Eve *Samppanjat saatu, kiitos Viinitie*
Kyllä blogini nimestä on hyötyä, kun ensimmäiset vastaanottamani arvioviinit ovat samppanjaa! Arvostan tätä lähtötasoa todella ja kiitän Viinitietä https://www.viinitie.fi/ makunystyröihini luottamisesta! Minä nimittäin olen sen verran kriittinen ja rehellinen viininlipittelijä, etten pysty feikkaamaan mielipiteitäni – siksi varmin tapa pitää minut tyytyväisenä ja lisätä samalla myyntiä on lähettää minulle vain laadukasta juotavaa, jonka etiketissä ei ole julkkiksen tai apinan kuvaa. Myöskin proseccot käytän todennäköisesti vain risottoon tai drinkkeihin. Ostan mielelläni itse sitä mitä haluan, mutta jos joku nyt haluaa minulle jotain tämän julkaisun veroista lähettää, niin en pistä vastaan!
Samppanjahan on aina lähtökohtaisesti vähintään hyvää. Mutta nyt sain kaksi kerrassaan erinomaista hintaluokkansa edustajaa. Aivan erilaisia keskenään, mutta pitävät niin ”aloittelijan” kuin laatutietoisenkin kuluttajan tyytyväisenä. Nämähän ovat sama asia, eikö? Minusta kannattaa juoda vain tasokasta, vaikkei tietäisi viineistä mitään. Harvoin menee täysin pieleen, kun ostat kuohuhyllystä pullokäynyttä tavaraa. Eli etiketissä lukee yleisimmin joko Champagne, Methode Traditionelle, Cava ( Corpinnat ) tai Methodo Classico ja saat näitä hintaan kympistä ylöspäin. Muitakin nimityksiä on.
Näistä saamistani samppanjoista Chouettea olen vuosia sitten maistanutkin, joten tiesin vähän mitä odottaa. Mutta Gonet oli minulle uusi ja erittäin tervetullut tuttavuus. Turinoinpa nyt näistä viineistä erillisten otsakkeiden alla, aloitamme tilausvalikoiman (ilmeisesti jo listautumassa vakiovalikoimaan?) Gonetista.
Champagne Michel Gonet Les 3 Terroirs Blanc de Blancs Extra Brut
Muistelin, että Michel Gonet olisi ollut minulle entuudestaan tuttu talo, mutta muistini teki teppostelut. Sekoitin maistomuistoni Gonet Sulcovan tuotteisiin, ja kysehän on aivan eri talosta. Yritin perehtyä, ollaanko tässä jonkin polven sukulaisia keskenään, tämähän ei lainkaan olisi poikkeuksellista Champagnen alueella. Samat suvut siellä pääasiassa ovat tiloja pyörittäneet sukupolvien ajan. Tämä on myös Michel Gonetin tausta. Samppanja on myös pelastanut hänen elämänsä (kenenpä ei?) , tällaisen tiedon löysin Viinitien varsin kattavilta tuotesivuilta. Muutenkin voitte lukea tuottajasta täältä, turhaan toistan näitä asioita blogissani: https://www.viinitie.fi/collections/champagne-michel-gonet?view=boost-pfs-original
Gonetien sukutaulua en nyt epävirallisena sukututkijanakaan ihan äkkiä löytänyt, mutta nimi Gonet on kyllä Champagnen ja Beaujolais´n alueella todella vanha ilmentymä, jostain 1500-luvulta? Michel Gonetilla tuottavat samppanjaa jo seitsemännessä polvessa. Nykyisin Blanc de Blancs -tyyli on tosi suosittua, jopa trendikästä, ja siitä on myös tämä samppanjatalo tunnettu. Blanc de Blancs tehdään siis yhdestä valkoisesta rypäleestä, yleensä Chardonnaysta, kuten tämäkin.
Jos kaipaa tuotteesta tietoa enemmän kuin takaetiketti tarjoaa, sitä löytää toki täältä: https://www.viinitie.fi/collections/champagne-michel-gonet/products/les-3-terroirs-extra-brut ja täältä: https://en.gonet.fr/3terroirs . Seuraava vuosikerta 2017 ei kenties rutise kuivuuttaan ihan yhtä mehevästi viiden gramman jäännössokerillaan, mutta siis gramma sinne tai tänne ei kerro tuotteesta mitään, ei kannata tuijottaa liikaa sokerimääriä.
Homma alkaa kenties mennä taas liian syvälle tasolle, puhutaan siis mausta. Avasin samppanjan harvennettuani ruusupuskia. Elämä voi olla joskus ruusuilla tanssimista. Sormet naarmuilla otin esiin jääkaapista limetin, limemarinoidun graavin, brien ja guacamolen. Jälkimmäistä söin myöhemmän illan nachopellin kera, jopa join sen kanssa myös tätä samppanjaa!
Samppanjan ensituoksussa huumasi aivan mieletön kypsä limetti. Mietin, oliko se kuitenkin lime pöydällä, mutta ei. Tuoksu enteili sitrushedelmäistä makua, joka oli tulvillaan myös Granny Smithiä (vihreää omenaa) ja jopa marsipaaniin taittuvaa briossia tahi paahtoleipää. Ihana kalkkikivinen maaperä maistuu samppanjassa kunnon suolamineraaleina. Ihanan vihreä samppanja! Myös taitaa olla ympäristömerkinnät kohdillaan, HVE-sertifikaatti löytyy talolta.
Jos tällainen kuvailu menee yli hilseen, niin sanotaan vain, että tajuttoman hyvää hintaisekseen. Tämä maksoi Alkossa vajaa 40 euroa, nyt vajaat 42 euroa hinnannousun jäljiltä, mutta on yhä todella edullinen tasoon ja potentiaaliin nähden: https://www.alko.fi/tuotteet/950116/Michel-Gonet-Les-3-Terroirs-Blanc-de-Blanc-Champagne-Extra-Brut-2016/ . Jälkimaku, intensiteetti ja räjähtävä, mutta kuitenkin elegantti raikkaus tekevät tästä tosi potentiaalisen myös kellariin.
Samppanja toimi odotetusti tosi hyvin brien ja suolakeksin sekä graavin kanssa. Mutta guacamole oli todella positiivinen yllätys! Vaan miksei vihreä avokado toimisi näin vehreälle samppanjalle? Ihana yhdistelmä. Siksi uskalsin jatkaa samppanjalla myös nachopellin ja Vain elämää -ohjelman kanssa, sitähän samppanjan juonti nimenomaan on.
Truuttasin pellille Ruotsista saamaani Kavlin Jalapeno mjukostia, josta olen Instassa elämöinyt jo riittämiin (kiitos vielä diilerille). Vähän tämä Gonet tuubijuustolle naureskeli, mutta kesti urhoollisesti kuin mies! Tai nainen, onhan tämä enemmän feminiininen samppanja ehdottomasti. Taipui mjukostin syleilevään käsittelyyn ja kerjäsi lisää, kuten minäkin. En nyt silti voi suositella mitään jalapenopitoista samppanjan kylkeen, mutta korostan, ei samppanja koskaan huono ole! Paras ylistyspuhe saatiin kuitenkin graavi-guacamolekeksistä ja briestä. Voisin kuvitella, että fine dine -piperryksenä joku kampasimpukka ja avokadomousse olisi aika täydellinen tälle samppanjalle.
Onko vielä jotain mainitsemisen arvoista? Muuta kuin, että antaudu tämän samppanjan hyväiltäväksi ja anna sille aukioloaikaa. Muuttuu edukseen lasissa, joka minulla oli upea Gabriel Glas Gold Edition, sveitsiläistä laatua joka sopii kaiken nauttimiseen, myös samppanjan. Suosittelen henkilökohtaiseen hifistelyyn (et ehkä halua, että ainakaan vieras särkee superohuen lasin, jonka kallistuskulma maksaa 39 euroa):
Taidan ostaa seuraavaksi Gonetin Grand Crun https://www.alko.fi/tuotteet/940033/Michel-Gonet-Grand-Cru-Blanc-de-Blanc-Champagne-Zero-Dosage/ tai puhtaan Mesnil-sur-Oger -sampan, jota ei ehkä valitettavasti enää saa 2012-vuosikertaisena, mutta tuskin tuo haittaa. Nyt on ainakin verkkokaupassa jakelussa 2014: https://www.alko.fi/tuotteet/950838/Michel-Gonet-Mesnil-sur-Oger-Grand-Cru-Blanc-de-Blanc-Champagne-Extra-Brut-2014/
Onkos tämä samppanjatalo jo sinulle tuttu? Jos ei, niin suosittelen kokeilemaan. Ja muutenkin tietysti, repertuaaria kun löytyy Alkosta juuri nyt kolmen eri tuotteen verran. Rose olisi kiva saada neljänneksi! Mutta pidemmittä puheitta siirrytään täysin erilaiseen samppanjaan!
Champagne La Chouette de Champillon Grand Cru Réserve Brut
Sitten maistoon päätyi Chouette, vanha tuttu silloin kun tämä oli vielä tilausvalikoimaa. Muistan jo silloin ihastuneeni tämän Ayn ja Chouillyn Grand Cru-luokiteltujen tarhojen hedelmän runsaaseen, paahteiseen mutta eleganttiin makumaailmaan. Laatu ei pettänyt tälläkään kertaa. Jopa tuntuu, että paahteisuus oli asettunut vielä tasapainoisemmin uomiinsa, tämä oli äärettömän balanssissa ja heti nautittavissa oleva samppanja. Ostaisin tämän todellakin kylmäkaapista heti juotavaksi ja tämä sinne voisi vajaan 40 euron hintaisena päätyäkin.
Ihmiset tykkäävät usein ostaa megabrändättyjä samppanjataloja, mutta halvemmallakin saa loistavaa laatua. Toisaalta, alkaa Chouette ”pöllösamppanja” olla jo ehkä kaikkien tuntema. Tämä on siis ”peruspöllöä” piirun verran tai paljonkin mielestäni parempi, mutta makuasioitahan nämä ovat.
Minun piti avata tämä Chouette hodarin kanssa, joka olisi kenties Martinsillan grilliltä peräisin. Ostinhan nimittäin aiemmin tänä vuonna Chouetten roseen https://www.alko.fi/tuotteet/956457/La-Chouette-de-Champillon-Premier-Cru-Ros-Champagne-Brut/ todeten sen olevan varsin erinomainen makkaraperunaviini. Saimme työparini kanssa apurahan kirjalliseen työskentelyyn ja halusimme juhlia saavutusta turkulaisella, mutta interkontinttenaalilla tavalla. Siispä ajattelin, kun rosé-Chouette kesti jopa sinapin ja suolakurkun, niin kyllä tämä liila poika pärjää nakkimakkaralle.
Elämän tuulet kuitenkin puhaltavat toisin, koin tarvitsevani samppanjaa täysin yllättävänä hetkenä, jossa hodari ei ollut saatavilla. Kun kuulin, että pääsen täydennyskouluttautumaan media-alalle, eli muun muassa takomaan Adobea sun muita ohjelmia, ensimmäinen reaktioni oli tietotekninen ahdistus. Sen jälkeen se fakta vyöryi tajuntaani, että totaalinen tämän vuoden kestänyt vapaa kirjoittajuus päättyy. Tai ainakin puolittuu. Minulle samppanja edustaa vapautta, joten tartuin välittömästi tähän tukipilariin kuin viimeiseen oljenkorteen.
Chouette oli parahultaisesti kylmässä ja wienerleike jo lämpimässä. Päätin, että Chouettesta tulee nyt wieninleikesamppanja, eikä todellakaan mennyt metsään. Yleisestihän paahteinen samppanja toimii minkä tahansa paneroidun kanssa, vaikka nugetin ja kalapuikon! CM Kupittaan wieninleike ei tosin yltänyt ihan samalle tasolle kuin Wienissä syöty vastaava, mutta samppanja teki kokonaisuudesta todella maittavan.
Chouetten taustalla on Autréun samppanjaperhe. Tarkemminkin Chouettessa on kyse Champagne Autreaun kanssa yhteistyössä luodusta tuoteperheestä. Hieno osoitus, miten viinitukkuritkin voivat luoda laatua kuluttajaystävälliseen hintaan, ja sehän on ollut tarkoituskin. Täältä löydät tietoa tuottajasta: https://www.viinitie.fi/collections/champagne-la-chouette-de-champillon ja täältä voit tilata: https://www.alko.fi/tuotteet/940704/La-Chouette-de-Champillon-Grand-Cru-R-serve-Champagne-Brut/ (aika hyvä myymäläsaatavuuskin näyttää olevan).
Loput Chouettet join epähuomiossa vasta samppanjan oltua auki jopa 1,5 viikkoa jääkaapissa. On ollut yhtäkkiä niin hektistä, että täysin poikkeuksellisesti olin unohtanut samppanjan olemassaolon. No, kirjoitusrumban päätteeksi sulatin Halloweenin kunniaksi jäisen kurpitsakeiton samppanjanlopun kyytipojaksi. Otaksuin, että kurpitsa toimisi maltillisen makeana yhdistelmänä ja olihan samppanja keiton kanssa täydellinen. Keitossa oli aika reippahasti kuivattua korianteria ja vähän porkkanaakin. Itse samppanja oli säilynyt hämmentävän hyvänä, kuplat ja kaikki säilyneet. Kun sitä ei oltu availtu välissä, sekin selittää sekä tietenkin laatu. Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa. Pidän todella paljon Viinitien sloganista Paremman viinikulttuurin puolesta. Ehdottomasti.
Kiinnostavien laatutuottajien ja master classien takia osallistuinkin kesän lopulla Viinitien Deeper Undergoundiin, josta laitan loppuun pari kuvaa. Osallistuin yleismaistelujen lisäksi Villanyi Masterclassiin (viinitalot Vylyan ja Gere edustettuina), sillä sydämenihän sykkii ikuisesti myös unkarilaisille viineille.
En lopeta tätä julkaisua kuluneella fraasilla näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Vaan kiitän Viinitietä, kivoja viini-ihmisiä ja upeita samppanja- ja viinintuottajia, jotka meille tällaisia helmiä tarjoilevat!
Kumpaa samppanjaa sinun alkoi tehdä mieli ja miksi?
