Hyvää uutta vuotta 2023! (lähiö-special)

Vuosi vaihtui vallan varkain sohvalla pilkkiessä, hintaansa nähden erinomaisen Torello Augusti Mata Cava Reservan (2018) parissa. Pullolla on hintaa vajaat 15 euroa ja todistetusti sisältö toimi jopa tacosalaatin ja hodarien kera niin hyvin, että uni maittoi ennen raketteja. https://www.alko.fi/tuotteet/582147/Agust-Torell-Mata-Reserva-Cava-Brut-2018/

Mutta miksen juonut uutena vuotena samppanjaa? No, minä join sitä jo tuulipuvussa Runosmäen Runostuopissa paria päivää aiemmin, hehheh! Tämä vallan extreme-elämys on varmasti harvinaisuudessaan lähes uniikki kokemus maailman samppanjaharrastajien keskuudessa!

Olin kaverini kanssa perin erikoisesti loskaretkellä tässä Turun alkujaan suurimmassa lähiössä (poljin Runosmäkeen loskassa noin 13 kilometrin edestakaisen matkan, järkevää?). Nykyisin Varissuo on kiilannut asukasmäärältään ohi, mutta rakennuskannaltaan taitaa Runosmäki olla yhä suurin Turun lähiö.

Sen toinen kantakapakka on nimeltään Runostuoppi, johon myönnän kiinnittäneeni erilaisia ennakkoluuloja (Satama on kuulemma pahempi). Mikäli ylipäätään olen ajatellut koko paikkaa. No, kun kerran Runosmäessä haahuilimme ja tiesimme kuppilan kuuluvan nykyisin S-ryhmään, onko parempaa ideaa kuin juoda pienet aleloskasamppanjat?

Vain 35 euroa maksoi joulukuun bonustarjous Nicolas Feuillatten perussamppis, joka kuitenkin maistui mukavan hedelmäiseltä, pieneltä kesähetkeltä lähiöankeuden keskellä. Kypsä valkea kuulas, oikeastaan. Olisi mukava tietää, kuinka usein Runostuopissa juodaan samppanjaa! Paksut huilulasit tuntuivat tässä atmosfäärissä vain luksukselta.

Suosittelen kyllä lähiömatkailua ja lähiöbaarien kiertelyä jokaiselle. Tämä on oiva tapa tutustua varioivaan kaupunkikulttuuriin ja ihmisiin. Mitenkään sortumatta stereotypiseen jaotteluun veikkaisin, että Runostuopissa käy aika erilaista asiakaskuntaa kuin vaikkapa Helsingin Savoyssa. Ihmisen tekee hyvää vierailla eri ”kuplissa”. Some ja etätyöt ovat mahdollistaneet, ettemme välttämättä ole tekemissä keidenkään muiden kuin oman viiteryhmämme kanssa. Minusta se on epäterveellisyydessään huoli, jota ei mietitä vielä tarpeeksi. Tarvitsemme yhä enemmän sitä, että pystymme asettumaan eri ihmisten asemaan tuntematta vieraantumista (enkä tarkoita vain ukrainalaisia).

Luin tuossa taannoin vallan erinomaisen tieto-Finlandia-ehdokkaan Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat (Gaudeamus 2022). https://www.gaudeamus.fi/teos/kahdeksan-kuplan-suomi/ Väkisinkin mietin kirjan antia Runosmäessä. Lue kirja, niin tiedät mistä puhun.

Vastaan hoipersi jos jonkinlaista katkokävelijää, mutta ihan tavallisia ihmisiä metsäisessä Runosmäessäkin asuu. Jokainenhan meistä on tavallinen ja siksi uniikki. Ilahduin kovin, kun huomasin erään vanhan entisen työelämän kantiksen olevan yhä hengissä! Luulimme kaikki, että hänet on jo aika jättänyt. Oli silloin jo niin ohut korsi, että mietimme, oliko tuuli vienyt muihin maisemiin. Tässä kohtaa ihminen on jo aika pohjalla, kun näkee jo selvästi elintoiminnoista, ettei aikaa ole paljon. Katkokävely tulee jo varhaisemmassa vaiheessa. Mutta niin hän iloisesti Runosmäessä tallusti rollaattoriinsa nojaten! Hän olikin vain muuttanut, ilmeisesti katkon kautta Runosmäkeen! Tai sitten juuri tuuli kuljetti hänet sinne. Harmittaa miltei, etten pysäyttänyt ja tervehtinyt, niin ilahtunut havainnostani olin. Mutta luultavasti hän ei kuitenkaan olisi muistanut minua.

Toisaalta ihmiset kyllä muistavat valikoidusti mitä eriskummallisimpia asioita. Minulla muistiin jäävät kaikki juomani viinit sekä ihmiskohtalot, joita olimme niin ikään Runosmäessä selvittämässä. Lisäksi minua kiehtoo betoniarkkitehtuuri, vaikka voinkin pahoin sen keskellä. Summarumina kuitenkin todettakoon, rakettien paukkuessa tiellä kaksi päivää etuaikaa, että Runosmäkikin on mainettaan parempi lähiö. Kuten lähes kaikki Suomessa. Ruotsissa tilanne on vallan toinen. Siihen liittyy parhaillaan minulla kesken oleva kirja, (yllättäen) Jens Lapiduksen Paratiisikaupunki. Terävää yhteiskunnallista analyysia, eikä mitenkään edes epäsuoraa.

Lukupino lyhenee opus kerrallaan ja oma kirjoittamani teksti onneksi lisääntyy vastaavalla tavalla, tosin aivan liian ohuen paperin/sivun ollessa kyseessä. Mutta tammikuun ajan minulla on vielä sellaista vapaata, jossa voin itse priorisoida ajankäyttöäni, sitten puhaltavat uudet tuulet! Luultavasti kyllä keväämmällä pidän myös tastingeja.

Kiitänkin kaikkia kuluneesta vuodesta, on ollut mahtavia viininmaistelukokemuksia ja ihmiskohtaamisia! Vuosi 2022 on ollut todellinen muutosten vuosi minulle, mutta eritoten maailmalle. Toivokaamme rauhaa ja rakkautta Ukrainaan ja toisillemme.

Kaikkea hyvää myös sinulle vuoteen 2023! Miten oma uuden vuoden juhlintasi sujui?