Eve Taas on aika vuoden kenties viimeisen blogitekstin. Hävettävän vähän olen jaksanut blogia päivittää, mutta kun tekee enemmän tai vähemmän päätyötä kirjoittamisen ja luokkahuudon parissa, haluaa ruudun totisesti loppuillasta sulkea. Paitsi katson kyllä aina lempiohjelmani uutiset!
Niiden tarjonta on tänä(kin) vuonna varmasti masentanut meitä kaikkia. Ruoka on tehokas lohtu ja lääke, jos siihen on varaa. Samoin viini ja samppanja, jos ei mennä liiallisuuksiin. Silti tutkimusten mukaan jo pieni määrä alkoholia voi masentaa ja viedä yöunet. Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta minun elämänlaatuani ainakin yksi viinilasillinen hyvän ruuan parissa kohentaa merkittävästi. Olisin vakavasti masentunut ilman viiniä.
Instagram täyttyy joulun alla kaupallisesta ja puolikaupallisesta viinisuosittelusta. Mitä juomaksi joulupöytään? Itse en ole enää pr-lähetyksiä vastaanottanut, ja hyvä niin. Minusta ei jotenkaan toimi, että jokin taho lähettää pullon, josta sitten edes halutessaan voi kertoa jotain hyvää. Mietin koko kuviota euron mallisena syy-seuraus-kehänä. Se hinta, jonka maahantuoja maksaa yhdestä pullosta somevaikuttajalle, joka sitten elämöi tuotetta tuhansille seuraajille, on usein vain sen viinipullon hinta. Minusta tehdystä työstä pitää aina maksaa korvaus. Varsinaiseen kaupalliseen yhteistyöhön tämä varmasti (toivottavasti!) kuuluukin, mutta pelkkä pr-lähetys maksaa itsensä takaisin vain pullon lähettäjälle.
Itselleni ei ihan riitä, että on kiva saada ilmaiseksi viiniä, etenkin kun innostun ehkä 10 prosentista tuotteista. On myös huomattu, että tekstini eivät ole myyviä, koska ne ovat pitkää horinaa – Instassa ”kukaan” ei jaksa niitä lukea. Halutaan ne selvät täsmäsuositukset, ehkä jokin mielipide ja linkki Alkoon. Mielellään omalla naamalla höystettynä, jotta algoritmi suosii. En aio luopua georgialaisesta karvalakistani, joka löytyy profiilikuvasta.
Koko tämän vuoden ajan olen ostanut viinini pääsääntöisesti ulkomailta. Italoviineillä loistava XtraWines ja Bottlescouts Virossa ovat olleet toimivat ja portfolioltaan omaan makuuni sopivat – jälkimmäinen on ehkä kuluttajalle helpoin. Sieltä ostinkin täydennykset joulupöytään. Rosesamppanjan tosin avasin jo syntymäpäiväksi, joulun lapsi kun olen. Erinomaisen tasapainoinen, kirsikkainen ja jotenkin täydellisen lohduttava ja jouluinen samppanja. Sopi tietysti ihan kaiken kanssa, mutta loisti Lidlin pakasteankan ja punajuuri-aura-laatikon kanssa.
Tänä vuonna en alkanut väsätä suosikkiani tähtianisankkaa marsalassa, jonka ohjeen olen muistaakseni tännekin joskus jakanut. En liioin graavanut eilen toipilaana kirjolohta vakioreseptilläni sahramilla, konjakilla ja rosepippurilla, koska en jaksanut sotkea osia erikseen lasiin. Kaadoin siis vain sokerin ja suolan päälle akvaviittia ja heitin tillisilpun päälle, a vot. Itse tehdystä graavista ei voi missään maailmanolossa tinkiä. Ellei ole pakko, ja toivotaan, ettei ole. Viimeisimmältä kaiuttimen kautta tehdyltä kauppareissulta vastaanotin myös valmiusvaraan kuuluvat seitsemisen litraa vettä. Ovathan kaikki varautuneet 72tuntia.fi -sivulta löytyvällä listalla? Käteistäkin sain mukavasti lahjaksi synttärinä, josta tosin osan syydän lattialämmitykseen. Remontin laskuja yhä odotellessa…
Näin tässä tosiaan kävi, että remppainferno kesti 11 kuukautta. Se on pitkä aika vuodesta, jonka varrella on totisesti tullut nähtyä katastrofirahaston tarpeellisuus. Tämän takia olen myös yrittänyt himmailla viinihankintojen kanssa, siinä välillä surkeasti epäonnistuen. Nyt minulla on kuitenkin sattuneiden syiden takia historiallisen tyhjä kellari. Päässälaskujeni mukaan vain yhdeksän pulloa, joista neljä on varattu joulunviettoon.
Mennäänpä sitten joulun korkkailuihin. Fiiliksen mukaan tietysti edetään, mutta näillä näkymin tarjonta on tämä.
Yleisesti jouluun kannattaa varata hedelmäisiä, happorakenteeltaan riittävän ryhdikkäitä laatujuomia, oli kyse sitten oluesta tai viinistä. Usein toitotetaan, että viini ei saa olla tanniinen. Mutta mitä vielä, jos avaat tanniinisemman riojan, avaa se vain riittävän aikaisin, vaikka kahta tuntia ennen karahviin. Samoin toitotetaan, että valkoviinin kannattaa olla puolikuivaa. Mitä vielä, tämä on minun ensimmäinen elämäni joulu, jolloin olen hankkinut puolikuivan viinin. Eli yllä kuvassa näkyvä Coulées anterieures 2005 Chenin Blanc -rypäleestä. Se varmaan toimisi lipeäkalallekin, jota ei meidän joulupöydästä tosin löydy.
Laadukas Bourgognen Chardonnay , esimerkiksi ei-tamminen Chablis toimii aina hyvin ihan rutikuivanakin, etenkin jos joulupöytä on kalapainotteinen. Uuden maailman Chardonnay toimii myös hennolla tammellakin. Rieslingistä en viitsi mainita mitään, sillä aikanaan tein Alkon jouluruuhkassa tukkimiehen kirjanpitoa taskuun. Merkkasin aina viivan, kun asiakas päätyi eri suosituksista rieslingiin. Itse siis en sitä juuri suositellut kuin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Lukema oli noin 75 prosenttia. Ja toki risu sopii joulupöytään. Itse olen vain tosi kyllästynyt tähän lajikkeeseen. Myönnän, että varmasti myös hypen takia. Jos kuitenkin haluat rieslingiä, lähtisin itse ehkä tähän Hochheimeriin.
Punaisista Riojan ja Chateuneuf-du Papen viinit, tai yleisesti Rhonen viinit toimivat hyvin joulupöydässä. Lallipullo on Ferratonin pappi, eli etiketistä löytyy Piispa Henrik ja Lalli. Mutta kevyemmän ystävälle suosittelen Gamayta tai Pinot Noiria. Joskus näitä saa blendinäkin. Barbera voisi niin ikään toimia, etenkin niin upeana Nizzan DOCG-laatuluokituksena kuin Oli, Baudan 2019 versio oli. Täysin käsittämätömtä. että siinä oli 15,5 prosenttia alkoholia. Se ei maistunut edes jälkipoltteena yhtään. Loistava viini, joka palautti fanitustani Barberaa kohtaan.
Useana jouluna itselläni kuitenkin toimii kuohuviini läpi aterian. Ensin avataan samppanja, sitten yleensä jokin roseekuohuviini. Nyt ei sellaista ole, kun menin jo Paul Baran kumoamaan. Mutta parahultaisesti on nettiin ilmestynyt tänään viime hetken skumppasuosituksiani, joita voi vielä lennosta Alkon hyllyiltäkin löytää. Yleisesti kannattaa valita pullo, jossa lukee Cava, Crémant tai Methode Traditionnelle. Proseccoa en lähtisi tässäkään yhteydessä kokeilemaan, kun kuplat haihtuvat heti lasissa. Mutta eipä sitä tiedä, toimisiko hyvin päärynäisen homejuustosalaatin seurassa. Ainut täydellinen proseccon ja ruoan yhdistelmä on itselläni ollut Val d´oca Prosecco, eli tämä sininen kosher ja grillattu, reilusti suolattu maissintähkä. Se toimi aivan uskomattoman hyvin! Jollei raha riitä samppanjaan, ota crémant, josta maksat parhaimmillaan saman hinnan kuin laadullisesti huomattavasti kehnommasta proseccosta.
Entäpä sitten jälkiruoka? Portviini sopii yleisesti kaikkeen jouluisan suklaiseen, mutta aika tuhti se on. Minulla itse asiassa on tuolla avattu puolikuiva marsalakin. Yleisesti Pellegrinon Marsala on yksi lempparini aivan kaikelle. Mutta nyt sitä ei ole, on yhä jämiä taannoisesta Turun Sanomien Joulu-liitteeseen arvioimistani jälkiruokaviineistä. Näitä en voi maksumuurin takaa sen tarkemmin avata, mutta suosittelen avaamaan silmät Prisman viinihyllyllä. Jos löydät sieltä Michel Schneiderin Eisweinin, kannattaa se napata koriin. Voit testata, toimiiko vihreille kuulille vai jollekin muulle, mutta yhä pullon ollessa auki jääkaapissa, on se täysin juomakelpoista. Juttuun maistoin viinit siis jo marraskuun lopulla!
Eisweinilla mennään siis, mahdollisesti portilla ja ehdottomasti georgialaisella laatubrandylla Sarajishvililla, josta en tosin tiedä, miten se jaetaan! 5 senttilitraa on aika vähän kahdelle tisleen ystävälle, mutta kyllä siitä maistiaiset saa. Koska olen takuuvarma, että tämä herkku sopii toisen herkun kanssa, Liedon Mattilan leipomon rommipalloille! Ostin niitä viikonloppuna haudoilla käydessä, siis vain 1,5 euroa kappale! Menkää ihmeessä ostamaan ja maistamaan, ehkä paras maistamani leipomotuote tänä vuonna.
Joulun ruokaähkyä on hyvä taittaa ulkoilulla ja hautausmaakävelyllä. Tosin Varsinais-Suomeen on nyt tiedossa musta joulu. Niinpä olin iloinen, että ehdin käydä hautausmaalla lumen aikaan, ja seuraava visiitti sitten jonain muuna päivänä kuin jouluaattona.
Huomaan, että asiaa riittäisi taas joka laidalta, joten parempi lopettaa virsi lyhyeen. Toivotan kaikille teille lukijoille hyvää joulua ja onnellisempaa uutta vuotta! Jatketaan makoisten asioiden ja tastingien äärellä. Ja aivan varmasti raportoin, kuinka paatuneesta lihansyöjästä tuli tammikuussa vegaani! Edes kasvissyöjä…pienellä kalapoikkeuksella, koska synttärimatkalla Helsinkiin haluan ravintolassa vähän laajemman tarjonnan. Saanko anteeksi? Vegaanihaasteessahan parasta on se, ettei sitä ole pakko orjallisesti noudattaa. Jouluähkyn jälkeen ei kuitenkaan varmasti tee edes tiukkaa!
Eläköön epäkaupalliset horinat! Minä luen mieluiten tällaisia pitkiä juttuja ja sulattelen näitä vinkkejä nyt samaan aikaan jouluruokien kanssa. Sinulla riittää asiantuntemusta, joten miksi typistäisi sen vain maksettuun ”suositteluun”?
Hyvää uutta vuotta ja tsemppiä vegaanihaasteeseen!
Menikin tuohon erikseen vastaus, mutta ehkä se näkyy 😀
Kiitos paljon, kiva kun käyt täällä lukemassa ja kommentoimassa! Samoin tykkään kovasti sinun huippublogistasi!
Hyvää uutta vuotta myös, tässä sulattelen hyvin vegaanista maitoon keitettyä puuhellapuuroa voisilmällä 😀 Tietysti vanhat tuotteet jääkaapista ensin ulos ja vielä hennon lihapitoista tex mexiä lounaaksi eilisen rippeistä. Mutta huomenna sitten!