Suuri ja mahtava oliiviteoria! (eli pettämätön viininvalintametodi)

Tämä teksti on sarjassamme ”kannattaako nyt mainita ääneen ja menettää loputkin uskottavuudesta”, mutta onneksi ainoastaan kirjoitan vankkumattoman teoriani ikuiseksi osaksi bittiavaruutta.

Jo vuosien ajan olen tuijottanut viineille annettuja symboleja Alkossa, kuten me kaikki. Osalle symbolit aukeavat hyvin, osalle ne ovat kuin hepreaa. Buffet-symbolin lautaspino on joillekuille lättykasa ja maksanpala lentää, se sallittakoon. Mutta seurusteluviinin etsintää varten ei tosiaankaan tarvitse hyllyreunassa olla symbolina ”seurustelun kuvaa” eli kahden lasin kilinää. Jokaisen viinin äärellä voi seurustella, vaikkei tähän annettaisi symbolin perusteella ”lupaa”. Suomalaiset ovat kuuliaista kansaa ja erittäin symboliomistautuneita. Siksikin koen velvollisuutena jakaa teoriani koko kansalle.

Minusta symbolit aukeavat varsin hyvin kuluttajalle, minusta ne siis näyttävät siltä mitä ne kuvaavat. Kuitenkin oliivin eli tapasta ja antipastia kuvaavan symbolin näen symppiksenä ja syyntakeettomana, yksisilmäisenä tikulla lävistettynä kyklooppina, joka kertoo viinin olevan takuuvarmin tienviitta laadun äärelle. Kuluttaja ei siis tarvitse mitään muuta kuin putkikatseen kohti oliivia!

Hän eli Oliivi täysin immuunina maailman pahuudelle ja kaikkinäkevän silmän lävistäneelle tikulle.

Mikäli tämä symboli ei vielä vakuuttanut sinua, kerron vielä suomeksi: kaikki oliivisymboliset viinit ovat vähintään hyviä, yleensä jopa peruslaatua selkeästi parempia.

Tapasleipäset by Valio. Anteeksi nyt, mutta minusta Oivariini ei kuulu samaan lauseeseen tapaksen kanssa. Mutta lohipitoisessa sapaksessa eli Suomi-tapaksessa se varmasti toimii.

Oliivisymbolin saavat tietyt tuotteet, joiden ajatellaan sopivan monia eri makuja sopivaan italialaiseen tai espanjalaiseen alkupalapöytään. Oliivi on kuitenkin aivan eri juttu kuin ”lättykasa” buffetpöytä, joka usein vaatii etikoineen ja marinadeineen jäännössokerisempaa ja keskitanniinista tai maltillisesti hapokasta viiniä. Toisaalta, näitä samoja aineksia löytyy myös antipasteista, jotka usein hukutetaan balsamicoon ja öljyyn. Oliiviviineiltä vaaditaankin erityistä happorakennetta, maun pituutta, vivahteikkuuta, aromikkuutta ja tasapainoa, jotta ne kestävät mielenkiintoisella tavalla tapaspöydän taistelut. Mikäli minua ei ärsyttäisi fraasi ”ruokamaailman moniottelija”, sanoisin oliiviviinien olevan juuri tähän genreen soveltuvia. Kun buffetlättyviinit ovat usein vähän tylsiä eli kaikkien makuun sopivia, harmittomia tapauksia, oliiviviineissä on enemmän luonnetta. Oliivisymboli löytyy todennäköisemmin myös mielenkiintoisilta viinialueilta kuten Sisilia, Bierzo tai Galicia (DO Rias Baixas).

Lättykasa eli lautaspino eli buffetsymboli. Ei liity mitenkään oliiviteoriaani!

Alkon oliivihaulla löytyy yhteensä 915 tuotetta, eli alle 10 prosenttia koko valikoimasta (sisältäen myös oluet ja sherryt). Ylivoimaisesti eniten oliiviviinejä löytyy kappas kummaa Espanjasta, Italiasta, Ranskasta ja Portugalista. Mutta valikoiman kokoon suhteutettuna monia myös Georgiasta ja Unkarista.

Silloin kun lanseerasin pseudotieteellisen oliiviteorian, se oli tietenkin pettämätön. Ainoa tahra teoriassani oli Penasol Sangria, joka sekin on varsin juotava lajinsa edustaja. Nyt valikoima on lyhyessä ajassa uudistunut huomattavasti, se on toki tarkoituskin. En ole pysynyt kärryillä uusien oliiviviinien suhteen ja tilauslistani olisi melkoinen, jos haluaisin nämä kaikki maistaa:

https://www.alko.fi/tuotteet/tapas-ja-antipasti

Suosikkejani oliiviviineistä

Suuren osan olen kuitenkin maistanut ja hyviksi todennut. Ehkä vakiosuosikkejani oliiviviineistä ovat sisilialaisen klassikkotuottajan Planetan viinit, joihin palaan aina halutessani suojautua pettymyksiltä. Edullisinta sarjaa edustaa La Segreta, jolla tuottaja haluaa kuvata sisilialaisen viinin ydinolemusta. Mielestäni onnistumisprosentti on 100, sillä näissä kummassakin viinissä on aistittavissa myös Etnan rinteen vulkaanista maaperää, vaikka kyseiset viinit eivät ole siellä käyneet. Planetalta pitäisi kyllä nyt ostaa pikimmiten myös uudet etnalaiset viinit, joissa jostain syystä ei ole oliivien kuvia!? Joka tapauksessa sanoisin, että näillä kahdella viinillä ei mene pieleen juuri mikään ateria eikä varsinkaan buffetpöytä, joten voit unohtaa pakollisen lättykasan hakemisen:

https://www.alko.fi/tuotteet/900304/Planeta-La-Segreta-Il-Rosso-2019/

https://www.alko.fi/tuotteet/955915/Planeta-La-Segreta-Il-Bianco-2021/

Toki nämä toimivat erityisen hyvin italialaistyylisen buffetin kera, joka sisältää pastaruokia. Ja olliiveja! Tässä vielä ehdottomasti seuraavalla Sisilian matkalla visiteerattavan tuottajan sivut:

https://planeta.it/en/wine/la-segreta-rosso-en/

Vierailumeininkiä jollain Planetan kolmesta Sisilian kohteesta (Menfi, Noto, Etna). Kuva peräisin tuottajan sivuilta. Ehkä näihin viineihin voi iskeä myös sen kuuluisan ”seurustelun kuvan”? Useimmitten niissä viineissä on jäännössokeria, jota ei sentään Planetan viineistä löydy kuin korkeintaan pari grammaa per litra. Silti viinit ovat usein myös sellaisenaan juotavia.

Lisäksi nostaisin oliiviteoriaviineinä joitakin Langhen Nebbioloja, kuten Vajra sekä Alessandro Rivetto. En nyt jaksa linkata kaikkia, mutta sitkeimmät sissit varmasti kyseiset viinit löytävät laatutietoisten kioskien hyllyiltä. Olisikin hyvä selvittää, missä Alkon myymälässä on prosentuaalisesti eniten oliiviviinejä.

Kuva: PNM Gourmet. Maistuis varmaan sullekin?

Oliiviteoria hellii myös muuan Kreikka-fania, joka ilahtuu aina löytäessään uusia kreikkalaisia viinejä, joissa on oliivin kuva. Plärätkääpä tätä listaa, tästä mikään ei ole kuraa! Ei edes Malamatina Retsina, sehän on Retsinojen aatelia. Etenkin nostaisin huippuyllärinä esiin Kir-Yiannin Paranga -skumpan, jota monet epäilevät juudakset ovat ensin ennakkoluuloisina parjanneet ja sittemmin kääntäneet suun leveään hymyyn.

https://www.alko.fi/tuotteet/kreikka/tapas-ja-antipasti

Lisäksi tuolta ”munkkivuori” Agathonin luomut ovat olleet kestosuosikkejani ja Ktima Spiropouloksesta kirjoitinkin tuoreeltaan Instagramiin ja Kali Rizasta tänne blogiin. Kellarissa värjöttelee edelleen kenties aika upea (hörhöakselin?) retsina Tetramythos, jonka ajattelin avata kesän ensimmäisenä hellepäivänä tylsästi kera fetasalaatin. Tätä amfora-tuotetta maistaneet: heittäkääpä muita ruokasuosituksia!

Retsina jakaa viinikansaa, sillä kyseinen Kreikan uniikkius on maustettu pihkalla. Ennen muinoin amforat suljettiin pihkan avulla, siitä liukeni mukavasti myös maku viiniin. Minusta Retsinatkin ovat vain kiinnostavia tyylinsä edustajia. Pidän myös havuisista punaviineistä, tämä maku on joistain erotettavissa! Esim. Lyrarakis Plakoura, ahh!

Maaginen pari: simpukka+oliivi!

Voisin jatkaa yksityiskohtaista oliiviviiniluettelointia loputtomiin ja lisätä, että myös simpukkamerkki on usein laadun esimerkki. Huikeinta on, kun symboleista löytyy sekä simpukka että oliivi. Katsotaanpa onko tällaisia monta. Jestas! 75 tuotetta!! Yksi viime kesän huippuelämykseni oli tästä listasta löytyvä Gorka Izagirre Basque pallogrillissä grillattujen ahvenien ja fenkolin kera!

https://www.alko.fi/tuotteet/simpukat-ja-osterit_tapas-ja-antipasti

Tätä listaa plärätessäni täydennän oliiviteoriani hifiosiota simpukalla. Eli oliivi+simpukka=parasta settiä. Tuossa simpukka- ja oliivilistastani löytyvät myös monet lempituottajani samppanjoissa, lisäksi herkkuja harvinaisemmista rypäleistä kuten Treixadura ja aah, Sisilian ihanat skumpat Sualtezza Cattarratto-rypäleestä!

Hää on simpukka, jota imutan varmaan seuraavaksi tukholmalaisessa äyriäisravintolassa!

Catarrattoon liittyen on kerrottava eka Alko-kokemukseni Naantalin Alkossa 18-vuotiaana. Jostain täysin mystisesti olin saanut päähäni nimen Catarratto, vaikka olin juonut aiemmin vain mökin pakkaseen unohtunutta sulatettua Helmeilevää Omenaviiniä ja laivalta saatua vahvaa Elephant Beeriä. No, makuni oli jo lyhyessä ajassa kultivoitunut kohti Sisiliaa.

Kysyin Alkossa, onko Catarratto-nimistä viiniä. Vanhan koulukunnan mösjöö vastasi upouuden kompuutterinsa takaa: ”Catarratto on rypäle, ei viini”. Tällaista oli maailmanluokan palvelu vielä millenniumina, mutta Catarrattoni sain ja join sitä sitten sitä kaikissa bileissä. Tai yhdysvaltalaisen (toki Italia-lähtöisen) Gallon Turning Leaf Chardonnayta, kun halusin tammisempaa tavaraa. Näissä ei kuitenkaan voinut olla oliivin kuvaa, sillä en usko, että oliivia oli vielä tuolloin makusymboleissa.

Voisin turinoida symboleista ja viineistä loputtomiin, mutta minun täytyy nyt syventyä lounasviinini sardinialaisen Argiolas Costeran pariin, joka on tehty Cannonausta eli Grenachesta. Ihme kyllä tässä viinissä ei ole oliivin kuvaa, minä kyllä ehdottomasti lisäisin sen. Aivan helmi viini unkarilaistuneen moussaka-kaalipastan kera Old Brugge-raasteella. Testasin myös salamin, Tuc-suolakeksien ja kirsikkatomaattien kera, ai että.

https://www.alko.fi/tuotteet/947388/Argiolas-Costera-2020/

Onko sinulla vastalauseita oliiviteorialleni? (ne hylätään) Vai uskotko sinäkin nyt vankkumatta tähän jo lähes tieteelliseen teoriaan, kuten suurin osa Instagram-galluuppiini vastanneista seuraajista? Yksi seuraaja jopa osti teoriani innoittamana italialaisen oranssiviinin, joka ei ollut hänen makuunsa. Muistutan, että oranssiviini kuuluu oliiviteorian hörhöjaostoon, kuten tuo mainittu Retsinakin. Eli ne vaativat hyvin mukautuvia makunystyröitä ja jopa päälle liimattua erikoisuudentavoittelua, joten oliiviin pannaan näiden kohdalla lainausmerkki. Paitsi georgialaisten kvevriviinien kohdalla.

Sanopa minulle, mikä oliiviviini EI ollut mieleesi ja miksi! Huomaatko, miten vaikea on löytää sellaista?

Oliiviteoriafilosofista viikonloppua kaikille ja lävistäkääpä innolla oliiveja cocktailtikuilla kyytipojiksi ja maskoteiksi!

Voit seurustella viinin ja ihmisten kanssa, vaikkei makusymboleissa olisikaan tätä seurustelun sallivaa merkkiä.

Täällä voit kerrata Alkon ruokasymboleja:

https://www.alko.fi/valikoimat-ja-hinnasto/tietoa-tuotteista/symbolit

Mikä näistä on sinusta erehdyttävin vai aukeaako jokaisen merkitys?

Entinen ammattilainen, nykyinen hifistelijä.
Yhteydenotot:
eve@sipsiajasamppanjaa.fi

4 Comments

  1. Mielenkiintoista, kun taas tulen Suomeen, täytyypä oikein tutustua mitä viinejä oliiveista oikein löytyy!
    Nuo Alkon merkinnät ovat kyllä mainio keksintö. Siellä ei tarvitse osata lukea itse etikettejä, joten vähemmän aihetta tuntevakin löytää sopivan viinin. Mutta onpahan Alkossa myös osaava henkilökuntakin.

    1. Kiitoa kommentista! Mielenkiinnolla odotan, mitä oliiviviinejä löydät testiin. Huomasin, että aika monet ovat sellaisia, joita ei välttämättä perusvalikoimasta löydy. Etenkin valkoviinien puolella. Henkilökunta kyllä aina on avulias ja yleensä aina löytyy joku, joka tietää erityisen paljon viineistä. Oliivin etsintää voi toki harrastaa myös itsenäisesti 😂👍

      1. Käyn niin harvoin Suomessa, että tähän voi mennä vähän aikaa. Mutta tietysti voisi katsoa Alkon luettelosta ne oliiviviinit ja tutkia löytyisikö omilta kulmilta jotakin uutta testattavaksi.
        Sen verran olen seuraillut, että Alkon valikoimista löytyy jo muutama viini täältä Serbiasta, niin yritän ottaa niitä aina testiin lukijoita varten.

        1. Tosiaan Serbia on tehnyt tuloaan kuten muutkin Balkanin/Jugoslavian maat. Ilahduttavaa todella! Varmasti tosi hyviä viinejä siellä tarjolla, mutta niin pienellä volyymilla, ettei tänne asti saada niitä.
          Arvostettavaa antautumista sinulla oliiviteorian vietäväksi! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *