Ikuinen kaipuuni Lappiin sai vihdoin lievitystä, vaikka Kuusamo ei sijaitsekaan Lapissa vaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tarkemmin sanottuna Koillismaalla. No, kävimme touko-kesäkuun vaihteessa myös Riisitunturilla, se on jo Lapin puolta! Tuon tunturin kupeessa sijaitsee mitä kaunein viinitila Korpihilla, joka saattaa olla maailman pohjoisimpia viinitiloja! Mennään siihen vähän myöhemmin. Ensin hikoilut ja pahoittelut pitkästä blogiviiveestä!
Nuts Karhunkierros & sipsiä ja samppanjaa

Kuusamon Rukalla järjestettiin suosittu ”sekopäiden” Nuts Karhunkierros. Eli valtaosa osallistujista juoksee 35-166 kilometrin matkan tunturiolosuhteissa. Miten minä liityn tähän? Käsittääkseni en mitenkään, sillä en ole kisannut ikuisuuteen, viimeksi joskus Ruisrääkissä Ruissalossa. Voih, ne kummut ovat loivat verrattuna Rukan tapponousuun, jossa lumijääpeite odottaa tulevaisuuden Jäämies Ötziä muumioitumaan jonkun löydettäväksi. Mutta ihme kyllä minä osallistuin näihin kisoihin ja myös valuin huipulta alas, olinhan tässä kohtaa juossut vasta 13 kilometriä. Valitsinkin Nuts Karhunkierroksen uutuusmatkan, joka oli 13,9 metriä pitkä. Uskoin, että sen kestän hengissä, vaikka tähän reittiin kuului kolme tunturia tai vaaraa. Sekä aivan uskomattomat maisemat.



En olisi lähtenyt Lappiin asti juoksukisoihin, ellei ultrakärpäsen purema ystäväni olisi jo ilmoittautunut tähän fanaatikkojen kilpailuun. Jos ei olisi ollut tarjolla lyhyintä matkaa, olisin vain kääntänyt tyytyväisenä kylkeä mökissä ja juonut viiniä, eli olisin kyllä varmasti joka tapauksessa pakannut matkalaukkuni. Nyt sain sinne unohtumattoman elämyksen myös itseni ylittämisen muodossa sekä herkkuhetkiä, joista lisää kohta. Jos jotakuta kiinnostaa tulokset Nuts Karhunkierrokselta, niitä voit plärätä täältä, kuten myös kuvia: https://nutskarhunkierros.fi/fi/

Oma tulokseni oli 1:40:18, olen siihen tosi tyytyväinen. Tavoitteeni oli lähinnä pysyä hengissä, mutta mielellään alle kahden tunnin ajalla. Tuo reitti oli sitten aivan muuta kuin suoraa asfalttia, jota on kyllä tämän matkan jälkeen todella tylsä juosta. Lisäksi niveliä kuluttavampaa.




Pieni Karhunkierros, Suomen suosituin retkeilyreitti
Voitelimme kisojen jälkeen niveliä legendaarisella patikointi-Karhunkierroksella, joka ilman muuta piti nähdä! No, seurueemme ultramatkaaja jo näkikin, mutta mukava myös tallustaa reitti ajan kanssa ilman ajanottoa. Joku minulta Instassa jo kysyikin, sopiiko reitti pyöräilijöille. Nauroin partaani ja totesin: ehei! Rappusrallia ja puun juurta riittää siihen malliin, että parempi vain patikoida ja huohottaa. Silti reitti on verrattain minusta tosi kesy.


Pieni Karhunkierros on 12 kilometriä pitkä, Suomen suosituin retkeilyreitti. Siihen nähden kierroksella oli yllättävän vähän ihmisiä. Poluilla näkyi ehkä eniten iäkkäämpää väkeä, joka on tottunut retkeilemään 1960- ja 1970-lukujen Suomessa. Tänne tulee myös bussilasteittain ihmisiä ruska-aikaan, jolloin en ehkä haluaisi olla täällä hienoista maisemista huolimatta.



Maisemat ovat aivan käsittämättömän huikeat. Koskea, vesiputousta ja vaaraa yllin kyllin, lisäksi keväisiä puroja ja vanha mylly. Jos haluaa mahdollisimman vaihtelevan ja porraspitoisen päiväretkireitin, Pieni Karhunkierros on varmasti hyvä valinta. Alla litania kuvia reitiltä.







Pysähdyimme kerran vähän pidemmin evästämään. Grillasimme nuotiossa ihania toasteja, joiden välissä oli Peltola Blueta, rucolaa ja päärynää. Erittäin mahtava vaihtoehto makkaralle. Tosin proteiinia toasteissa ei oikeastaan hirveästi ole, eli pidemmille retkille täytyy varata runsaampaa syötävää. Kuitenkin toastit herättivät selvää annoskateutta muiden nuotiogrillaajien parissa.



Makkara- ja maisemaähky Riisitunturilla
Makkarakiintiö taasen täyttyi Riisitunturilla, jonne teimme niin ikään koko päivän retken. Rakastin tätä aavaa ja karua tunturimaisemaa, jonka reitti meille tarjosi. Ehkä tämä oli suosikkipaikkani koko reissulla. Etenkin tänne kannattaa tulla talvella tykkylumen aikaan, jolloin Riisitunturi on kuin satumetsä ja talven ihmemaa.



Riisitunturilla myös kummittelee, Riisitunturin Rietas -niminen mies, joka kuoli siellä joskus 1800-luvun lopulla. Yritimme kuulostella valitusta ja ulvontaa tunturin itäpuolella, mutta edes oma maha ei siinä kohtaa kurninut, kun olin aivan totaalisessa makkaraähkyassä.








Riisitunturin autiomaja on yksi Metsähallituksen kuvatuin maja. Se on rakennettu 1950-luvulla, kuten ilmeisesti aika monet autiomajat. Näissä voi aistia selvästi sota-ajan. Voi pistää soimaan Korsuorkesterin tai sitten vain kuunnella luonnon jylhää kutsua. Suosittelen kyllä kaikille vähintään kahden vuorokauden vaellusta, jossa olisi mahdollisuus yöpyä autiomajassa kovalla laverilla ja herätä kamiinahikeen kello neljä aamusta. Tunnelma on kaiken tämän väärti! Jos vauvatkin viihtyvät niin kai me aikuisetkin?





Korpihilla, maailman pohjoisin viinitila?
Paluumatkalla päätimme poiketa Korpihillaan katsomaan, olisiko myymälä auki, vaikka tiesimme, ettei se ole. Pihalla oli kuitenkin ystävällinen herra, joka päästi meidän sisään ihailemaan idyllistä puutalomiljöötä sekä puhtaita, marjoista ja yrteistä tehtyjä tuotteita.

Uskon, että Korpihillassa käy sesonkeina kova kuhina. Täältä toimitetaan myös lakkamarmeladeja suoraan Presidentin linnaan. Lisäksi Alkon 90-vuotisjuhlaskumppa on Korpihillan tekemä. Aikamoiset mandaatit.




Ostin Korpihillasta kerrassaan herkullista kirsikka-karpalosiirappia (aivan superia jäätelön yllä ja juustojen kanssa), kuusenkerkkälimonadia ja viinipuolelta Lemmenjuoman, sillä sitä ei saa mistään muualta kuin paikan päältä.

Korpihillan on perustanut Ritva Kokko vuonna 1997 ja intohimo on selvästi tuottanut tulosta. Tuotteet ovat todella tasalaatuisia ja hyviä, olen monia maistanut jo aiemmin. Minusta Suomessa pitäisi todella panostaa enemmän marjoista ja muista luonnonvaroistamme tehtyihin viineihin, kun meillä näin upeita raaka-aineita piisaa. Jotenkin on vähän noloa, että palkitun Ainoa Winerynkin tekijät ovat tulleet ulkomailta Suomeen näyttämään meille, mitä upeuksia marjoistamme voisi tehdä. Onneksi muinaisesta Alkon kassajulisteestakin tuttu Ritva ja monet muut pientuottajat ovat tämän tajunneet jo aikapäiviä sitten, mutta edelleen suhtautuminen suomalaisiin marjaviineihin on vähän si och så.

Suosittelen lämpimästi visiittiä Korpihillaan, mielellään varmasti aukioloaikojen sisäpuolella (heh). Täältä voit tarkistaa ajantasaiset yhteystiedot ja ihailla kahvilamiljöötä paremmilla kuvilla: https://www.korpihilla.fi/
Mökki -fine dine eli erägourmet
Palataanpa sitten mökille, eli eihän meillä totuuden nimissä ollut kovinkaan eräolosuhteet, paitsi tottakai oli! Mikä muu kelohonkamökki muka on kuin eränkävijöiden palatsi? Kun vielä kävimme vain kerran kunnolla ruokakaupassa, piti keksiä miten saisi kaiken ruoan kunnolla hyödynnettyä niin, että se riittää ja kaikki tulee myös käytettyä. No, sanotaanko näin että riittäminen ei ollut ongelma! Olenkohan syönyt edes suursyömärinä koskaan yhtä paljon viikon aikana! Meitä katsottiin Prismassa aika pitkään, kun megakärrymme oli kukkurallaan ruokaa.

Yksi parhaista mökkiruokayhdistelmistä taisi olla parsa-katkarapupasta ja Alkon valikoimassa uudehko Itävallan Spiegel Chardonnay. Juuri kun oli puhe niistä Itävallan Chardonnay-rypäleisistä herkuista! Viini oli yllättävän mieto, kuitenkin selkeä ja laadukas. Mineraalinen, sitruksin en. Tämä viini toimi erityisen upeasti myös vuohenjuuston kanssa. Toinen superi viini-ruokayhdistelmä oli puolikas Nittnausin Zweigelt ja poronkäristys. Pakkohan sitä oli näillä leveyspiireillä tehdä.

Kerrassaan herkullinen resepti on äärettömän yksinkertainen. Variaatioita löytyy, mutta yleensä tällä tavoin teen poronkärtsän itse, kotona saatan lisätä laakerinlehtiä ja maustepippuriakin joskus. Olutta saatan vaihdella, mutta aina se mukana on tuomassa täyteläisyyttä (voin lisäksi).
Perinteinen poronkäristys:
- 500 grammaa poronkäristyslihaa
- 1 sipuli
- voita paistamiseen
- musta- ja valkopippuria
- suolaa
- 1 tölkki Koffin Crisp lageria (tätä meillä oli mökissä sekä maalissa palautus- ja saunajuomana)
- EI MUUTA, paitsi syöjät ympärille.
Kuullota pippurit ja sipulit voissa, lisää porot ja paista muruksi. Suolaa levy kerrallaan irtoavaa lihaa samalla paistaessa. Lisää olut ja jatka tarvittaessa hiukan vedellä. Kansi päälle ja jos mahdollista, hauduta noin tunti ainakin miedolla lämmöllä. Sillä aikaa tee muusi. Viiniyhdistelmän takia söimme puolukat mieluiten sellaisenaan eikä hillona tai survoksena. Toimi aivan tajuttoman hyvin! Jos puolukkasurvos on sokerinen, silloin ehkä ruoka vaatii jäännössokerista viiniä, kuten Ripassoa tai Amaronea. En taas henk.koht. ole yhtään niiden fani. Suosittelen ennemmin tähän tyyliin valmistetulle sokerittomalle käristysaterialle joko Zweigeltia tai Spätburgunderia eli Pinot Noiria.

Viikko eteni pelottavan nopeasti ja olisimme todella voineet jäädä toiseksikin viikoksi samoilemaan ja herkuttelemaan. Ei siis lopeteta tätä tajunnanvyöryä ihan vielä, mennään vielä käymään yhdessä hienossa paikassa.
Valtavaaran huiputus
Edellä mainittujen paikkojen lisäksi teimme retken Valtavaaran huipulle, jonka läpi yksi meistä myös juoksi 57 kilometriä, huh ja kerrassaan huh. Jos haluaa vaeltaa koko pitkän Karhunkierroksen, tällöin siis Valtavaara on 80 kilometrin reitissä mukana.








Kävimme skriivaamassa nimet Valtavaaran autiomajaan, jossa oli ehkä kovin kuhina tämän reissun aikana, ellei Rukan kisa-aluetta lasketa. Paljon tuli vastaan myös ulkomaalaisia vaeltajia, joista varmaan osa osallistui myös yli valtiorajojen suosittuun kilpailuun. Onhan suomalainen eksotiikka ainutlaatuista, kukapa urheilija nyt ei haluaisi juosta tuntureilla? Vaikka oli kisaolosuhteet, en ole ehkä missään juostessani tuntenut olevani niin vapaa kuin juostessa keskellä uljaita maisemia.

Kaikkien vaellusten ja juoksujen päätteeksi todella maistui ruoka, kuten myös aina ulkoilmaolosuhteissa. Mietin yhä, kuinka herkullista oli edellisellä vaellusreissulla pelkkä Blå Bandin Intianpata yhdistettynä kookosmaitoon. Se trangialla keitoksi. Silloin ei vielä harrastettu niin paljon ehkä gourmetrisottoja kuin nykyään. Tällaisen saa nykyisin helposti mukaan vaellusevääksi. Haluaisinkin jossain kohtaa tehdä taas perinteisen pidemmän vaellusreissun ja testata, kuinka gourmetlomailua on mahdollista trangialla harrastaa. Pidempi vaellus vaatii enemmän suunnittelua kuin tällainen päiväretkien teko mökiltä, molemmissa on ehdottomasti puolensa.

Ovatkos nämä kohteet sinulle jo tutut vai vasta edessä? Saitko sinäkin ikuisen korvamadon Dannyltä? Jollet tiedä mistä puhun, kuuntele alta! Kuusamo kutsuu taatusti uudelleen ja sen jälkeen Mombasa!