Eve Taas on kevät kulunut. Toukokuun loppupuolta olen viettänyt lomaillen ennen uuden työn aloittamista. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, mihin vapaus kuluu. Vaikka aikaa on ollut, tuntuu, etten ole saanut ”aikaiseksi” mitään. En kuitenkaan myöskään ole levännyt tekemättä mitään. Paitsi muutamina päivinä.
Ymmärrän, että olen tehnyt hirveästi roikkuvaa silppu- ja taustatyötä niin meta- kuin mikrotasolla. Siinä välissä myös maistellut aika paljon viinejä. Tunteakseni kunnollisuuden harhan kävin myös juoksukisoissa todistamassa itselleni, etten ole aivan rapakunnossa. Siksi keski-ikäinen keskiluokka kiinnostuu maratonista, mutta myös saadakseen tavoitteen elämään. Minulla ei kyllä niistä ole pulaa. Tavoitteena on elää.
Parin kuukauden kirjoitustauon jälkeen mietin, mitkä viinit ovat erityisesti tänä aikana jääneet mieleen. Kirjoissa muistikuvat eivät etene kronologisessa järjestyksessä. Hyväkään kirja ei välttämättä ole vaikuttava. Sellainen, joka jäisi pitkäksi aikaa viipyilemään mieleen. Samalla periaatteella jokin yliarvostettu alkuviini hillittömällä brettalla voi jättää lähtemättömän muistijäljen, vaikka itse viini olisi kuraa.
No, mitkä viinit nyt täysin intuitiviisesti ovat jääneet mieleen?
Vanha suosikkini Sauska Brut toki, koska sitä saa nyt ravintolamyynnistä. Kävin maistamassa sitä Piha Wine & Terracella kevään aurinkoisimpana päivänä tryffelisipsien kera. Kyllä Unkarissa ja Furmintissa on taikaa, sitä ei käy kiistäminen. Todella laadukas ja tasapainoinen kuohuva, jota haalin aikanaan Alkosta kellariin, kunnes viimeinenkin Seinäjoelta kärrätty leka oli juotu. Hauska pullo myös.
Toinen intuitiivisesti mieleen pompsahtava viini on Saverio Faro Nero d´Avola Di trevin tapaksiin yhdistäen. Aina on ilo havaita nero d´avolaa listalla. Edullisempinakin ne ovat yleensä laadukkaita, kuten tuli taannoin pitämässäni tastingissa taas todettua. Siinä laivalta kärräämäni kympin vakio-ostos Principi di Butera Amira Nero d´Avola päihitti kaikki kalliimmat viinit Piemontesta, Bordeaux´sta ja mistäs se kolmas oli. Sen kyllä huomaa, että tietty viinimuisti on alkanut hapertua, kun ei tee tätä hommaa enää työkseen. Mutta yhden viiniarvion kirjoitin tienatakseni bensarahaa tulevaan työhön.
Sitä olimme ystäväni kanssa di Trevissä juhlimassa, kun molemmat saivat vieläpä näinä aikoina median ja viestinnän alalta vakkariduunin. Olisimme juhlistaneet samppanjalla, mutta sitä ei ollut saatavilla. Ei kuulemma myydä sitä tarpeeksi, tulee liikaa hävikkiä. Tämä on Suomi ja sen taloustilanne. Surullista, mutta onneksi crémantkin ajoi asiansa. Mutta vielä paremmin etenkin ihanien iberico ribsien kanssa Sisilian punainen, joka oli täydellinen paritus oikeastaan muillekin jutuille.
Lomalla avaan ehkä myös Amiran, sillä jääkaapissa on munakoisoa. Mikäs sen parempaa, kuin perinteinen Pasta alla Norma ja nero d´avola sen kanssa? Ottakaa muuten seurantaan Instassa Nonna Silvi Official, vaikkette osaisi sanaakaan italiaa. Aivan mahtava mummo, voisin viettää loppuelämän hänen kokkailujaan seuraten. Nyt saatan itse jopa hävitä ruokaelämöinnin määrässä tälle mummelille.
Kolmas viini. Pohdin näitä katsomatta kuvia, koska se vaikuttaisi heti muistikuviin. No, kyllä mieleen hiipi oitis Anthony Betouzet Frivolite Rose -samppanja yhdistettynä Kivikylän chililihapulliin. Se oli grillikauden avauksen entree, jottei tulisi nälkäkiukku. Ja ystäväni tekemä viikon vanha perunasalaatti, joka jäi vappupiknikiltä yli. ”Kaikki hyvän ruokamyrkytyksen ainekset” ja muut Katrin ikivihreät, joita nauroimme samppanjaa lasissa pyöritellen. Miltei sakuraa, intensiivistä marsipaanikirsikkaa aikana ennen omenankukkia, jotka tätä kirjoittaessa puhkeilevat loistossaan.
Sanoisin jo nyt, että alkavan kesän paras yhdistelmä oli grillattu entrecote anjovisvoissa yhdistettynä tähän samppanjaan. Ai taivas. Todellakin jäi hännille Fitou, vaikka voisi ajatella, että punaviini on aina paras valinta pihville. Etenkin grillin ollessa kyseessä harvemmin on.
Miltei aina roseesamppis tai ihan laadukas roseeviini kiilaa kärkiyhdistelmiin grilliruoan kanssa. Muistan hyvin toisen Kiwine-osakkaan Mikaelin luona nautitun entrecoten yhdistelmän Hispano+Suizasin Impromptu Roseen kanssa. Aivan mieletön. Silloin Mikael muistaakseni vielä opiskeli viinimarkkinointia vai mitä se nyt olikaan, mutta ajatus omasta maahantuontiliikkeestä kyti jo mielessä. Nyt menen maistamaan Veistämöön Kiwinen varmasti upeita ja uniikkeja tuotteita. Uusi-Seelanti on niin paljon muutakin kuin sauvignon blanc. Tämä ei kai ole PR, vaikka nyt ”mainostankin” lafkaa. Menee hermot kaiken viinikirjoittamisen parissa Suomessa. Ylipäätään mistään ei saa nykyään puhua netissä ilman mainosmerkintää. Toistan itseäni kertomalla, että minä en ole maksettu perse. Saan kai vain suositella tuotteita, jotka mielestäni ovat hyviä?
.
Pitemmittä puheitta jatketaan viinimuistoja taas paremmalla ajalla, sitten kun sitä ei ole. Sillä puuvajan ovet odottavat yhä uutta maalipintaa ja matot pyykkäystä. Ikkunat pesua. Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka ovat mieluisia silloin, kun on aikaa.
Ensin käyn kuitenkin tetsaamassa Ruskon pöpelikössä. Lomasta meni iso aika vanhan jutun penkomiseen vapaa-ajalla, josta syntyi taas kaksi uutta juttua. Julkaistaan huomenna. Toki asiaa ja tietoa olisi paljonkin, mutta aina täytyy miettiä, mikä on sellaista, josta yleisön on syytä tietää. Ja miksi.
Siksi myös poistan nimeni tästä blogista tämän julkaisun myötä. Kiitoksia kaikille, jotka olette tilanneet tastingin, ja edelleen saa tilata. Mutta en ehdi tätä hommaa enää tekemään millään lailla edes sivutoimisesti, joten en niin sanotusti hyödy nimen julkaistusta blogissa. Valitettavasti julkinen työ tekee tehtävänsä, se kulminaatiopiste tuli nyt. Mutta näillä mennään ja hyvien viinien parissa jatketaan.
Mikä on ollut mieleenpainuvin viini itsellesi tänä keväänä?
