Tipaton tammikuu ei todellakaan ollut. Kohtuus kaikessa, niin ei tarvitse tehdä ehdottomia valintoja. Se on ohjenuorani aina. Sitä paitsi, tämä harmaa kuukausi ollut vielä masentavampi ilman upeita Valle d´Aostan ja muutamien muiden alueiden viinejä! Näiden maistaminen oli ilman muuta tammikuun kohokohta ja tämän vuoden paras kattaus.
Kiitänkin heti alkuun isäntää mielenkiintoisesta ja herkullisesta illasta! Taisin ostaa illan viimeisinä tunteina A-V:ltä myös kodinkoneen!? Vuoden 1962 herkkukarkin näköisen rautaisen monitoimikoneen. Oikein odotan, että pääsen sen kanssa vääntämään taikinaa. Täytyy alkaa raivata kaappiin tilaa.
Aloitetaanpa sitten maistelu. En kirjoittanut muistiinpanoja, kuten en tee oikeastaan koskaan. Tämä sisältää nyt vain elämöintiä eikä googletettua faktaa. Aloitimme mielettömästä sokkomaistelusta. Laseihin oli kaadettu roseeskumppaa, joka maistui jopa vegetaaliselta mansikkahillolta. Hyvin pureksittava, yhtä aikaa kuin elokuun paahtunut marja ja kevään suolainen merivesi. Mietin heti, onko tämä viini tuliperäinen. Mietin, onko se kenties Etnan rinteiltä Sisiliasta!
Noh! Kuvasta tuskin vielä paljastuu totuus! Veikkasimme vedet kielelle nostattavan viinin (myös sipsien kanssa super, toki) olevan peräisin Jurasta, Sisiliasta, Sloveniasta, Alta Langasta ja mistä vielä? Kuitenkin Italian lähettyviltä. Kun A-V kertoi rypäleen muistuttavan Nebbioloa, en keksinyt mikä sisilialainen lajike se voisi olla. Mietin, missä on tuliperäistä maata ja tiukkaa faktaa rypäleenkin muodossa. Ei voi olla totta, onko se…. Ferranten Napoli-trilogian ylle pirskahtaneet Lacryma Cristit, Kristuksen mansikkaiset kyyneleet lasissa? Ehei, voiko tämä olla Aglianicoa!? KYLLÄ. Uskomatonta. Feudi di San Gregorion Dosaggio Zero! Tätä tehdään myös Falanghinasta, joka on toinen lempparirypäleeni. Kumpaakaan en siis ole ennen maistanut, enkä koskaan tätä ennen hyvin tanniinisesta Aglianicosta tehtyä kuohuviiniä.
Nyt kun tietää rypäleen, kyllä tässä on skumppaversiona jotain samaa kuin Nebbiolo-skumpissa. Mutta selvästi hedelmäisempi ja pureksittavan vihanneksinen suolaisuus. Rakastin tätä viiniä! Haluan ehdottomasti myös päästä käymään tuolla tilalla ja Napolissa samalla! https://www.feudi.it/ (tuolla tuottajan italosivut). Kiitos tästä hienosta elämyksestä!
Tämä valkkari oli aivan super seuraavan Grosjeanin lisäksi (ei ole kuvaa siitä, samaa sarjaa kuin tuo ylimmän punainen). Henri Anselmet on minulle aika vieras tuottaja, mutta ilolla kyllä tutustun muihinkin viineihin tämän jälkeen. Saattaa vain olla, että saatavuus on heikko. Pinot Gris ei lukeudu lempirypäleisiini, eikä tätä olisi sokkona oikein mitenkään voinut arvata siksi. Upea pähkinäisyys, jälleen niitä suolamineraaleja hedelmän seassa (vaiko ibericosipsin jämät?) tekivät tästä yhden lempivalkkarini. Sen verran orgastisia ilmeitä havaitsin pöytäseurueessa, etten ollut ainut.
On kyllä mahtavaa kirjoitella tänne blogiin näitä viinijuttuja, kun otan niin vähän (julkaisukelposia) kuvia, vaikka nytkin kuvittelin kuvanneeni tarpeeksi. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä viineilyyn ilman sen miettimistä, mitä niistä julkaisee tai kertoo. Ihan turhaa keskittymistä epäolennaisuuksiin.
Mutta sanotaan vielä tästä roseesta, että sekin oli sokkona tosi mielenkiintoinen. Hyvin mansikkainen niin ikään, ensin tuli vibat Brachettosta, mutta vain tuoksusta. Kuivahko viini on hyvin mansikkainen, mutta aivan toisella tavalla kuin Aglianico. En olisi arvannut rypälettä, vaikka mansikkaisuushan viittaa suoraan Freisaan. Siitä tehdään kalliita viinejä (punaviinejä eniten siis), joten ehdottomasti tämä ehkä historian rumin etiketti koristaa kohta kellaria 16 euron hinnalla. Demeter, eli biodynaamista laatua skeptikoille!
Minulla oli tässä tänä aamuna otettu auringonnousukuva (Tuomiokirkko horisontissa), mutta olen näemmä vahingossa deletoinut sen. Niin voisin tehdä koko tammikuulle, joka saattoi olla itselleni ehkä historian lamaavin. Siksi en ole jaksanut tänne blogiinkaan kirjoittaa. On ollut kiire maata sohvalla ja jonglöörata konvehtien parissa. Tulin tänne nytkin kirjoittamaan ihan vain siksi, että minun piti uusia nettisivun domain. Muuten tämä sivu olisi jatkossa blanko. Sitä ehkä ette halua, vaikka salaa toivottekin. 90 euron vuosihinnalla pitäisi kyllä pystyä takomaan tiuhemmin tekstiä. Tällä tahdilla tämä maksaa nyt kympin per julkaisu! Selvästi halvempaa kuitenkin kuin parhaat viinit.
Ennen kun toivotan kaikille parempaa helmikuuta, mainitsen vielä lyhyesti noista punaisista. Cornalinit eivät petä koskaan. Jos saat käsiisi, osta. Nyt erityisesti loisti tuo ylimmän kuvan vasen pottu, Tammisen kotimaiseen Crudoon yhdistettynä. Ostakaa sitäkin, loistava korvike parmankinkulle! Muuten taas ylimmästä rivistä kiehtoi eniten tuo toinen oikealta, Marietta Boheme vai mikä olikaan. Tavoistani poiketen linkitän tähän Vivinon: https://www.vivino.com/US/en/tanteun-e-marietta-129379-boheme/w/7068551 sillä suurin osa perusasiakkaista ei ostaisi tätä 3,9 pistekeskiarvon takia. Miettikää mitä menettävät!! Jollei Vivino ole yli neljä, moni ei osta. Tämä oli upea bulgaria-ruusunmarja, todella kiehtova ja vivahteikas viini. Ehkä vähän toki erikoinen joidenkin makuun.
Kohta lähden metsästämään taas uusia viinejä Itämeren aalloilta. En tule löytämään mitään tämän kattauksen veroista, mutta ehkä jotain kuitenkin. Loppuun linkitän vielä zen-kuvan Aostanlaaksosta aiemman lähiökuvan kontrastiksi sekä kartan, missä tämä upeita viinejä tuottava alue sijaitsee.
Oletko sinä maistanut Aostanlaakson viinejä? Mitä pidit?