Arviolta noin 20-30 prosenttia suomalaisista viettää tipatonta tammikuuta eri lehtijulkaisujen gallupit yhdistettynä. Tipattomalla on pitkät perinteet, jota on myös järjestötasolla ajettu, Suomessa kun ollaan. Loppiaisesta alkavat ja laskiaiseen jatkuvat selkäviikot on käytetty talvenselän uurastukseen, metsätöihin ja kodin havuttamiseen. Tässä joulun jälkeisessä kunnollisuudessa kannatti pysyä raittiina. Ensimmäisen kerran tipatonta vietettiin virallisesti Suomessa jatkosodassa vuonna 1942. Tällä raittiuskampanjoinnilla Propaganda Aseveljet ry halusi osoittaa kansan tuen rintamamiehille. (Täällä lisää aiheesta.)

Itse en ole koskaan viettänyt erikseen tipatonta. Alkoholi on vain välillä jäänyt kuvioista, usein työkiireissä tai jopa sairaalaan joutumisen takia (jolloin maksa paukkui toki lääkkeistä) . Silloin kun työni loppui vasta niin myöhään, että olin perjantaisinkin kotona vasta kymmeneltä illalla, ei ensimmäisenä tullut mieleen viini vaan sohvakooma.
Kuitenkin suomalaiset juovat herkästi juuri työstressiin. Arvatkaa mitkä ammattiryhmät lotraavat viinillä eniten? Toimittajat ja opettajat! Tuplamatch, jolle ei voi kuin nauraa. Nyt en toki löydä sitä tutkimusta, jossa oli muitakin ammatteja kärjessä. Muistaakseni myös lääkärit ja papit rakastavat alkoholia. Tiedän myös yllättävän monta tupakoivaa lääkäriä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Näin Suomi juo -tutkimuksen voi halutessaan googlettaa ja ladata ilmaisena pdf:nä.

Koska olo oli joulun ahmimisista ja syksyn sairasteluista niin tunkkainen, aloin pohtia tipattoman hyötyjä, jotka ovat kiistattomat. Kannattaisiko sittenkin pistää pidemmäksi aikaa korkki kiinni? Minulla on kuitenkin rehdisti sanottuna niin kuormittava elämä (en tarkoita normaalia työstressiä), että ruoan ja viinin liitto on sen harvoja helposti toteutettavia pilkahduksia. Miksi luopuisin nautinnosta, jonka vuoksi elän? Sisilialaisen samanlaskun mukaan en syö elääkseni vaan elän syödäkseni. Uskon, että moni kulinaristi samaistuu lausumaani.
Kunnes sitten…
Juuri kun olin pohtinut tipattoman mahdollisuutta, kylpyhuoneen katosta valui vesi. Eikä vain vähän – vettä valui yhtenään luultavasti kolmatta tuntia. Lattialle heitetyt pyyhkeet olivat litimärät, mutta sanomattakin oli selvää, ettei kaikki vesi ollut nähtävissä. Syyksi vuotoon selvisi yläkerran aution asunnon aataminaikaisen kylppärin tulppaamaton pesukonehana. Ilmeisesti se on ollut siellä sellaisenaan vuosikausia, ja se päätti prakata juuri omia kevään pennejä laskiessa. Vakuutus ei korvaa, ei oma kotivakuutus, ei taloyhtiön, ei naapurin, kun laiminlyöntiin yhdistyvät puutteelliset vesieristeet.
Ei auta, että oma kylppäri on ajanmukainen, jos suoraan yläpuolella oleva ei ole.

Alkushokista selviydyttäni oli tilattava oitis kuivaus, jonka näinä putkirikkojen aikoina saakin nopeasti ja helposti. Vasta rakenteiden avaamisen jälkeen näkee tuhon laajuuden. Eniten harmittaa, että vesivahinko oli toisesta asunnosta aiheutunut. Jos olisikin käynyt vahinko omassa eristetyssä kylppärissä, vakuutus korvaisi – myös sijaisasumisen. Nyt kaikki viulut menevät taloyhtiölle, eli osin itseään voi katsoa peilistä.
Miksi kerron tänne aiheesta näin seikkaperäisesti? Jotta jokainen teistä varmuudella tietäisi, että käyttämätön seinävesijohto tulee aina tulpata. Aina. Auki/kiinni -hanaan ei voi yksin luottaa, se ei ole täyssulku. Jos olisin tiennyt, millainen aikapommi kytee suoraan yläpuolella, en olisi todennäköisesti ostanut tätä asuntoa. Mutta eihän naapureiden koteihin voi mennä nuuskimaan, miltä siellä näyttää, vaikka jotkut sitä tällä seudulla harrastavatkin.

Taloyhtiön vastuulle kuuluvat lvi-eristeet ja putket. Ongelmallista on, kun osakasta ei voi vaatia päivittämään kylpyhuonettaan, vaikka taloyhtiö eristeet maksaisikin. Tässä pihikustujen maassa on valtava määrä ennen 2000-lukua remontoituja kylpyhuoneita, joissa vesieristeet tuskin ovat ajanmukaiset. Joskus näillä main nykyiset vaatimukset astuivat voimaan, ja niitä taas vaativat vakuutusyhtiöt vahinkotapauksissa.

Sen totuuden toki tiedämme, että vakuutusyhtiöt käärivät rahat hyvin herkästi. Tästä kokemuksesta viisastuneena ymmärrän jatkossa olla koskaan muuttamatta taloyhtiöön, jossa ei esimerkiksi ole tehty putkiremonttia 2000-luvun puolella. Silloin hyvin todennäköisesti jonkun kylppäri on aikansa elänyt, vaikka se olisikin kaunis retroudessaan. Vanhassa kodissani oli juuri tällainen 60-luvun psykedeelinen vessa, jota rakastin. Jos siellä olisi käynyt vesivahinko, ja vedet olisivat valuneet naapuriin, laskun maksaisi taloyhtiö. Kyllä hävettäisi näyttää naamaansa rappukäytävässä. Mutta moni tällainen asia johtuu ihmisten tietämättömyydestä.


Sitä faktaa ei poista mikään, että on vaarallista asua talossa, jossa asuu muita ihmisiä. Koskaan et voi tietää mitä saat, ja mitä joudut lopulta maksamaan. Vahingoille ei voi mitään, mutta jokainen pystyy googlettamaan, pitääkö avoin vesihana tulpata.
Valitettavasti ei tullut mieleen selvittää omassa kodissa tapahtuvan vesivahingon ehtoja etukäteen, mutta olisin silti nukkunut yöni hyvin. Oma kylppäri kun on eristetty, ja putsaan myös lattiakaivoja ynnä muita riskitekijöitä säännölisesti. Kaikilta ei löydy energiaa tai ymmärrystä tällaiseen asiaan (ei minultakaan energiaa, mutta pakotan siihen itseni) . Siksi muut maksavat, jos tällaisessa kylppärissä tapahtuu jotain.

Lopputulemana keväästä tulee paljon kalliimpi kuin etukäteen kuvittelin, ja tästä vuodesta jälleen antoisa. Positiivisena merkkinä kuitenkin on, että perjantaina koin tarvetta avata Patricius Tokaj 2021 Furmintin. Tämä unkarilainen suoranainen lohturypäleeni kertoo, että asioilla on tapana järjestyä. Ja jos mieli tekee hyvää ruokaa ja viiniä, silloin ollaan jo ehkä laihan voiton puolella – silloinkin kun tulevat asumiskuviot ovat täysi mysteeri, ja se ruoka on S-ryhmän vakuumi tattitortellini. Ihmisellä on hyvä olla resilienssiä, kykyä nostaa tilttauksen jälkeinen elämä uuteen nousuun, jos ja kun jotain ikävää käy.

Silti liika on liikaa. Siksipä varmaan jatkan nyt tipatonta kuumeisena sängyssä, jonka sain tuttuun tapaan luokkahuonepöpöstä. Ilmeisesti tämä vuosi menee uutta teinitautien vastustuskykyä kerätessä, mutta taivaanranta sarastaa. Tässä talven valossa se on kuin Gabriel Glas -lasin läpi pyöritelty, sitruksisen hedelmäinen Furmint hennolla tuliperäisellä ruutirippeellä höystettynä. Islannissa monet menettivät juuri kotinsa kokonaan, puhumattakaan sotaa käyvien maiden asukkaista. Kun mietin heitä, kestän oman tappioni paremmin.

No, onkos sinulla ihan normaali tipaton? Parempaa uutta vuotta kaikille!