Eve Olen nykyisin yhä useammin tilanteessa, että joku on googlettanut nimeni, ja löytänyt siksi tämän blogin. Nimi oli pakko alaviitteeseen tunkea, koska tätä kautta kuitenkin olen saanut monia viinitastingeja ”operoidakseni”. Omistan myös tässä formaatissa itse sanani ja kuvani, joten täytyyhän nimi olla tässä asian vakuutena.
En kuitenkaan blogia perustessa vielä tiennyt, että tulisin kirjoittamaan työkseni, vaikka tätä aavistelinkin. En voinut kuvitella, että porukka alkaa sen myötä googletella, kuten mitä ilmeisimmin naapurini (hei vaan hei). Minkäs sille mahtaa, että on yhtä kiinnostava kuin ilmiö, onko auto pihassa vai ei.
Itsehän olen kiinnostunut kaikesta, mutta jaksan silti ihmetellä, miten uteliaita ihmiset ovat. Suurin osa siitä on toki hyväntahtoista ja vilpitöntä. Juoruilullakin on evolutiivinen pohjansa ihmiskunnan selviytymisessä. Lukekaa tästä historioitsija Yuval Noah Hararin teos Sapiens. Ahmin sen aikanaan miltei yhdeltä istumalta, kun innostuin niin paljon teoksen ja aiheen soveltavasta kansantajuistamisesta.
Sillä idealla ajattelin myös höpöttäväni täällä vuodesta toiseen viineistä, mutta huomaan niiden analysoimisen tietyllä tasolla jääneen yhä enemmän sinne alkueuforiaan. En tee enää viinien parissa päivittäin työtäni, eikä tastingejakaan ole ollut kuin maksimissaan ehkä kymmenen vuodessa. En ole jaksanut ottaa niitä enempää silloin, kun on muukin työ. Pidän niitä kyllä tosi mielelläni, ja maaliskuun lopusta huhtikuun puoliväliin kalenterini on tyhjä. Jos siis tasting kiinnostaa, tähän väliin voisin sellaisen kernaasti laittaa.
Haluan kuitenkin, että tietty ammattiosaaminen pysyy iskussa. Toki voin vain juodakin viinejä, mutta näillä migreeniputkilla se on jäänyt nyt liian monelta viikonlopulta. Nytkin minulla odottaa jääkaapissa korkkausta tosi kiehtova Cour-Cheverny Romorantin-rypäleestä. En ole varma, olenko ikinä maistanut kyseistä lajiketta, joka on Aligoten tavoin vähän kuin Chardonnayn sisarus tai ainakin sukulainen. Aligoteta (heittomerkillä) jumaloin, silloin harvoin kun sitä näin pohjoisessa eteensä saa. Maailmahan on rypäleitä pullollaan. Voiko yksi ihminen mitenkään maistaa niitä kaikkia?
Mutta vielä ovat aivot liian soosissa viineilyyn. Ehkä huomenna, ehkä jonain päivänä. Kyllä viini ylevöittää elämän.
Jatkan siis kakluunien polttoa kuunnellen loistavaa Tieto-Finlandia-voittajaa Pitkää vuoroa, jonka jokaisen tulisi lukea. Tai kuunnella. En usko, että ihan herkästi enää menen nepalilaiseen ravintolaan, vaikka aiemminkin kuvittelin tuntevani tilanteen.
Eipä kukaan voi kaikesta tietää kaikkea, vaikka teini-iässä ehkä moni uskoo niin. Joskus minulle muuan päätoimittaja lausui hyvän ohjenuoran: hyvä toimittaja tietää kaikesta vähän. Ja sen kyllä huomaa herkästi myös huonolla tavalla, jos tietää jostain aiheesta liikaa. Siksi kirjoitin raksajuttuja kolme kertaa nopeammin kuin viinijuttuja, vaikka kuvion voisi kuvitella menevän toisin päin.
Syy, miksi jäin kännykällä näpyttämään tätä tekstiä, on maksumuistutus. Universumi päätti puolestani. Domainin uusiminen oli erääntynyt, ja jollen maksa, menetän oikeuden tähän sivuun. Maksoin siis heti palkkapäivän kunniaksi. Ehkä tämä on jollekin juhla, että kupliva alusta poreille sisältää jo kaikkea muuta kuin viiniä. Mutta aion minä maksaa nyt myös osuuteni samppanjaristeilystä, jolle osallistun ensimmäistä kertaa. Viime aikoina onkin samppiksia tullut juotua vähän. Viimeksi jouluna, jolloin tosi hyvän hinta-laadun Lecomte lähtee kyllä uudelleen Finnlinesilta mukaan. Samppanjaristeily tosin on Viking Linella.
Lopuksi muutamia kuvia, jotka inspiroivat. Kiitos jälleen tästäkin vuodesta, kaikista tulevista tilauksista ja peruutuksista. Sellaista se on se ihmisen elämä, soudetaan ja huovetaan, kunnes upotaan. On varmistettava kunnon eväät.
