Eve Hiiohoi, maakrapu on palannut Itämereltä järjestelemään pullon mallisia ostoksiaan riviin. Tein historiaa viiniostoksissani laivalta kahdella tavalla. Joko arvaat?
Ensimmäisenä mainittakoon laivan viinien ostaminen siinä punaisessa lokerikkokassissa, joita näemme Viking Linen paluuterminaalissa lonkerovaunuineen riittämiin. Nyt oli sen verran tasokkaita tuottajia kysymyksessä, että halpa tarjoushinta houkutti. Ostin vajaalla 50 eurolla kuusi laivan viiniä, jotka valittiin tammikuun lopulla valikoimaan. Niistä voit lukea lisää vaikkapa täältä tai paremmilla kuvilla täältä: https://www.vikingline.fi/merella/ruoka-ja-juoma/laivan-viinit/
Ensimmäisenä halusin kuitenkin maistaa – siis toisena vakioni englantilaisen Fitzrovia Rosén jälkeen – uuden laivan samppanjan. Halusin tietää, kannattaako minun ostaa sitä koko pullo. Tax freen asiantuntijan mielestä se oli ainut ei niin hyvä näistä laivan viineistä, enkä voi olla täysin eri mieltä! Tosin en ole vielä maistanut noita halpisviinejä. Mutta samppanjaksi ostin lopulta muun kuin Palmerin paattiversion, jonka MW Essi Avellan on kehittänyt Palmerin kellarimestarin kanssa juuri viikkarilla kulkijoiden makuun.
Noh, osaan odottaa, ettei monenkaan makuun sovi oksidoituneen omeinainen ja runsas samppanja, vaan ihmiset hakevat steriilimmän hedelmäistä ja helppoa tyyliä, verrokkina Laurent-Perrierin aiempi laivan samppanja. Ehkä taas samppanjaharrastajat pitävät sitä tylsänä? Vaikea kaikkia on miellyttää, kuten asiakaspalvelussa on tullut todettua. Muistelen lämmöllä erään liikkeen kehystettyä taulua, jossa lukee: Asiakas on aina oikeassa, ellei hän sitten satu olemaan väärässä.
Makuasioista on kuitenkin turha kiistellä. Jokaisella on oma viinimaku, ja samppanja on sen verran kallis tuote, että haluaa varmasti juuri sellaisen, josta pitää. Itse kyllä yleensä innostun oksidoituneitakin aromeja saavasta omenankodasta, esimerkkinä taannoisessa sushi-samppanja-tastingissa maistattamani biodynaaminen Lelarge Pugeot Tradition 1ere Cru Extra Brut. Tämä poikkeaa silti tyyliltään aika rankasti laiva-Palmerista, joka tuntui ainakin huilulasista juotuna hieman yksioikoiselta.
Tämä onkin erikoista, että Gloryn kahvilasta sain kunnon tulppaanimallisen samppanjalasin Fitzroviaan, mutta Gracen samppanjabaarista paksun huilulasin? OK. Kerroin, että myös tarjouksessa ollut magnum houkutteli, niin jokaiselle turistille se ei tarkoita pullon kokoa, vaan jotkut myös tietävät mitä iso pullo tekee samppanjan kehittymiselle. Ymmärrän silti, että asiakaspalvelussa alkaa nähdä jokaisen asiakkaan saman liukuhihnan jatkeena, en moralisoi! Mutta olisi kiva, jos sinne samppanjabaariin tulisi vähän enemmän valikoimaa ja innostunutta puhetta siitä, miksi juuri tämä on kiva tuote.
Salainen haaveeni onkin itse olla siellä töissä, mutten muuten kestäisi laivatyötä ensinnäkään vuorotyön takia, mutten myöskään koneellisen sisäilman. Olen myös jo menossa kesätoimittajaksi, vaikka harkitsin kyllä hakemista paatillekin. Aiheesta keppihevoseen, jolla voin ratsasta englantilaisten kuplien maailmaan.
Englanti haastaa Champagnen
Blogissa olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka samppanjatuottajat kilvoittelevat englantilaisten maaplänttien hankkimisesta. ”Be friends with your enemies” on hyvä hokema, jonka lähteen varmasti muistatte. Jollette, se on yhdestä lempielokuvastani eli Kummisedästä.
Fakta lienee, että ilmastonmuutos ja trendit vaikuttavat paljon viinintuotantoon, Englanti alkaa kohta olla kirkkain tähti (edes tässä), jos minun mielipidettäni kysytään. Hintaluokka English Quality Sparklingissa alkaa myös olla samaa tasoa samppanjoiden kanssa, mutta miksei olisi, kun ne tehdään yhtä tinkimättömällä laadulla kuin samppanja? Englantilaisissa kuohuviineissä on ehkä hitusen enemmän kalkkikiveä, sitä jylhää rotkoa valtameren yllä, suolaa ja sitrusta. Vain fish and chips puuttuvat. Tai buffetista serviettiin kääritty salamisämpylä, jota en jaksanutkaan syödä. En tietenkään pois heitä, vaan kärräsin konferenssihuoneeseen evääksi. Sieltä saa kyllä hedelmiä sun muuta, jotka kuuluvat palaverin hintaan. Olin siis työmatkalla, jonka loppuosa koostui huvista.
Miksi juoda Fitzroviaa jo aamulla? No, miksi ei? Mutta nyt oli muukin syy, sain nimittäin yllättävän palkinnon, ”Aamusten Suuren Journalistipalkinnon”, joka ojennettiin minulle kymmenen arvosetelin muodossa. Sain mennä niillä valitsemaan haluamani samppanjan (ei kai kukaan uskalla minulle sellaista ostaa, vaikka samppanja on aina hyvä valinta). Olin aivan häkeltynyt hienosta eleestä, sillä yli 40 vuotta julkaissut lehti ei ole aiemmin palkintoja jakanut. Sain sen Mirja-jutuistani, joita olen kirjoittanut muistaakseni seitsemän vuoden 2024 aikana. ”Löysin” siis itse tällaisen sekä poliisilta että medialta unohtuneen katoamistapauksen vuodelta 1976, ja aloin sitä selvittää. Lehtijuttujen myötä poliisi avasi tänä vuonna uuden tutkinnan miltei 50 vuoden jälkeen.
Tällainen on hyvin harvinaista, että toimittajan kirjoittamista jutuista käy näin – toisin päin kuvio kyllä on yleinen. Historiantutkijan koulutuksesta on hyötyä, tiedän heti mistä mitäkin tietoja haen. En myöskään arkaile mennä koputtelemaan ihmisten oville. Poliisi ei näin voi tehdä ilman pitkiä esivalmisteluja. Siinä mielessä toimittaja voi tehdä tiettyyn pisteeseen asti niin sanottua poliisityötä tehokkaammin.
Se siitä, aloin tietenkin oitis pohtia, mihin drinkkilippuni törsäisin. Pohdin sitä ihanan briossisen mansikkaisen ja viipyilevän Fitzrovian äärellä, jota nautin aina laivalla. Alkossakaan se ei maksa paljoa enempää kuin laivalla, varmaan noin kympin enemmän.
Tämä on siis toinen historiallinen yllätys: että minulla on ensimmäisen kerran lahjakortti tax freehen, jolla voin kuplani ostaa! Vaikka vitsailinkin, että tuhlasin rahat nanosekunnissa, kyllä minä hetken pohdin pientuottajasamppanjoiden äärellä. Harkitsin esimerkiksi Special Club -sarjaan päässyttä Gaston Chiquetia, jonka Blanc de Blancs oli ihastuttava.
Lopulta kuitenkin päädyin yllättäen turvallisuushakuisena (laivalla kun ollaan) upeaksi toteamaani Gusbournen Blanc de Blancsiin, joka maksoi laivalla 25 euroa vähemmän kuin maissa.
Maistoin tätä itse tuottajalta Helsingissä Fine Wine & Spirits -tilaisuudessa, ja monia eri kuplia siellä maistelleena tämä piirtyi lähtemättömästi tajuntaani. Koska hinta oli laivalla edullinen 39,90 euroa, jäi minulle vielä jäljelle 30 euroa tarjoussamppiksen ostoon. Vaihtoehtoja oli monia, mutta 36 euron Palmerin skippasin. Valitsin Nicolas Feuillatten Rosén, koska sitä en ole aikoihin juonut. Rosésamppanja on myös tosi monikäyttöinen rakastamani ”roskaruuan” parissa, testaa vaikka jollet usko!
Linkkaankin tähän taas aasinsiltana haastattelun juuri tästä aiheesta, jonka tein juuri Alkon tuoteviestintäpäällikkö Anri Lindströmistä, joka on muuttanut Turkuun. Ideani pyytää suositukset juuri piispikselle ja makkaraperunoille lähti omista ”perversseistä” kokeiluista, ja lisäsimme liekehtien joukkoon vielä rusinamakkaran. Myönnän, en ole itse sitä maistanut. Mutta täytynee korjata pian asia… ehkä! Oletko sinä testannut rusinamakkaraa?
Tässä näemme, että samppanjan (tai englantilaisen laatukuohuviinin) voi yhdistää lähes mihin vaan. Minusta erityisesti paneroitu tai friteerattu pinta suorastaan huutaa samppanjaa raikastamaan kokonaisuutta. Nyt olenkin onnellinen, että minulla on kellarissa kaksi laatukuplaa valikoiman ehdyttyä jouluna hälyttävästi.
Sentään ostin myös kaksi pulloa kuplaa laivan six-päckissä: Pere Venturan peruscavaa, joka oikeasti on hintaisekseen hyvä. Se oli myös erinomainen yhdistelmä kuohuviiniaamiaisella Gloryn pöytiin tarjoiltujen Benedictin munien kanssa, joka voi olla viinille haaste. Vanha suosikkini Metissen crémant sai siis tälle ruokalajille kilpailijan!
Muista laivan viineistä mainittakoon Alto-Adigen Teroldego-Merlot, jolta odotan paljon jopa 8,3 euron hintaan. Mezzacorona ei ole pöllömpi tuottaja, eikä liioin Thomas Sattler, jonka Grüner Veltriner jää odottamaan veriappelsiinirisottoa rinnalleen. Myös ”tikkuviinifirma” Zaccagninin Rose piti kotiuttaa. Muistakaa, että roseeta voi juoda ympäri vuoden, ei se ole vain kevään tai kesän juttu.
Mistä näistä tuotteista olisit itse innostunut? Oletko ostanut laivalta laivan viinejä? Itse asiassa muistin, että Tallinkilta ostin viime keväänä minipulloina laivan viinit minibussiin matkaevääksi Tarttoon. Ne olivat myös todella hyvät (saatavilla vissiin edelleen). Ei siis kannata yhtään enää nyrpistää nenää halpisviineille laivalla, sillä ne on tarkkaan kuratoitu asiantuntijoiden raadissa.
Aurinkoista kevättalvea kaikille ja palataan taas, kun kokkaan jotain muutakin kuin Hese-pullaa!
