Eve Nyt blogissa on juhannus miltei keskellä joulua, sillä puolen vuoden mittaiseksi venyneen kirjoitustaukoni arkistosta löytyi julkaisematon luonnos. Se ajoittuu juhannuksen jälkilöylyihin, joten julkaistaanpa tämä nyt pois alta. Samat asiat toistuvat joulunakin, ainakin Alkon myynnin mukaan. Kumpaankin sesonkiin suositellaan aina liian helppoja viinejä.
Paluu kesään
Kesän viiniuutisoinnissa korostuu nautittavuuden helppous, ulkonäkö ja hinta-laatu. Nämä ovat itselleni pienenemmilläkin tuloilla asioita, jotka tekevät viinistä mielenkiinnottoman. Haluan ajatella juodessani viiniä, vaikka alkoholi toki toimii keskiluokkaisena lobotomian keinona. Etenkin, jos tuotteessa on kuplat ja se näyttää hyvältä somessa.
En aliarvioi kenenkään makunystyröitä, mutta tiedän, että ne kehittyvät. Itse en erottanut miltei punaviiniä valkoviinistä parikymppisenä, vaikka tiesin kyllä, että haluan juoda vain sisilialaista Catarratto-tilan valkoviiniä. Naantalin Alkon arvovaltainen myyjä sitten oikaisi, että se on rypäle, ei tila. Lahjaksi saamani Albali Gran Reservan, jota pidin kympin hintaisena suorastaan arvoviininä, lorotin sellaisenaan lihapataan. Vasta maistaessani aidosti tajunnan räjäyttävää viiniä, ymmärsin, miksi viinistä kannattaa maksaa. Ja miksi sitä juodessa kannattaa pureksia muutakin kuin makkaraa, vaikka se on erinomaisen viinillinen ruokalaji.
Juhannuksena kyseistä yhdistelmää tuli testattua samppanjan kanssa. Ostin Finnlinesilta Legras&Haasin Visions Blanc de Blancsin, joka maksoi 32 euroa pullo, kun osti kaksi. Alkossa hinta on aika lailla enemmän. Olen aina tykännyt kyseisen talon tyylistä, ja siitä kuuluisasta hinta-laadusta. Tämä jätti kuitenkin vähän odotuksen varaan, johtuen varmasti siitä, etten juonut koko pulloa yksin. Kun kaataa maljat kuudelle, ei siinä ehdi samppanja avautua, ennen kuin ensimmäinen lasi on jo juotu.
Nauran vieläkin vieraan kommenttia: ”ai oliks tää samppanjaa, mul oli purkka suussa! Jos oisin tienny ni oisin ottanu sen pois”. Mikään ei tosiaan tuhoa makuaistia paremmin kuin xylitol ja hammastahna, ellei koronaa lasketa. Viini on kuitenkin seurustelujuoma, ja sitä saa nauttia myös ilman lasien kilistelyn sallivaa makusymbolia. Miksei myös samppanjaa saisi juoda purkka suussa, jos se tuo sinulle kesäfiiliksen?
Tuunattu Hese-pulla ja sairaalakierros
Minulle kesäfiilis orasti heti viimeisen opetuspätkän loputtua. Poljin Varissuolta kotiin, mikä onkin helppo tehtävä alamäessä. Risteyksessä on vieläpä Hese, jonne en enää parin jonotuksen jälkeen pysähdy. Parempi aika-syönti-laatuindeksi saadaan Hämeenkadun Tyksin Heseltä, jossa purilaiset ovat maistuneet parhaalta. Kun synnyin vastapäätä nykyisessä homesairaalassa eli purettavassa U-sairaalassa, isäni suuntasi ensimmäisenä kyseiseen grilliin kinumaan ilmaista hampurilaista sen kunniaksi, että synnyin. Asiakkaat ovat vuosikymmenestä toiseen olleet samanlaisia. Olen sitten kompensoinut tilannetta syytämällä itse rahaa samaiseen kioskiin.
Viimeksi asioin siellä noin neljän päivän lomaviikollani heti koulujen päätyttyä (edit, tämä on ihme kyllä yhä viimeisin kertani, sillä olen käynyt vain Halisten juuri LAKKAUTETULLA Hesellä!) . Olin tutustunut myös samalla retkellä sairaala-alueeseen Kiinanmyllynmäen historiallisella kävelykierroksella. Suosittelen sitä teille kaikille myös siksi, että se on ilmainen, eli Varha kustantaa sen. Harvinaislaatuista palvelua Varhalta! Lasarettimuseossa olen käynyt jo aiemmin asuessani lähistöllä, mutta nyt kuulin kiehtovia detaljeja muista sairaala-alueen rakennuksista. Tällaisella kävelykierroksellakin olin ehkä kymmenen vuotta sitten, mutta silloin kerrottiin vähän eri juttuja, jotka olen jo unohtanut.
Palattuani takaisin kierrokselta ja kirkkopuiston terassilta ostin kupongilla alekerroksen, jonka väliin tungin Inkisen tomaattia torilta. Koska Minimega on lopetettu, täytyy tuunata sellainen itse. Sain ehkä parhaan koskaan syömäni hampurilaisen (edit: paahdetulla munakoisolla tuunattu juustohampurilainen kiilaa rinnalle). Testasin vielä tuplapihviä myöhemmin, jossa oli myös tomaattia, mutta kyllä makuelämys vaatii ensiluokkaiset raaka-aineet. Olen tuunannut Hesen purilaisia myös paahdetulla kesäkurpitsalla ja tsatsikilla. Olisin loistava tuotekehittelijä, mutta onneksi täältä blogista voi ideat pölliä vapaasti käyttöön, vaikka omistankin sisällön.
Höpinää ilman kuvia
Palkattomasta minilomasta piti ottaa kaikki ilo irti, joten avasin vihdoin Gusbournen Blanc de Blancsin vuosikertaa 2018. Mikä upea sitrushappo, suolamineraalinen nuoltu kalkkikivi, etäältä leijaileva fish & chipsin tuoksu, joka voimistuu auetessa briossiksi. Upea 100% Chardonnay, joka vain paranee kahden päivän aukiololla. Tämän aion ehdottomasti ostaa uudelleen laivalla, jos sen sieltä vielä alta neljänkympin saa. Alkossa tämä maksaa 65 euroa.
Tässä kuva, jota en jaksa hakea.
Nyt kuplatilanne on heikohko, ainut tasokkaampi kupla kellarissa on Feudi di San Gregorion DUBL II Vesuviuksen rinteiltä. Vastaava Falanghina on ollut yksi parhaita koskaan juomiani ”helppoja” kuohuviinejä, jotka kuitenkin pakottavat letkeään ajatteluun. Myös roseen värisenä Aglianico oli ihana. Nyt olin tekemässä tilausta XtraWinesilta, kun huomasin, että Alkosta saakin Muru Winesin maahantuomana tätä versiota, jota en ole vielä maistanut. Hilloan tätä johonkin kesän tähtihetkeen. (edit. se oli ystäväni ”Kutrin” kanssa heinä-elokuussa, jolloin grillasimme makkaraa ja ruodimme elämää Gamaytakin maisellen – DUBL Edition II jäi hieman jalkoihin 1005 Falanghinasta, jota ei näköjään enää saa. Se oli selkeästi omaleimainen, tämä vähän enemmän jäljitteli mielestäni Ranska-viboja).
Ostin taas uutta Cerasuolo di Vittoriaa testiin, jota niin ikään olin tilaamassa toisaalta. Nicosian tuotteita saakin nyt hyvin Alkosta. Innostuin taas tästä Sisilian toistaiseksi ainoasta DOCG-laatuluokituksesesta (Etnaa odotellessa), kun pidin Tampereella tastingin. Siihen olin valinnut yhden cerasuolon, joka olikin yhden lemppari. Cerasuolot tehdään ihan omalla tyylillään Frappatosta ja Nero d´Avolasta, väristä tulee tuoreen marjaista, vähän purppurainenkin. Maussa on ajateltavaa etenkin kielellä, joka etsii vanhempaa ja saakin nuorta ja terhakkaa. Äärimmäisen hieno ruokaviini.
Tässä taas kuvia, joita ei ole.
Tampereen tastingistakaan ei juuri ole kuvia, mutta siellä maistatin kreikkalaisia viinejä Sisilian ja Sardinian tyyliin verraten. Molemmille löytyi faninsa. Amalia Brutissa oli korkkivika, joka sopi hienosti tryffelisipsin kanssa. Samoin lomaan on turha ladata odotuksia, kaikki voi joka tapauksessa mennä uusiksi.
Valkoviinijaostosta avasin miniloman aikana pitkään hillotun Olim Baudan Gavin. Siitä odotin ehkä jotain vähän enemmän, se ei päässyt ihan loistoonsa oikein minkään ruoan parissa. Saattoi myös johtua stressistä, koska minun piti saada yksi freenä tekemäni lehtijuttu lähtemään ennen työsuhteisen alkua. Vaikka eihän sillä sinänsä ole väliä, jos on eri alat kyseessä, mutta päätös oli viisas. Vaikka uusi työ on ollut ihanaa balsamia freelancerhaavoihin, olen silti ollut aivan tööt päästessäni kotiin. Ensimmäisenä ei tule mieleen kirjoittaa mitään muuta kuin jokin instapieru ja kääntää kylkeä sohvalla. Siksi tämä blogikin on taas uinunut kauneusuntaan. Ja nytkin minun piti lähteä lenkille, mutta juhannuksen jäljiltä on olo vielä raukea. Tämä saa nyt korvata avaavan joogan.
Viinimuistoni kesästä
Mietin, mitä muita kesän aikana maistamiani viinejä on jäänyt mieleen. Todella vähän mitään lopulta. Sellaisia tajunnanräjäytysviinejä en ole maistanut monia, mutta Gusbourne lukeutuu ilman muuta niihin. Ehdottomasti edullisemmasta setistä myös Dominio de la Vegan Expression Cava No23, josta kirjoitin myös Turun Sanomien Kesä-liitteeseen (ihme kyllä sitä piknikviinijuttua ei ole jaettu nettiin, joten tilaajat voitte etsiä näköislehdestä). Se jos mikä on helppoa juotavaa olematta silti tylsä!
Aamuset Saaristoon arvioimani kesäviinit taas olivat georgialaiskuplia lukuun ottamatta vähän yllätyksettömiä, mutta kyllä näillekin on paikkansa. Laiturinnokkaotsikko on sisäpiirivitsi, kuten myös villasukkaviini ja ruokapöydän moniottelija. Ehkä meditaatioviininkin voi lisätä joukkoon. Koska saamme voimauttavan viinin?
En tiedä, mutta tavoitteenani on saada uudelle levikkialueelle edes yksi viinijuttu, pitää kohtapuoliin aloittaa jallitus (edit: juttu on tulossa joulukuussa!!!). Uskon, että kaikkialla halutaan lukea viineistä, joita ei sitten saakaan omasta lähi-Alkosta. Mutta itse kyllä pyrin katsomaan, onko hyllyvalikoimassa riittävää peittoa. Vai onko se vain ympärillä suomalaisen kesän koleudessa.
Viltteihin kääriytyneenä jouduin toteamaan, ettei grillaamani Lidlin flank steak ollut varsinainen suksee. En tajunnut, kaiken oikeaoppisen preparoinnin ja marinoinnin jälkeen (Torraccia dei Piantavigna Nebbiolo 2022 + suola, pippuri, rosmariini ja valkosipuli), että lihaköntsä olisi pitänyt siivuttaa ohuiksi siivuiksi. Sen sijaan yritin sahata suht ohutta lihaa haarukalla ja veitsellä suoraan lautasella. Lopputuloksen voitti makkara. Mutta ehkä tänään siivutan ja mikrotan, tai ehkä pitäisi syödä kylmänä leivällä.
Turun terassikesän avajaiset
Lopuksi pitää kehua Turun elinvoimaista terassikesää. Osallistuin Turku Aperitivoon Veistämössä, jossa erinomainen makupari oli Antti-Veikon vorschmack yhdistettynä Rezabalin rose-txakoliin. Seuraavalla viikolla sain kutsun Vinhon terassikesän avajaisiin kirkkopuistoon, jossa olin jo pariin otteeseen käynytkin. Taas kerran oli todettava, kuinka lyömätön pari on sipsi ja samppanja. Etikkasipsien ja magnum-Taittingerin liitto Mikon kukkaistynnyreillä oli virkistävä hektisen työpäivän jälkeen.
Siitä oli vallan mukavata suunnata Rockfesteille, jotka paikkasivat anti-Ruisrockin jättämää rockvajetta. Siellä tarjolla oli Zensa-viinibaari, Judas Priest ja Sepultura. Join kuitenkin loppuillan vichya mediatilassa, ja vasta lauantaina rohkenin maistaa rose-Zensaa Kitolan loaded potui -annoksen kanssa. Kyllähän se toimi. Mutta taas kerran on todettava, että maksan mielelläni vähän enemmän, jotta saan festareillakin pureksittavaa.
Nyt sormi jo väräjää uuden viinitilauksen päällä, kun olen taas vaihteeksi kuukausipalkkainen. Mihinkäs muuhun sitä investoisi kuin viineihin, kun ei Trumplandiaankaan uskalla säästöjä sijoittaa? Viini on aina kannattava sijoitus. Jos maailma murenee ympäriltä, oikea osoite on mennä kellariin juomaan viiniä. Vaikka Suomi on kriisivarautumisen mallimaa, ei täälläkään omakotialueilla ole väestönsuojia. Vain kerrostaloissa ne ovat pakollisia. Toivotaan nyt kuitenkin, että saa viineistä kotipihalla nauttia yhtä hyvässä seurassa kuin juhannuksena!
Toiveenani olisikin pitää pieni Kypros-tastingin jatko, kun minulla on kaksi uutta viiniä Kyprokselta. Toinen amforassa kypsytetty promara. Nyt menin kertomaan tämän, olisihan ollut mainiota sokottaa. Mutta luotan, ettei tähänkään asti kukaan löydä blogiini, vaan kaikki lukevat korkeintaan instaa. Katsotaan, jos loppukesästä olisi aikaa ja mahdollisuus pitää tämä tasting! Kutsu on avoin Gambinaklubilaisille, mutta muutama musta hevonenkin mahtuu mukaan! Ilmoita, jos olet kiinnostunut. (edit: loistavan herkullinen tasting pidetty kolmella Kypros-valkkarilla ja kolmella Kreikka-punkulla), vieraista ei kukaan arvannut Promaraa! Eikä georgialaista skumppaa! Näistä löytyy joku kuva instasta @sipsiajasamppanjaa kuten myös muista tastingeista ehkä, pitämistäni ja vierailemistani. Mutta kaikkea ei muista eikä jaksa tuutata, vaikka parhaani yritän.
Erinomaisen aurinkoista kesää ja toivottavasti pääset juomaan laatuviinejä! Lopuksi suositukseni lomaviiniksi, jossa aivotoiminta yhdistyy helppouteen.
(Edit: Erinomaista joulunodotusta myös, terveisin juuri Turun Sanomien kesäristikon näin marraskuussa täyttänyt, viikkarin zweigeltia lipittäen!)
