Viinimatka Georgiaan, osa 1

Matkastani Kaukasuksen juurelle on nyt aikaa lähes yhtä kauan, kun ensimmäiset havainnot korona-nimisestä kaverista tehtiin Kiinanmuurin toisella puolella. Onneksi minulla oli matkassa mukana Johanna-niminen kaveri, joka jakaa innostukseni viinejä ja matkailua kohtaan. Itse asiassa matkamme Georgiaan taisikin olla päähänpisto, jonka saimme kirjaimellisesti viinien äärellä.

Ideasta toteutukseen!

Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaalta marraskuisen suhjun keskellä, näin jälkikäteen ajateltuna pari viikkoa liian myöhään sadonkorjuuaikaa ajatellen. Olihan aikeena käydä viidellä vai peräti kuudella tilalla ja/tai viininvalmistamossa. Mutta meitä hellittiin Georgiassa kerrassaan upealla +20 asteen aurinkoisella säällä, ajankohta ei olisi voinut olla parempi. Myöskään tulevaa koronarallia ajatellen, jolloin koko maailma sulkeutui. Muuten olisinkin jo tässä välissä tehnyt mitä todennäköisimmin uuden reissun Georgiaan, jonne jäi pala sydämestäni ikuisesti asumaan.

Ellei k-kaveri olisi tehnyt myöhemmin tepposiaan, Turusta olisi päässyt suorilla lennoilla Kutaisiin 2020 lähtien. Kutaisi onkin paikallisten suosima kenttä, vain rikkaammaat lentävät pääkaupunki Tbilisin kautta. Vielä muutama vuosi sitten georgialaisen keskiansio oli 318 euroa. Siitä voi päätellä maan hintatasoa sekä suhteuttaa omaa yltäkylläisyyttä todellisuuteen, joka Georgiassa vallitsee. Vaikka rahaa on vähän, ystävällisyyttä, hymyä ja hyvää tahtoa sitäkin enemmän. Missään en ole kokenut sellaista vieraanvaraisuutta ja herkuttelua kuin Georgiassa.

Viinejä ja historiaa Kaukasuksen juurella Kakhetissa

Kakheti on Georgian merkittävin viininviljelyalue. Se sijaitsee lähinnä Kiinaa ja Kaukasus-vuoristoa. Kuvan muuri 1700-luvulta onkin vähän kuin Kiinanmuuri. Tämä seutu on ollut kautta historian eri kansojen valtataistelujen temmellyskenttää, eikä valitettavasti tilanne ole muuttunut edelleenkään Venäjän miehitettyä osan Georgiasta vuonna 2008.

Kuuntelimme oppaamme mielenkiintoista luentoa tämän näköalakahvilan laella (Instan karvalakkikuvani on otettu täällä, hehheh) . En tiedä, moniko 23-vuotias suomalainen osaisi kertoa yhtä seikkaperäisesti historiasta ja kansallisidentiteetistä. Moni ei myöskään ole 23-vuotiaana kahta työtä tekevä perheenisä, kuten tämä todella mukava opas. Tunnen yhä tuskaa, että riistimme hänet kotoa koko sunnuntaipäiväksi oppaaksemme. Taisi olla hänen ainoa vapaapäivänsä. Tuntui aika luksuselta körötellä hänen autonsa takapenkillä eri paikkoihin, myös luostarissa ja markkinoilla käytiin. Liikkuvassa autossa jyrkänteiden äärellä myös harjoittelin uuden Sony-kamerani videokuvaa. Tästä matkasta on muutenkin olemassa ehkä viiden tunnin yhä editoimaton video! Katsotaan jos saan myöhemmin tänne pätkiä tiloilta.

Kakhetissa kävimme Georgian silloin ehkä ainoalla biodynaamisella hyvin pienellä tuottajalla (edelliset kuvat sieltä), jonka nimen olen valitettavasti unohtanut. Lisään tähän heti, jos muistan sen. Georgian kieli on maailman vanhimpia ja sanoisin, että varmasti myös vaikeimpia. Ei siis ihme, ettei kaaliaivoissani pysy georgialainen sanasto! Mutta Marani tarkoittaa viinitilaa. Jokin marani tämäkin oli.

Saimme maistaa tuoretta ”saperavi-beaujolais’ta”, joka voitti kyllä mennen tulleen kaikki halvemmat Gamay-Beaujolais Nouveaut. Oli mahtavaa keskustella viineistä syväluotaavalla tasolla ja mennä sitten käymään myös naapurin autotallissa tislauslämpimällä chachalla! Eli se on vähän kuin georgialainen grappa, joka maustetaan usein rakuunalla. Minulla onkin jäljellä yksi avaamaton neonvihreä Chacha-pullo muistona upeasta matkasta (myös neonvihreä rakuunalimsa on ihan superhyvää!). En kyllä taatusti unohda lämpimän 60-prosenttisen tisleen lorottamista suoraan ämpäristä mukeihin. Taisimme olla silloin aika hilpeällä tuulella ja seuraavana aamunahan oli toki lento takaisin Suomeen!

Tbilisissä on tunnelmaa ja portaat (ruoka)taivaaseen

Matkan alussa vietimme päiviä pääkaupunki Tbilisissä, joka on kiehtova yhdistelmä uutta ja vanhaa. Kerrassaan viehättävä kulinaarinen ja historiallien kaupunki, jota voin suositella jokaiselle! Silti toivon, ettei massaturismi löydä neukkuaikojen jälkeen tietään Georgiaan, jotta tämä myös säilyy omaleimaisena paratiisina.

Tbilisissä on totisesti runsaudenpula ravintoloista ja viinibaareista. Jälkimmäisissä meininki on rento, kaupoissakin saattavat myyjät juoruta ringissä ja maistella viinejä samalla kun asiakas astuu sisään. Voisimmeko oppia tästä jotain Suomessakin, ei enää niitä päälleliimattuja toivotuksia vaan aitoutta ja rentoutta?

Yksi parhaita ravintolakokemuksia Tbilisissä oli Badagoni-viinitalon ravintola, jossa saimme aivan mieletöntä grillattua kanaa. Vähän kuin Lyonin kana, mutta vielä parempaa. Rapeudelta ja maultaan potenssiin tuhat. Ei edes haitannut, ettemme älynneet tilata mitään lisukkeita. Emmekä olisi niitä enää saaneet, ilmeisesti ravintola oli menossa kiinni tai sitten meitä vain pidettiin liian tyhminä turisteina. Siitä huolimatta kana-ateria oli mahtava! Alkuruokana oli herkullisia friteerattija etikkasipulisieniä ja juomana Badagonin roseeta, jonka toista versiota on Suomestakin joskus saanut.

Ruoista pitäisikin kirjoittaa erillinen juttu, niin herkullisia aterioita saimme eteemme jatkuvana virtana. Myös rakkauteni georgialaisiin aamiaiskananmuniin ja tomaatteihin jäi vahvasti mieleen, sitä ei olisi ehkä voinut kuvitella ennen matkaa. Saksanpähkinät ja juustot ovat myös ihanan tuoreita. Pähkinöitä kannattaakin ostaa kotiin iso läjä, kun iso pussi maaseudun varren leipomossa maksoi kaksi euroa! Siellä pääsimme myös kokeilemaan itse leivän tekoa kaivon tapaisissa uuneissa. Ihme, etten palanut elävältä.

Mausteita kannattaa myös ehdottomasti ostaa kotiin Silkkitien varrelta. Maksoin maailman kalleimmasta mausteesta sahramista 2 euroa, 150 grammaa. Miettikää! Ostin eri mausteseoksia, georgialaista vihreää teetä ja mausteita ison muovikassillisen verran. Yhä riittää! Sarviapila on ruoissa aika ratkaiseva salaisuus pitkän hauduttamisen, grillaamisen ja tuoreiden ainesosien lisäksi. Georgiassa syödään todella paljon kasvisruokia, esim. munakoisosta, granaattiomenasta ja tomaatista tehtyjä. Silti läntinen mielikuva on ehkä pitkälti lihan grillaus ja vesimelonit, jotka ovatkin Georgiassa superhyviä kuten kaikki muukin. En nyt hirveästi keksi mitään huonoa sanottavaa mistään, ja se on paljon.

Tbilisissä on niin paljon nähtävää, että tästäkin aihealueesta pitäisi kirjoittaa erillinen juttu. Suosittelen kyllä käymään museoissa, kansallismuseossakin oli näytillä heikkouksiani pääkalloja ja luurankoja! Maailman vanhimpia ihmisiä on löydetty Georgiasta, kuinkas muuten. Poliittinen historia on myös todella mielenkiintoista (ja traagista) Stalinin syntysijoilla.

Kävimme Tbilisin esikaupunkialueella myös Georgian suurimmilla viinituottajilla Tbilvinolla ja Bagrationilla, jotka ovat suomalaisillekin tutut (Alkosta saa näitä viinejä sekä ilmeisesti Pur-Pur-ravintolasta, joka on minulla yhä kokematta. Rionissa olen käynyt, sielläkin oli hyvä kattaus viinejä). Kirjoitan näistä valmistamoista myöhemmin erikseen. Nämähän ovat kuin varhaisia urban wineryita, miltei keskellä kaupunkia ja kätevän logistinen junarata yhdistää juomakuljetukset pääosin Venäjälle.

Neukkuajan perintö hönkiikin kaikkialla vahvana, paikoin voi ehkä sanoa hyvälläkin tavalla noin niin kuin eksotiikkaa etsivän turistin näkökulmasta. Meitä ja erityisesti Johannaa myös luultiin jatkuvasti venäläisiksi. Eniten turisteja tuleekin sieltä yhä edelleen, onhan Georgia entinen Neuvostoliiton osa Gruusia. Paikalliset eivät kuitenkaan mielellään muistele tätä aikaa, vaan ovat ylpeitä maastaan kuninkaallisena Georgiana, omaleimaisena helmenä Kaukasuksen juurella.

Oletko sinä käynyt Georgiassa tai haaveiletko käyväsi? Viinien maistelusta on hyvä aloittaa, jollei budjetti ja maailmanaika veny reissuun!

P.S. Jos joku haluaa lukea kirjoittamani sanomalehtiartikkelin tästä reissusta, laita sähköpostia eve@sipsiajasamppanjaa.fi niin lähetän sinulle jutun.

P.P.S. Kaikki kuvat ovat omia copyright-kuviani, ethän lainaa ilman lupaa.