Eve Kesä ei ole vielä ohi, mutta viinitastingien ja lehtikirjoittelun saralla katse on aina tulevassa sesongissa tai deadlinessa. Niiden suhteen oikeastaan mikään ei ole muuttunut siirryttyäni kaupan alalta nykyiselle. Kesällä aletaan suunnitella joulua tai talvea myös muotibisneksessä. Mutta huolet pois, vielä en ole edes kovana joulufanina kulkusia soittamassa.
Kesä on mennyt niin nopeasti remontti-infernossa, etten ole pitänyt kuin yhden epävirallisen tastingin, jos nyt ne koskaan virallisia ovatkaan. Nyt on kuitenkin alkusyksyn kalenteri jo täyttynyt – kiitos teille blogin lukijoille ja instatilin seuraajille tilauksista. Seuraava vapaa viikonloppuni tastingin pitoon onkin vasta 12. lokakuuta, joten jos mielesi halajaa seurueellenne tastingia, kannattaa pistää sähköpostia jo hyvissä ajoin.
Suinkaan ei ole joka viikolla aiemmin tastingia (elämmehän Suomessa), vaan myös juttukeikkaa sun muuta, kuitenkin pitkälti työtä. Se jos mikä on näinä aikoina tärkeää. Ja nyt näyttääkin siltä, että palaan hetkeksi oikein palkansaajaksi työsuhteeseen. Aika näyttää, tarvitsenko viikonloput palautumiseen sohvalla vai pöydillä tanssimiseen.
Moni on minulta kysynyt, millainen kokoonpano on tastingille sopiva. Tietysti monenlainen, mutta jos tasting pidetään omassa kodissa, on tietty kodinomaisuus seurueenkin suhteen aina mainiota. Yhdestä pullosta riittää hyvät maisteluannokset kahdeksalle maistelijalle, ja vapaan keskustelunkaan suhteen en hirveästi tästä yli kasvattaisi porukan kokoa. Tai muuten kannattaa jo mennä siihen viitentoista henkilöön ja kaksi pulloa per maistettava tuote. Tässä kohtaa kuitenkin tulee usein kotioloissa ongelmaksi lasien saatavuus. Tasting toki on aina edullisempi, jos on omat lasit käytössä, eikä lasivuokra. Tämäkin kuitenkin järjestyy.
Hinta on luonnollisesti toinen asia, jota kysytään. Se riippuu tosi paljon siitä, mitä halutaan. Jos vain maistellaan rennosti tuotteet, joita on vaikkapa 3-4, on hinta edullisempi kuin 30 hengen koulutusmainen tilaisuus PowerPoint-show`lla ja kuudella tuotteella, joihin syvennytään hartaudella. Molemmilla tyyleillä on puolensa, mutta yhteisenä nimittäjänä sanoisin, että kaikki odottavat aina, koska pääsee viinejä maistamaan. Viineistä keskustelu sitä kautta on oma filosofiani. Hauskoissa tilaisuuksissa olen saanut kanssanne elämöidä, kiitos siitä!
Heräsin yhtäkkiä tähän, että arvonlisävero nousee syyskuussa. Jos siis etenkin firmat haluatte jo nyt varata tastingin tiloihinne vaikka pikkujouluksi, kannattaa tilaus tehdä jo nyt. Etenkin, jos tastingin myös maksaa elokuussa, saa ilon vielä vanhalla alvilla. Omat taksani ovat tietenkin toista luokkaa kuin kymppitonnien remontit, jossa tällä säästöllä on oikeasti merkitystä.
Mietin, olenko osallistunut itse ulkopuolisena yhteenkään tastingiin kesän aikana. Luultavasti en, ellei siksi lasketa ”Viinifaija” Jontte Heinon ystävällistä kutsua grillaamaan kotiinsa heinäkuussa. Siellä maistelimme Jontten viiniostoja maailmalta mitä mainioimmasta kellarista, jonka sisältö noudatti suorastaan preussilaista kuria verrattuna omaani. Itselläni viinit on ahdettu säleikköihin kellarin nurkkaan rakennuspressun alle (se kuuluisa UV-suoja). Muutenkin koko kellari on kaoottinen, ja ikuisuushaave onkin saada siitä viihtyisä saunakamari.
Jonttehan on erikoistunut etenkin Espanjan viineihin, joten saimme maistaa Riojan, Ribera del Dueron ja Prioratin helmiä upeiden grillausten ja naurun siivittäminä. Kuvia tuli otettua vähänlaisesti, mutta jotain kuitenkin.
Syksyllä järkkään itse kodissani (jonne toivottavasti olen päässyt silloin takaisin) Kypros-tastingin ”vakioporukalle”. Sen jälkeen minulla ei olekaan mitään järkevää kokoonpanoa (tarkoitan viinejä) jäljellä, sillä olen remontin takia ”joutunut” tyhjentämään hankintojani.
Ostin kuitenkin Systembolagetista taannoiselta Ruotsin matkaltani korviketta. Olen ihminen, joka syö 7 Elevenissä halvinta kahvia ja laivan buffetjämäleipää säästääkseni ja kompensoidakseni tilannetta hetken päästä 900 kruunun samppanjalla. Ostin siis Ruotsissa häkellyttävän edullisen De Saint Gall Orpalen vuosikerralla 2012, jota ei saa enää Suomesta. Se maksoi täällä reilusti yli satasen, ja piti silti pieneristä yksi pullo ostaa. No, se oli sitten jo myöhäistä. Eipä nyt kaduta yhtään, kun tein elämäni halvan kruunun kaupat!
900 kruunua on euroissa tällä hetkellä vain 72 euroa. Östermalmin Systembolagetissa oli vitriinissä jäljellä kaksi pulloa, ja minä ostin toisen. Näin totean hankkineeni elämäni ensimmäisen vitriinisamppanjan. Niitä toki on tullut laadullisesti ja asiakaskysynnällisesti arvioitua, mutta on eri asia sylkeä helmeä splitteriin kuin niellä eliksiiri hartaan pyörittelyn jälkeen.
Kun pääsen kotiin, avaan Orpalen – vaikka se säilyisikin upeana vielä vuosia. Se on kuitenkin juotavissa jo nyt, kuten samppanja varsin usein. Näissä iäkkäämmissä vuosikerroissa jaksaa kuitenkin aina hämmästyttää, miten terhakoita ne ovat jopa 15 vuoden ikäisinä. No, silloinhan ihminen on ainakin omasta mielestään kehityskulkunsa huipulla – miksei siis myös samppanja.
Pidetään kerrankin virsi lyhyenä, joudun nimittäin selvittämään, miksei sähköpostini roskapostisuodatin toimi. Toivottavasti en ole vahingossa kenenkään teidän sähköpostia deletoinut. Jos näin on, se johtuu tästä. Myös kaikenlaiset kiristysviestittäjät tietysti spämmääväät jatkuvalla syötöllä, mutta turha toivo, minulla ei ole rahaa kuin valikoituun samppanjaan!
