Juhannusviinien taikaa

Tällä viikolla on jo juhannus, ja minä istun suljetun kahvilan pihalla tekemässä töitä vailla läppäriä. Näpytän siis ulkopenkillä kännykällä tätä blogijuttua toiveaiheesta. Katsotaan, mitä tästä tulee, mutta ainakin teen muutankin kuin istun ja juon vettä.

Itse paikka, Halistenkosken Myllärintalon kahvila, sopii kyllä mitä parhaiten juhannusaiheen käsittelyyn. Näiltä seuduilta löytää helposti seitsemän kedon kukkaa, mikäli olettaa näkevänsä unta jostain muusta kuin isästään tai työkaveristaan. Freudilla varmasti näillekin unille on selitys!

Pidemmittä puheitta kuuluisaan aiheeseen. Juhannuksena kansa suoraan sanoen lotraa millä tahansa alkoholilla. Lonkeroa ja olutta kuluu hillittömiä määriä, mutta tätä blogia lukee todennäköisesti viinin ystävä. Juhannussillille viini ei tahdo olla paras valinta, mutta jäännössokerinen laaturiesling tai – rosee ei petä tämänkään herkun kohdalla.

Olin juuri Aistilassa molekyylitason harrastukseni parissa, tällä kertaa arvioimassa juuri sillejä. Heh! Mietin niitä maistellessa, kuinka terää tekisi raikas olut, mutta vain vettä on arvioinneissa saatavilla. Oluen suosio entisaikaan selittyi osittain sillä, että säilyvä ruoka oli todella suolaista.

Lähtökohtaisesti suosittelen silliruoille raikasta lageria tai pilsiä, mutta eräänä juhannuksena nautittu Sitzius toimi kyllä loistavana yleisviininä juhannuksen kalapöydässä. Riesling, jossa oli tuolloin yhdeksän grammaa jäännössokeria, kesti myös sillin.

Muistan myös, että samppanjarintamalla hämmentävän hyvin silliä kesti täysin kuiva Andre Clouetin Chalky. Uusi odottaa minulla yhä kellarissa korkkaamattomana, joten täytyypä pohtia, jos se aukeaisi juhannuksena. Todennäköisesti tämä samppanja ei kuitenkaan sovi enää grillailujen kanssa, mutta tuskin juomaa on siinä kohtaa jäljelläkään.

Kirjoitin juuri juttua toisaalle grillaussamppanjoista, täytyy linkittää se tähän, sitten kun ilmestyy nettiin. Samppanjahan yleisesti sopii kaiken kanssa, miksei siis grilliruokien! Drappierilta löytyy kaksikin oivaa roseevaihtoehtoa, jotka yhdistäisin itse kernaasti mausteisempaan mättöön (Saignee) tai vain suola-pippuri-entrecotelle (Rose Brut Nature). Muistammehan myös legendaarisen Martinsillan grillin makkaraperunoihin yhdistetyn Choutte Roseen, se toimii varmasti myös kotigrilliruoan kanssa.

Luultavasti lihagrillailuille aukeaa tämä vuonna täydennyshankinta, ostamani unkarilainen Figula-punaviini. Olen siitä blogissa aiemminkin elämöinyt, mutta sitä ei saa enää Alkosta kuin Turusta ja Tampereelta. Harmi, kaikki fanittamani unkarilaiset viinit häipyvät valikoimasta liian nopeasti. En ymmärrä, mikseivät suomalaiset osta unkarilaisia viinejä ja erityisesti, miksei niitä valita enemmän Alkojen Muut viinimaat-hyllyyn. No, juuri myynnin takia toki. Mutta asiakkaat eivät ehkä tajua, mitä helmiä Unkarilla on tarjota, jollei se näy hyllyvalikoimassa.

Myös valkoviinipuolelta erityisesti Somlon ja Tokajin alueen herkut voisivat päätyä myös juhannuspöytääni. Furmint on rypäleenä yliveto oikeastaan kaikelle. Siinä parhaimmillaan yhdistyvät Rieslingin ja Chablis’n laadukkaimmat ominaisuudet mielenkiintoisella, usein vulkaanisellakin tavalla.

Silmät ja näpit jo sattuvat luuripostauksesta, mutta yllättävän hyvin tämä näinkin sujuu. Tiedä sitten, mitä viinejä juhannuspöytään lopulta päätyy. Kellarissa houkuttelee myös yhdysvaltalainen Mondavin Caberbet, joka voisi olla virkistävää vaihtelua. Harvoin tulee juotua jenkkiviinejä, vaikka ne ovat hyviä. Kendall-Jacksonin Chardonnayta maistoin kyllä juuri Vinhon terassilla kirkkopuistossa. Se varmasti olisi hyvä ja tuhti yleisviini grillailuun (valkoinenkin sopii lihalle, jos sitäkin on tarjolla), mutta se on sitten eri asia, onko kyseistä viiniä missään hyllyssä. Enää ei taida ehtiä tilaamaan, ei edes hyvällä tuurilla.

Juhannukseen olin ajatellut villisti kaloja, uusia perunoita ja voi-sipulikastiketta. Sitten pihvit ja makkarat, eli hyvin perinteistä settiä. Pallogrillillä ei kannata hifistellä liikaa. Kastikkeet nousevat tärkeään osaan, ja aina yhtä toimiva on ruohosipuli-creme fraiche. Seuraava kuva osoittaa, ettei edes juhannuksena luultavasti panosteta pleittaukseen.

Löysin kaapista tiramisuun sopivia savoiardi-keksejä, mutta taidan tehdä niistä jotain helppoa kulhojälkiruokaa mansikoilla. Kellarissa oikeaa käyttöä odottava makea Cantin Moscato d’Asti toiminee pariksi loistavasti.

Lisäksi aina juhannuksena on ostettava six-päkki Koffin Crispiä, kokista ja tonicia GT:tä varten. Minulla on vieläkin sata vuotta sitten ostettua Kyrön voittoisaa giniä jäljellä, sekä hedelmäistä Tanquerayn Rangpur-giniä. Siitä tulee todella hyvät kesäcocktailit myös vesimeloniin sekoitettuna.

Sitten testaamaan, saanko liitettyä tähän ainuttakaan valokuvaa kännykällä. Jos saan, voitte onnitella minua. Ja minä toivotan teille oikein romanttista ja herkullista juhannusta!

Viimeinen kuva EI ole suositus, mutta kuva oli pakko ottaa. Olisi nyt Kuronen pysynyt viinissä, mutta tematiikaltaan Temptation Islandin makkarat saattavat sopia myös juhannukseen. Mitä itse hommaat juhannuspöytään?