Joulun viinit – sesongin kuumin valinta

Suuri osa kansasta apropoi parhaillaan viinihyllyn ja verkkokaupan äärellä, mitäs sitä nyssit ostais joulupöytään. Vaikkei viineistä paljon tietäisi, usein juuri jouluna kuluttajat haluavat panostaa viiniin. Se näkyy ehkä siinä, että hyvin brändätyt eli laajan yleisön tunnistamat laatuviinit päätyvät todennäköisimmin koriin. Amarone ja Chateauneuf-du-Pape ovat saaneet myös kilpailijat edullisemmista Ripassosta ja Cotes-du-Rhônen viineistä, jotka aika usein sopivatkin jouluisien makujen äärelle. Usein nämä viinit ovat myös hitusen kevyempiä kuin kuivatuista rypäleistä valmistettu Amarone, joka kannattaa ennemmin avata juustojen kanssa jälkiruoaksi niin sanotuksi villasukkaviiniksi.

Paavien muinainen lomakohde ja nykyisenäkin viinialueena kukoistava Chateauneuf-du-Pape sen sijaan saattaa toimia hyvin joulupöydässäkin, kun avaa pullon reilusti ennen nautintoa (2-3 tuntia). Oma harkintani varapulloksi on Ogierin sijaan Ferratonin versio, jota en ole vielä maistanut. Mutta aika uhkaa loppua kesken. Alkon verkkokaupasta pitää tilata viimeistään 15.12.2022, jos aikoo varmistaa saatavuuden jouluun. Niinpä tämä kirjoituksenikin on siihen nähden nipin napin ajoissa. Mutta eiköhän myymälöistä löydy, toivottavasti, hyviä vaihtoehtoja suoraan hyllystä.

”Kinkulle viiniä? Kinkkua. Oisko kinkkuviinit missä?”

Monella joulupöytään kuuluu yhä kinkku. Varmaan tästä olisi tilastotietoakin saatavilla, mutten jaksa nyt etsiä. Jouluna ihmiset kaipaavat perinteitä, ja joidenkuiden turvallisuudentunnetta seitankinkku tai vaikkapa ankka pääruokana saattavat järisyttää. On kuitenkin nykyaikaa, että ihmiset kaipaavat pöytään vaihtelua tai ruokavalionsa ja/tai arvomaailmansa mukaisen tuotteen. Meillä on aina savukalkkuna kinkun sijaan, mutta aatonaattona teen usein sisilialaista marsala-ankkaa. Ohje on mukailtu jostain vanhasta naistenlehdestä. jonka olen lahjakkaasti jo hävittänyt. Sävellän siis hatusta. Paistan ensin ankanrinnat rapeaksi ja pistän uunipannuun. Joukkoon salottisipuleita, puolikuivaa marsalaa, tähtianista, kasvis- tai kanalientä. Onkin taitolaji saada pysymään nahka rapeana ja liha kuitenkin sopivan mehevänä. Seuraksi tälle olen kokeillut Terlanin Pinot Noiria ja Bassus Pinot Noiria, vaikka makuparia pitäisi varmaan hakea Sisiliasta. Marsalasatuja voit lukea lisää aiemmasta julkaisustani.

Pinot Noir ei yleisesti kuitenkaan mene metsään minkään jouluruoan kanssa – tosin aiemmassa tuo makeahko marsala on haaste, jota en kykene kesyttämään ripassolla. En, vaikka niitäkin on hyviä. Mutta jotenkin ne maistuvat aina suussa tylsiltä. Elämystä haen myös joulupöytään, en takuuvarmaa valintaa. Näiden kahden yhdistelmäksi täytyy kyllä nimetä Kalifornian Montereyn Hahn Pinot Noir, joka sai gallupsuosiota myös juuri pitämässäni jouluviinitastingissä. Valkoisista taas…niin, minkä rypäleen veikkaatte pärjänneen? Oikea vastaus EI kuitenkaan ole seuraavan otsikon sisältö!

”Kaloille risukkaa? Rieslingiä. Oisko rislinkiä joulupöytään?”

Rieslingin menestys jatkuu. Suomalaiset ovat oppineet tunnistamaan, että kyseinen rypäle toimii aina ja kaikessa, etenkin joulupöydässä. Manialla on toki kääntöpuolensa, jos itse vaikka haluaisi hehkuttaa tasokkaan, yllättävän ja laadullaan Albarinon tai Grüner Veltlinerin menestystä jouluherkkujen parissa, ja halutaan silti aina rieslingiä, koska se on tuttu ja turvallinen. Eihän tässä ole mitään väärää, tärkeintä on juoda juuri sitä mitä haluaa. Mutta usein emme tiedä, mikä voisi olla ehkä vielä parempi yhdistelmä, koska pitäydymme vanhassa hyväksi totutussa.

Koska minulla on kenties sairaalloinen muisti ja olen aina harrastanut pään sisäisiä gallupeja ja tilastointeja, tunnustan kerran laskeneeni, moniko prosentuaalisesti haluaa joulupöytään juuri rieslingiä. Olin silloin vielä töissä monopolin joulusesongissa, kuhinan käydessä ympärillä kiivaimmillaan. Noin 70 prosenttia joko etsi rieslingiä valmiiksi tai päätyi siihen suosittelujen jälkeen. Oikeastaan oli nyrkkisääntö: jos suosittelet kolmea eri valkoviinirypälettä, on ylivoimaisesti todennäköisintä, että asiakas valitsee rieslingin. Jossain kohtaa aloin tietoisesti nostaa esillepanoihin muuta, vaikka henkilökohtaisia tunnetiloja ei saisi sotkea myyntityöhön. Mutta minulle viini ei ole myyntiä vaan elämäntapa. Sanoin myös ihan suoraan, jos minusta kannattaisi ennemmin valita jokin toinen viini. Ja ah, nyt kirjoitan vapaasti blogia!

Jouluviinitastingin alsacelainen Arthur Metz Altenberg de Bergbieten oli kyllä erittäin toimiva joulupöydän haasteen sillin kanssa. Mutta muuten ykköseksi valittiin toinen mielenkiintoinen tahraviini, itävaltalainen Domäne Wachaun Grüner Veltliner Federspiel Ried Pichlpoint. Se pärjäsi lähes nollan jäännössokerillaan yllättävän hyvin myös rosollin kanssa. Tuottajakin suosittelee viiniä mausteiselle intialaiselle ruualle, mikä saattaa joitakuita yllättää. Mutta grünerista on yhtä moneksi kuin rieslingistäkin, kannattaa ehdottomasti kokeilla! En kuitenkaan lähtisi yhdistämään tätäkään viiniä joululaatikoiden seuraan, mutta selkeänmakuiset graavit ja tilliperunat varmasti toimivat hienosti. Tämä Pichlpoint on siis erikoiserä, joten löydät sen Alkon erikoiserähyllystä (tai sitten tavallisesta sinne siirrettynä). Moni on varmasti maistanut saman laatutuottajan Terrassen-versiota, joka on yhdistelmä eri tarhojen rypäleistä.

Eli pitääkö sitä jäännössokeria olla? Jos sinulla on silliä ja haluat juoda valkoviiniä myös laatikoiden ja kinkun kanssa, suosittelen ainakin, vähintään 5-6 gramman jäännössokeria. Metzistä sellainen määrä löytyy, vähän enemmän kuvan kolmannesta Fritz Walterista, josta niin ikään tykättiin. Korkkasin tuossa hiljattain myös Nik Weisin 15-jäännösgrammaisen tarharieslingin, joka varmasti toimisi perinteisen jouluherkkujen kanssa vielä paremmin. Jos kuitenkin haluaa mieluummin kuivaa joka tapauksessa, kypsempi, ei liian tamminen Chardonnay on usein oiva valinta. Meillä on ollut eri vuosina Brocardin Chablis´ta ja Yarden Chardonnaytakin pari kertaa, joka toimi hedelmäisyydellään kyllä loistavasti läpi aterian.

Rosolli vaatii roséta?

Ehdottomasti! Jos pitäisi valita vain yksi viini joulupöytään, valitani olisi ehdottomasti roséviini joko perinteisenä tai kuplallisena. Punajuuren ja kaiken paras kaveri. Rosésamppanja on tänä vuonna aatonaattoillan loiventaja, Pierre Paillard Grand Cru Rosé Extra Brut (Täältä ehtii vielä just ja just tilata). Muistanette aiemman elämöintini sen pikkuveljestä ja soutumatkani Lypyrttiin Alastalon saliin. Matka jäi tyngäksi, mutta himo maistaa saman tuottajan rosésamppaa jäi elämään kuten Volter Kilven klassikkokirjallisuus. Muistutan, että Pierre on Bruno Paillardin serkku. Molemmilla omat samppanjatilat, huhhuh.

Jollei kuitenkaan budjetti pauku aivan samppanjan asteelle, joku Pinot Noir-vetoinen roséskumppa on oiva valinta. Hyviä löytyy monia. Viime vuonna esimerkiksi erittäin hyvä valinta oli Bernard-Massardin roseskumppa. Huomautan kiinnittämään huomiota oliiviin makusymbolirivissä! Moniko muuten on testannut oliiviteoriaani? Minusta se on edelleen pettämätön!

Jälkkäriksi ähky?

Vaikka arvostan jälkiruokaviinejä korkealle, olen usein niin ähky jouluruoan jälkeen, etten pysty mihinkään syömiseen ja juomiseen. Vain makaamaan valaana sohvalla. Jos kylässä on sukulaisia, täytyy istua ja avata nappi. Myöhemmin illalla saattaa kyetä edellisvuosien glögien tuhoamiseen, harvemmin siihenkään. Lähtisin kuitenkin toistamaan marsalasatua, jos mietit mitä valita joulujälkkärijuomaksi. Esimerkiksi Pellegrinon Marsala ei petä koskaan minkään kanssa! Kaikki juustot, Aladdin-konvehdit ynnä muu huljuu alas menestyksekkäästi. Marsala on yhä aikaa raikas ja täyteläinen. Pellegrinolta löytyy nyt myös punertavampi Rubino, jota en ole vielä testannut.

Toki moni haluaa jouluna portviiniä, mutta itselleni se on usein liian tunkkainen, ellei sitten mennä Colheitan tasolle. Aah! Colheita tehdään vain parhaina vuosina ja on usein jo ruskean eleganttia väriltään. Jos haluaa punaista ja kuitenkin kevyempää kuin tuhti port, kannattaa kokeilla Ranskan Banuylsia tai Italian Reciotoa. Näitä vain ei ihan joka Alkon hyllystä löydy edes jouluna, mutta toivottavasti tällä kertaa.

Lahjaksi glögiä korvista ulos?

Lopuksi vielä toivon hartaasti, että ihmiset ostaisivat joululahjapulloiksi glögin sijaan vaikkapa kuohuviiniä, sillä se sopii sekä joulupöytään läpi aterian että uuden vuoden viettoon. Pullot eivät jää koteihin pyörimään ja lahja on todennäköisesti uniikimpi kuin jokaisen opettajan, naapurin ja yhdistysaktiivin saama. Esimerkiksi jouluisa pullo ja erinomaisen laadukas tuote on Wolfbergerin Crémant Unique Brut, jonka sain lahjaksi Viikon viiniltä. Kiitos vielä tästä trion parhaasta skumpasta, jota voin ilomielin suositella muillekin. Sipsien kanssa se oli toki taivaallinen, kuinkas sattuikin. Puhdas Chardonnay, eli vähän samaa trendiä kuin BB-samppanjat nyt. Hinta kuitenkin tässä alle 18 euroa.

Tällä loppukaneetilla kysyn, onkos joulun viinit jo valittu!? Jollei, vielä ehtii. Tärkeintä on juoda juuri sitä, mitä itse haluaa.

Mikäli en ehdi enää ennen joulua blogiin rustailla, toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa joulua!

Kiitos kun seuraatte viinihöpinöitäni! Yllä virtuaalinen lahjapullo teille!