Joulu Éric Tailletin seurassa ja vähän muidenkin

Joulun ihme, kirjoitan blogiin jo nyt uudelleen. Näemmä auttoi asiaa, että puhelimeni hajosi aatonaattona jouluruuhkan loppukaneettina. Päivään kuului asiointi postissa (CM Kupittaa oli kyllä maanpäällinen inferno), kauppahallissa Reino Jokisella ja Herkkunuotassa sekä lopulta Prismassa kello yhdeksän jälkeen. Luuri hajosi onneksi vasta sen vastoinkäymisen jälkeen, jossa Koffin jouluoluet otettiin minulta kassalinjastolla pois. Luulin, ettei Suomen alkoholilaki voisi enää yllättää minua, mutta kyllä se kellonaika aina pääsee hämäämään!

Onneksi kuitenkin oli jotain vielä parempaa jääkaapissa tarjolla, nimittäin Éric Taillet Blanc de Meunier Exlusiv’T Champagne Brut -samppanja. Tilasin sen heti, kun Alkon tilausvalikoimassa potun huomasin. Onnekseni myös ehdin saada sen mukaani samaisella Prisma-reissulla, muuten olisi joulun kupla ollut huomattavasti edullisempi, mutta toki hinnassaan loistava Bestheimin Pinot Noir-roseekupliva. Se jäi nyt välipäivien viihdykkeeksi tai uuden vuoden nakkien kaveriksi.

Mutta takaisin Tailletiin! Elokuussa maistoin kaverini tastingiin tuomaa Éric Taillet Blanc de Meunier Des Grillons aux Clos Extra Brutia. Se oli aivan loistava samppanja, joka osui täydellisesti omaan makuhermooni. Hinta oli päälle 40 euroa jossain ulkomaisessa nettikaupassa. Harmittelin, ettei saa puljulta mitään Alkosta. Mutta joulun ihmeenä tilanne sai draaman käänteen. Kyse ei ole samasta samppanjasta, mutta yhdistävänä tekijänä toimivat tuottaja sekä rypäle Pinot Meunier. Tämä nyt maistettu ekslusiivi oli vähemmän paahteinen kuin elokuinen Grillons, mutta kenties vielä makean mausteisempi. Siis täydellinen valinta joulupöytään, jossa suosin muutenkin aina Pinot Meunier -vetoista tai siitä kokonaan tehtyä samppanjaa. Jopa eksoottinen hedelmäisyys ja mausteisuus toimivat loistavasti joulupöydän makujen kanssa, kuten punajuuren, granaattiomenan, homejuuston ja KYLLÄ – Herkkunuotan tähtianissillin!

Kruunaan Exlusiv T:n kaikkien aikojen sillisamppanjaksi, joka vakuutti laadullaan myös kaikkien maistettujen samppanjoiden jaostossa pöytäseurueessa. Itse en ehkä aseta mitään juomaa parhaaksi, mutta kyllä tämä jo haastavien makuyhdistelmien täydentäjänä kiilaa parhaiden ruokajuomien joukkoon. Ja, sanotaan nyt näin, että 55 euron hintaisena myös parhaiden hinta-laatusamppanjoiden joukkoon uniikilla tyylillään. Kehotankin tilaamaan tämän vaikka uudeksi vuodeksi, vaikka tilaus tuskin perille ehtii. Taidan hankkia tämän myös seuraavan vuoden jouluksi ja katsoa, mitä vuoden kypsytys tekee maulle. Jäännössokeria on vain pari grammaa, mutta tämä maistuu suussa huomattavasti makeammalta.

Nyt toivon, että puhelimeni tiedot saadaan vielä pelastettua – siellä kun oli puolen vuoden kuvat, jotka minun piti varmuuskopioida välipäivinä. Otin ihan blogia varten kuvia myös kauppahallin joulutunnelmasta, kuten myös ennen joulurumbaa nauttimistani joululounasviineistä. Kerron nyt sanallisesti niistä ja käytän jutussa niitä kuvia, jotka äitini otti aattona.

Kaverini väsäsi ihanan joulunaluslounaan, uuniperunoita itse tehdyllä vegaanisella skagenilla, joka oli aivan kuin aito kalaisa! Siihen löytyy kuulemma monia ohjeita, sisältäen savutofua, Caviart-merilevä”kaviaaria” ja punasipulia. Seuraksi olin kuitenkin hankkinut myös savustettua kirjolohta. Näiden kanssa maistoimme belgialaista Lindemans Oude Gueuze Cuvée René -olutta, joka valmistetaan spontaanikäymismenetelmällä ”luukut auki”. Eli olutsammiot sijaitsevat reikäisen katon alla, jolloin ilmasta leijuvat mikrobit hoitavat villihiivameiningin, jonka hedelmäisen hapan maku jakaa olutkansaa. Itse rakastan näitä oluita.

Gueuzessa kyse on siis lambic-oluiden sekoituksesta, ja tämä Lindemansin versio on hyvin vähän hörhö, turvallinen valinta maistettavaksi. Pari vuotta olen sitä kellarissa hillonnut – nämähän kestävät loistavasti jopa vuosikymmenten kypsytystä. Ehkä mausta on tullut jo parissa vuodessa kypsemmän hedelmäinen, jopa eksoottisen verigeippinen ja omenainen vailla läpitunkevaa happamuutta. Pidin tästä oluesta todella, ja se onkin valittu maailman parhaiden oluiden joukkoon, mikäli oikein muistan pullon kiiltelevän tarran. World Beer Awards ja vuosi kysymysmerkki.

Pidimme tästä oluesta myös ruokayhdistelmänä enemmän kuin sinänsä loistavasta Loiren viinistä, Joel Delaunay Sauvignon Blanc Touraine 2021, vuosikerta oli minulla aiempi kuin nyt Bottlescoutsilla jakelussa oleva 2022. En ole aikoihin juonut Sauvignon Blancia, jonka mustaherukkainen, nokkospuskainen, jopa kissanpissainen aromi jakaa viininystäviä rajusti kahtia. Aika moni pitää silti kyseisestä lajikkeesta tehdystä Sancerresta, jonka eleganssia on vaikea päihittää.

Tourainen viinialueelta tulee kuitenkin hintaluokassaan yhtä varteenotettavia laatuviinejä ainakin omasta mielestäni. Tämä mainittu viini on nykyisin Joelin pojan Thierry Delaunayn luotsaaman viinitalon klassikko, jonka ostin jostain alesta Bottlescoutsilta. Maksoin siitä siis vain 12 euroa, nyt hinta on vajaat 16 euroa. Ei todellakaan paha sekään tähän laatuun nähden. Klassinen, tyylipuhdas Sauvignon Blanc, joka ilmentää hyvin terroiria eli juuri sitä maaperää, jossa viinirypäleet ovat kasvaneet. Talo omistaa tarhoja 45 hehtaaria ja on erikoistunut juuri Sauvignon Blanciin, kuten aika moni Loiren alueen viljelijä.

Koska joimme viiniä lounaalla, pullosta jäi vielä seuraavaksi päiväksi iltapalalle. Silloin koin todellisen match made in heaven -elämyksen, kun tämän Delaunayn yhdisti saaristolaisleipään. Aivan upea fenkoli-lakritsiräjähdys suussa! Oikein harmitti, ettei ollut toista pulloa jouluaterialle, joka niin ikään sisälsi samaista Herkkunuotasta ostettua, ilmeisesti palkittua saaristolaisleipää. Savukalallekin tämän tyypin viinit toimivat aina, mutta juuri kyseisen uuniperunamenun (täydellistä lohturuokaa nyt ja aina) kohdalla vanha kunnon Gueuze päihitti viinin, johtuen ehkä myös lisukkeena olevista kaalisalaateista. Suosittelenkin kaikkia viininystäviä testaamaan myös tätä usein varsin viinimäistä oluttyyppiä tai ainakin laadukkaita kirsikasta tehtyjä Kriekejä, joita aina ostelen välillä kellariin. Nyt minulla on siellä kolme pari vuotta hillottua jäljellä. Voittekin jättää kommenttiin minulle vinkit uusiin hankintoihin (mikä tahansa Gueuze tai Kriek käy).

Joulupöytään päätyi kylkeen heräteostos Alkon erikoiserähyllyltä. Joseph Drouhinin viinit ovat aina olleet suosikkejani, onhan niillä myös aika ikonimainen status Bourgognessa ja sen ulkopuolella. Olen ikuisesti kateellinen entiselle kollegalleni, joka joidenkin hämmentävien suhteiden avulla pääsi yöpymään Drouhinin linnassa vaiko sittenkin hotellissa – yhtä kaikki juomaan upeita viinejä kyseisessä atmosfäärissä. Kyllä minäkin joskus haluan sinne päästä. Aloitetaan siis 25 euron uutuudella, joka on Drouhinin viiniksi varsin edullinen. Valitettasti Chardonnaysta tehty Joseph Drouhin Mâcon-Lugny Les Crays 2021 ei pärjännyt joulupöydässä alkuunkaan Pinot Meunierin jälkeen, vaikka jätin sillit pois ja kaiken liian haastavan siltä santsilautaselta. Seuraavana päivänä testasin loppuja viinejä vain mädin ja kalojen kanssa, silti sitruksinen hapokkuus oli niin bitterinen, ettei lopputulos ollut paras mahdollinen. Tämä viini kaipaisi ehdottomasti seurakseen kampasimpukoita ja parsaa, erittäin selkeitä ruokia vailla minkäänlaista jyräävää aromia. Minusta viini myös maistuu yhä vähän raa´alta, olisi kiva maistaa se vasta vuoden jälkeen. Niin paljon kuin Drouhinia fanitankin, tämä jäi nyt heikoimmaksi lenkiksi tällä kertaa. Taidan olla enemmän Meursault-ihmisiä, valitettavasti en kukkaroltani! Mutta onneksi Rullyn saa vanhan 20 euron sijaan nykyisin 36 eurolla, se on vanha suosikkini, jota en ole hinnannousun jälkeen kuitenkaan raaskinut ostaa.

Siispä toisen suosikkitaloni pariin, unkarilaisen Sauskan, joka on aina hauska, hahhah. Kaikkien aikojen suosikkiskumppani Sauska Brut on tullut nyt korkattua viimeistä pulloa myöten kellarista, se oli Linnan juhlien malja – valitettavasti vain television äärellä. Mutta minulla oli vielä jäljellä Bottlescoutsilta saatava Sauska Pinot Noir. Se on hyvin tyypillinen unkarilainen, kuivanpuoleinen ja hennon tamminen karpaloesitys, joka ankanrinnan ja papujen kanssa olisi täydellinen. Valitettavasti jouluruualle piirun verran liian tamminen, mutta silti ihan juotava yhdistelmä.

Onneksi Sauskaa on vielä jäljellä, taidan testata sitä tänään illalla yksin savukalkkunan kera, jota niin ikään on yhä aivan riittävästi jäljellä. Seurana laatikoita, joista tämän joulun suksee oli vuohenjuusto-bataattilaatikko. Ohjeen siihen sain lehteen haastattelemaltani joulufanilta. Jos sinulla on Turun Sanomien tunnarit tahi halu maksaa niistä muutama euro, reseptin löydät täältä. Aivan järjettömän hyvä laatikko, joka lupauksen mukaisesti toimi loistavasti savukalkkunan kaverina. Mutta tämä yhdistelmä vaati todella joulupöydässä sitä Pinot Meunieria, valkoviini ja punaviini jäivät hännille. Roseesamppanjan kanssa olisi kyllä kiva testata, mutta taidan avata ”vain” tuon Bestheimin Pinot Noir -skumpan. Vai pitikö sitä jemmauttaa uuden vuoden nakkeihin?

Mitään ruokakuvia ei sattuneista syistä ole, kuten ei myöskään vanhan hautausmaan muistolehdon kynttilämerta. Mutta tärkeintähän on taltioida muistot sydämeen, verkkokalvoille ja makumuistoihin. Tekee ihan hyvää elää välillä ilman puhelinta, vaikka töiden takia se on kohta pakko hankkia. Onneksi siis sattui haaveri joulun aikaan, jolloin uuden luurin hankkimisella ei ole yhtä kiire.

Arvostan muutenkin joulussa erityisesti sitä, että se on vapaa. Ettei tarvitse olla töissä. Elämästäni olen viettänyt noin puolet jouluisin enemmän tai vähemmän työlanassa, kaupan alalla kun rahaa taotaan eniten silloin. Ennen luurini hajoamista Prismassa muistin kysyä ystävällisesti palvelleelta kassatyöntekijältä, sujuuko aatto rattoisasti liukuhihnan äärellä. Vain sitä hommaa tehneet voivat täydellisesti ymmärtää toisiaan.

Malja Eric Tailletia näille muistoille ja kaikille teille, jotka vietätte joulun työn keskellä tai erinäisten kriisien keskellä. Joista vähäisin ei todellakaan ole sota. Yksi joulun hankintani monopolista olikin ukrainalainen Chateay Chizay Furmint suosikkirypäleestäni, jonka availen varmaan tammikuun aikana. Siitä lisää sitten sen jälkeen, mutta mainittakoon, että Ukrainassakin on tehty viiniä tuhat vuotta. Onhan siellä kaikelle viljelylle otollinen maaperä, kuten esimerkiksi Unkarissakin.

Loppuun vielä kertomus, mitä kaikkea joulupöytä tänä vuonna sisälsi. Kuvitelkaa näky, kun kuvia ei ole:

• Mätiä, smetanaa ja sipulia
• Metsäsienisalaattia
• Linie-akvaviitilla graavattua kirjolohta rosepippurikuorrutteella
• Herkkunuotan kylmäsavulohta tillihunnulla
• Herkkunuotan tähtianissilliä
• Siikli-perunoita, voita ja tilliä
• Punajuuripöyryköitä ja jugurttikastiketta (kasvissyöjä-äidin kalkkunan korvike)
• Bataatti-vuohenjuustolaatikko
• Lanttu- ja porkkanalaatikko (nämä olivat Citymarketin valmiit pakasteet)
• Punajuuri-aura-granaattiomenasalaatti
• Vihersalaatti sellerillä ja punasipulilla
• Savustettu kahden kilon kalkkunanrinta Reino Jokiselta
• Kirsikka-timjamihilloke (myös juustoille) ja konjakkisinappia
• Lidlin pienet juustot: brie, sinihome, gruyere
• Saaristolaisleipää ja joululimppua
• Keksejä ja piparia
• Taateli-suklaakakku

Tämän kaiken kesti ylivoimaisesti Eric Taillet, jonka julistan joulupöydän kuplakuninkaaksi! Itseni taasen julistan ähkyssä pelatun Turku-pelin voittajaksi!

Lopuksi kiitän äitiä kuvista ja kaikista kokkailuista ja tarjoiluavusta! En taas tiedä miten suomalaisten tai keidenkään joulut toteutuisivat ilman naisten tauotonta uurastusta hellojen äärellä. Tähän liittyen näin jonkun mahtavan gifin tai sarjakuvan, jota nauroin ääneen. Mutta ilman luuria sekin jää kuvittelunne varaan!

Uuden vuoden kuohuva on yhä auki, mutta vaihtoehtona on yllättäen kreikkalaistakin! Palataan siihen sitten! Hyviä välipäiviä ja onnellista uutta vuotta, mikäli seuraava kirjoitus ilmestyy vasta vuoden 2024 puolella!