Yksi savukylki, kaksi pastaa ja vähän Nero d’Avolaa

Osallistuin hiljattain Läheltä-lähiruokapalvelun pilotointiin Varsinais-Suomessa. Lähituottajien herkut suoraan ovelle, mikäs sen parempaa. Kaikki tuotteet ovat olleet erinomaista laatua, ostin niitä laidasta laitaan.

Nyt kaapin perälle oli unohtunut Vallan Maukas Vallilan tilan possun palvattu savukylki. Iso siivu piti tehokäyttää johonkin harmaan työpäivän jälkeisen sumun vallitessa. Tämähän tarkoittaa tietenkin Pasta Carbonaraa, joka voitelee viimeisenkin aivotoiminnan sohvalla lojuessa!

Näistähän saa tehtyä vaikka ja mitä. Jos olisi ollut kaalia (yleensä aina on), olisin saattanut tehdä näistä piirakan. Tai fougassea, ah!

Oikeaoppiseen Carbonaraan tulee parmesania, mutta sitä ei nyt ollut. Valion Keisarinna ajoi asian loistavasti! Voisin hyvin kokeilla sitä risottoonkin kotimaisena parmesanin vastineena. Kunhan on jotain kiteistä juustoa.

Sumuosioonkin todiste: miljöö on ollut kuin elokuvasta Saari maailman huipulla. Aivan ihanaa, kunhan ei tarvitse ajaa (kolmen vuoden ajotauko selätetty juuri tässä kelissä).

Pasta Carbonara (Suomi-versio)

Perusohje kahdelle:

150 grammaa silputtua savukylkeä (Vallan maukas oli tosi maukas)
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli


Nämä paistat lihan omassa rasvassa kera mustapippurin, lisäsin nyt myös salviaa (olen kuivannut kesällä omalla pihalla kasvanutta).

Suosittelen tuulettimen säätämistä täysille.

Pastaksi suosittelen Lidlin Gombinoa, mutta hieman mauttomampaa Barillaa oli nyt reservissä. Keität pastan ja heität sen rapean savukyljen joukkoon paistinpannulle. Sekoita ja ota pois liedeltä.

Sillä aikaa sotket lautasella:
2-3 kananmunan keltuaista (nämäkin Läheltä-palvelusta ostettua Nikulan luomua)
1 desi kiteistä juustoraastetta, nyt Keisarinnaa

Kun kasari on jäähtynyt hiukan, kippaa munaseos spaghetin joukkoon. Pannu ei saa olla liian kuuma, ettei kokonaisuus maistu munakokkelilta. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria ja vähän juustoraastetta lautaselle. Nauti orgastisella ilmeellä.

Pasta Carbonara hävisi lautaselta nopeasti.

Minusta tämä on helppo ja täydellinen lohturuoka. Juomana oli raikastava kunnon klassikko, Vichy. Veikkaisin, että halpis-Nero d’Avola olisi hyvä pari tai jotain kyyneltä Vesuviuksen lähettyviltä. Tälle se lihaisa Aosta-tasingin Aglianico skumppana (Feudi di san Gregorio) olisi ollut täydellinen!

Tuunattu Pasta all’Amatriciana

Nyt en ole varma, onko tämä savukylki-tomaattipastan oikea nimi, mutta sellaista kuitenkin tein pari päivää Carbonaran jälkeen. Täysin sama ohje kuin edellä, mutta korvasin keltuaiset Muttin tomaattimurskalla ja juustoraasteen lirauksella laivalta ostamaani Nero d’Avolaa. Toki tässä kohtaa pastasoosi vaatii haudutusta, ainesosat lisätään siis joukkoon heti savukyljen ja sipuleiden ollessa rapeat ja haudutetaan miedolla lämmöllä.

Nero d’Avola ja haudutettu tomaattikastike toimivat vähintään yhtä hyvin yhteen kuin Sangiovese ja tomaatti. Nero D’Avola on rypäleenä pehmeämpi kuin Sangiovese, jonka hapot kyllä leikkaavat hienosti rasvaa.

Pasta muistuttaa lihaisuudestaan huolimatta ja juuri siksi Sisiliassa imuroimaani Pasta alla Normaa, jossa on munakoisoa. Kun nyt maistoin Principi di Buteran halpissarjan Amira Nero d’Avolaa 2020, makumuisto vei suoraan munakoistopastan äärelle. Pehmeän mausteinen rypäle Nero d’Avola (Sisilian viljellyin punaviinilajike) on sille kerrassaan täydellinen yhdistelmä.

Halutessasi vvoit lisätä vähän oliiviöljyä, mutta tuolta alta löytyi kyllä ihan riittävästi rasvaa.

Totisesti ei pettänyt myöskään yhdistelmä savukylkeen ja hitaalla haudutettuun tomaattiin! Lisäsin joukkoon vielä teelusikallisen Lidlistä ostamaani Deluxe Peperoncini Macinati -chilivalkosipuliseosta, joka kruunasi kokonaisuuden (ilmeisesti voin ryhtyä Lidl-lähettilääksi). Hieman potkua jälkimakuun, muttei niin paljon, että se peittäisi edullisen viinin varsin hienostuneen laadukkuuden, joka tuo endeemisen rypäleen parhaat puolet esiin.

Keisarinna toimi hienosti tässäkin ”koristeena”. Tästä tuli täydellinen pasta. Olisiko ollut viiniyhdistelmän takia vielä asteen hienompi elämys kuin Carbonara. Sillä fakta on, ettei vesi vanhin voitehista vie ateriaa samalle asteelle kuin viini (henkilökohtainen mielipiteeni).

Tällä tuottajalla (Principi di Butera) on myös valikoimissaan Sisilian saarelle erikoinen Bordeaux-blendi, jota olisi kiva maistaa. Viking Glorylta sitä sai muistaakseni hintaan 21,50e, mutta unohdin ostaa sen huomattuani tämän halpiksen. Ei minulla kyllä olisi ollut käsivoimiakaan enempää, sen verran monta pulloa tuli taas hankittua kellariin.

Turha analysoida Amiran makua sen enempää, sillä tämä on sellaista ruokaa, jonka kanssa et halua miettiä nyansseja. Ainoastaan nauttia. Ehdottomasti aion kyllä tutustua laajemmin Principi di Buteran tuotantoon. Tällaista selkeyttä olen kaivannut edellisten halpis-Planetojen jälkeen. Ja minä kun käytän paljon viiniä ruoasta, haluan, että aina on tarjolla myös laadukkaasti edullista ruokaviiniä, jota pystyy juomaan nauttien.

Oletko sinä Carbonara-ihminen vai mennäänkö ennemmin kakkosvaihtoehdolla? Kuten huomaatte, kermaa ei ole käytössä lainkaan. Siinä mielessä nämä eivät olekaan Suomi-versioita!

Entinen ammattilainen, nykyinen hifistelijä.
Yhteydenotot:
eve@sipsiajasamppanjaa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *