitä onnekasta, joka saa Macronin kanssa sen myös syödä.
Mitenkään yllätys ei ollut, että mustaleima-emmental, kinkku ja suolakurkku sopivat kerrassaan mainiosti Simpsonsin pariksi. Vain kyseinen tv-sarja puuttui kolminaisuudesta. Mahtava korvamato. Piirretyt sankarini Homer ja Aku ovat kummatkin vilpittömiä, paitsi Homer joskus vähän keplottelija. Kuitenkin heillä on hyvä sydän. Toivottavasti se ei harvinaistu tässä maailmassa.
Selvä mantelisydän alkoi erottua myös kolmen samppisrypäleen blendistä. Englantilaiset kuohuviinit, kuten tämän hintatason kuoharit yleensäkin, ovat järjestään parempia seuraavana päivänä. Vielä on happoa yhtä paljon kuin edellisenä, mutta se ikeniä syövyttävin terä on taittunut ja kypsä hedelmä pääsee paahteisillakin vivahteilla esiin. Kivaa omenaa ilman kotaa, freesiä raikkautta. Samalla päivitin CV:ni tällä ajatuksella. Hirveää hommaa, mutta joskus sekin on tehtävä.
No, sitten illalla olikin kiljuva nälkä, kun lounas meni pelkällä leivällä. Vaikka arvostankin kunnon leipää kovin. Oikeastaan voisin syödä leipää aina, jos on vain kunnon täytteet. Elämäni olisi täysin tyhjää, jos pitäisi syödä aamiaiseksi vain puuroa ja kahvia. Eiväthän ne edes sovi yhteen. Silti syön nykyisin myös puuroa, koska puuhellalla tehtynä siitä tulee edes siedettävää. Joskus jopa hyvää. Ei männävuosien liksoilla ole hirveästi ollut varaa suosia boulangerie-palveluja, joista suosikkini on ollut vastikään uuninsa sammuttanut Streetbakery.
Instaan itkin jo aihetta, niin ei mennä tähän uudelleen. Joskus yrittäjienkin on eläköidyttävä, jollei kukaan jatka toimintaa. Monia ei hotsita herätä viideltä aamulla. Itselleni se ei olisi ongelma ilman migreenitaipumusta. Hautausmaalla työt alkoivat aina seitsemältä, Alkossakin aamuvuoroissa hyvin usein. Sanoisin, että hautausmaalla lasku oli pehmeämpi, sepelkyyhkyjen viserryksessä haravoit tai nypit rikkaruohoa. Alkossa edessä oli tuhansia kiloja purettavaa tavaraa, joka vain jotenkin ilmestyi hyllyyn tai ainakin torneiksi sinne suuntaan myymälän auettua. Asiakkaat usein hämmästelivät ymmärrettyään, miten fyysistä työ on. Ja nythän kuntoni onkin jo tasoa rapa, kun olen nelisen vuotta tehnyt istumatyötä, toki välillä seisoen. Ajattelin kuitenkin tämän julkaisun jälkeen lähteä kahden kuukauden tauon jälkeen juoksemaan.
Tässä kohtaa on jo eilen herkkusienisoosi ja wieninleike historiaa. Tosi hyvä yhdistelmä skumpalle, mutta sanoisin silti, että paras oli oikeasti se kinkkuleipä. Myös Lidlistä saatava reippaasti kallistunut pakaste Chips & Fish toimii todella hyvin enkkukuplien kanssa. Siihen olen vielä ostanut usein Lidlin aiolin, johon olen ehkä lisännyt sitruunaa tai limeä. Mutta tänään jatketaan pelkällä perunan ja sienikastikkeen liitolla. Pakko alkaa vähän vähentää tuota lihansyöntiä. Taas on lervahtanut, kun joskus pystyin olemaan puoli vuotta vain kala- ja riistaruokavaliolla. Metwurstia kyllä taisin ostaa silloinkin.
Palatakseni Simpsonsiin, toivoisin todella, että tällaisia 35 euron hintaisia englantilaisia kuohuja tulisi Alkoon enemmän. Tämä on vielä sen hintainen, että edes osa lähtee kokeilemaan, vaikkei kyljessä lue Champagne. Mutta 50 euroa alkaa jo olla liikaa muille kuin tosiharrastajille. Viking Linelta tosin on saanut usein tarjouksesta esimerkiksi Ridgeview`n Fitzrovia Roseta, joka maksoi viimeksi baarissa lasilta 9 euroa. Kannattaa maistaa. Se on kyllä kypsän mansikkaisena aivan erilainen kuin tämä, joka syövyttää ikenet heti alkuun. Paras tapa saada tähän hätäapua on tietenkin rasvainen ja suolainen sipsi tai juustonaksu. Englannissa kun mentaalisesti ollaan, valitsin nyt Estrellan Aito Cheddarin, joka on suosikkini tällä saralla. Se sopii aina kaikkien viinien kanssa. Arvatenkaan kulhossa ei ole jäljellä enää yhtäkään.
Mutta niin, kuka jaksaa näitä enklantilaisia hillota? Itsellänihän ei ole viinikaappia vaan vanhan puutalon kellari, jossa viinit ovat ritilöissä raksapressun alla (ikkunan uv-suoja). Sinne ei todellakaan viedä vieraita ihailemaan kokoelmaani. Parhaimmillaan siellä on ollut ehkä 50 pulloa, nyt arviolta kymmenen. Olen liian utelias ollakseni niin kärsivällinen, että jaksaisin odottaa vuosia pullojen sisällön kehittymistä optimaaliksi. Mutta jos näitä myytäisiin sellaisina, olisi hintakin sen mukainen. En ehkä olisi valmis maksamaan tästä sata euroa. Mutta jos olisi enemmän rahaa, ostaisin nyt ehkä toisen jemmaan. Se pitäisi piilottaa niin hyvin, ettei tulisi avattua viiniä ennen kuin sen sattumalta löytää.
Lopuksi on toki mentävä katsomaan mitä, Viinin sedät tästä sanovat. Yleensä rakastan aina viinejä, jotka heillä ovat ryöstö. Ryöstöhän siis on laadun tae. Tämä on vain -1, kallis, harmoninen, laadultaan erinomainen, valmis juotavaksi. Siispä join ilman kehotustakin. En ehkä laittaisi itse ihan valmiiksi tätä, mutta suurin osa haluaa juoda viininsä heti tai ainakin pian. Se pitää vain ymmärtää, että viini ei välttämättä ajatellut itse samoin.
Kiinnosti toki tietää, monellako instan seuraajista riittää kärsivällisyyttä tällaisten kuplien säilömiseen. Tein kyselyn, johon vastasi vain 14 seuraajaa. Kärsivällisyys hilloamiseen riittää 14 prosentilla, 71 prossalla taasen ei. Kaksi ihmistä eli 15 prosenttia ei edes osta englantilaisia kuohuviinejä. Suurin osa vastaajista oli enemmän tai vähemmän viiniammattilaisia, joten sovitaanko nyt vaan yhdessä, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä?
En ole koskaan mitannut omaa ammattilaisuuttani minkään asian suhteen sillä, mitkä ovat välineet ja puitteet. Et oikeasti tarvitse mitään samppanjavispilöitä ja hilavitkuttimia ollaksesi ”uskottava”. Ei minullakaan ole mitään tällaisia, vaikka uskottavuudestani nyt en tiedäkään mitään. Eikä edes kiinnosta. Viini on maataloustuote, jota voi nauttia haluamallaan tavalla. Sanoisin, että ainoat asiat, joihin panostaisin, on hyvät lasit, viininilmaaja ja kuohuviinipullonsulkija. Karahvina käytän itse ihan vanhaa posliinista maitokannua tai mitä tahansa kannua. Ei siihen tarvita mitään hienouksia, mutta halutessaan voi mennä tällaista päällistelemään vaikka viiniravintolaan.
No niin, nyt ylös, ulos ja lenkille. Vastaa kommenttiin, miten hyvin jaksat itse säilöä viinejä, ja mikä on viimeisin juomasi englantilainen kuohuviini. Jollet ole vielä maistanut niitä, kannattaa se kyllä tehdä. Puolikkaanakin saa jotain. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
P.S. ja kiitos tastingtilaajalle, joita sain edellisen jutun jälkeen jo runsain yksin kappalein! Toinenkin vielä mahtuu kalenteriin ja kukkaroon.
