Eve Matkustan harvoin, viimeksi lentokoneella ulkomaille Georgiaan juuri ennen koronaa. Tästä on kohta aikaa jo viisi vuotta, joten piti kasvattaa hiilijalanjälkeä peräti kahdella matkalla toukokuussa. Toiseen tosin käytin laivaa, junaa ja minibussia.
Viini virtasi Tartossa ja lonkero Tallinnassa
Aloitetaan lähemmästä kohteesta, suomalaisten suosikkimaasta Virosta. Lähdin Tarttoon peräti kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Matka sinne vaatii hieman pidemmän rupeaman kuin lihapullalaivan Tallinn Sadamiin ja Super Alkoon (jossa tietysti paluumatkalla kävin), mutta matkustusvaiva palkitaan ruhtinaallisesti. Tänä vuonna Tartto on myös vuoden kulttuuripääkaupunki, jos tällä nimityksellä on jollekulle merkitystä.
Kyse ei ollut toimittajien pr-matkasta, joka somen perusteella oli samoihin aikoihin, vaan yliopiston rahoituksella järjestetystä reissusta – kuten silloin edelliselläkin kerralla. Meno oli vähintään yhtä sivistynyt eli hulvaton. Mielenkiintoista oli myös pohtia, kuinka Tartto on kahdessakymmenessä vuodessa muuttunut. Onko se?
Ainakin ilmapiiri vaikutti nyt paljon kansainvälisemmältä, jotenkin vielä yliopistokaupungimmalta, mutta kaikin puolin leppoisalta. Ihmisillä ei ole kiire minnekään. Tuli tunne, että Tartossa voisi oikeasti asua.
Olen myös neuvostohistoriafani, ja sitä entisessä suljetussa kaupungissa riittää (Tallinnan yliopistossa voi myös lukea neuvostohistorian maisteriopinnot, jos jotakuta kiinnostaa). Kannattaa aivan ehdottomasti vierailla Eesti Rahva Muuseumissa, eli Viron kansallismuseossa. Se on rakennettu entisen neuvostokiitoradan päälle paikassa, jossa oli täysi valmius aloittaa ydinsota. Samassa pihapiirissä sijaitsi myös kartano, jossa keksittiin paljon aiemmin rokote isorokkoon.
Tartto on muutenkin yliopistokaupunkina ollut maailman keskiössä vuosisatoja. En lähde nyt elämöimään kolmiomittaustornien historiaa, mutta sympaattisista museokohteista kannattaa vierailla Tarton tähtitornissa ja perehtyä sellaisen hepun aikaansaannoksiin kuin Struve ja hänen mukaansa nimettyyn Struven ketjuun. Hän oli jo 20-vuotiaana tähtitieteen professori, ja oli valmis tekemään palkatta työtä, jotta Tarton yliopisto ostaisi myöhemmin maailmaa mullistavan teleskoopin. Sen ja tähtien liikkeiden avulla pystyttiin arvioimaan maapallon kaltevuutta, jolla oli suuri vaikutus tarkempien karttojen muodostumiseen. Kolmiomittaustorneja käytettiin Suomessakin 1980-luvulle asti. No tulihan se maaninen selostus…
Museot jätän nyt sikseen ja keskityn (ehkä) viineihin. Valitettavasti aika ei riittänyt aiotussa viinibaarissa vierailuun kuin osalla seurueesta, mutta pidin sentään viinitastingin majapaikassamme Villa Tammekannissa. Sen on suunnitellut Alvar Aalto, ja paikka onkin suosittu arkkitehtuurikiimaisten kohde. Sänkykin oli hyvä, sen verran mitä tuli nukuttua. Myös legendaarinen sauna lonkeroluukkuineen tuli todettua laadukkaaksi paikaksi maailmanparannukseen.
Itse viinitastingin pulloiksi valitsimme kukin yhden Tallinnan Prisman valikoimasta. Sanoisin, että mitenkään suunnittelematta kattaus oli monipuolinen ja maittava. Yksikään viini ei ollut kenenkään mielestä huono, joskin Bordeaux’n halpis-Graves 12 eurolla sai aikaan pari irvistystä. Happamuus kuitenkin taittui erinomaisella savujuustolla ja focaccialla, joka oli Fazerin.
Aika moni tuote Prisman tarjonnasta onkin soomalaista, kuten hortoilevat turistit Tallinnan satamassa. Me emme tietenkään kuuluneet heihin ahtautuessamme minibussiin ja juodessamme viiniä suoraan minipullon suusta. Erityispisteet annankin Tallink Siljan laivan viinit -valikoimalle, josta löytyi monia hyviä tuottajia ja makuja (kuten Huber). Olinkin viikkarilaisten jälkeläisensä vasta nyt ekan kerran muulla paatilla, voitteko kuvitella! Mutta tämä olisi kokonaan toisen analyysin paikka.
Parhaaksi tastingviiniksi rankattiin mitenkään yllättämättä Barbaresco, joka oli laatuvuosikertaa 2018. Piemontessa ei kuitenkaan kannata vuosikertoja tuijottaa, sillä kumpuilevat erot tarhojen maastossa, maaperässä ja siten ilmastossakin vaikuttavat lopulta enemmän lopputulokseen. Toisin on Bordeaux’ssa, jossa vuosikerralla yhä on merkitystä. Tämä on vain minun mielipiteeni.
Kuvassa pullot on rankattu tyhjyyden perusteella paremmuusjärjestykseen, mutta viimeinen Zinfandel jäi hännille siksi, että se unohdettiin avata ajoissa ja ottaa mukaan. Muuten se olisi etenkin varttuneemman herraseuran maiskutuksesta päätellen voinut yltää kärkisijoille. Minulle maku oli turhan makeavivahteinen tammibody, mutta ehdottomasti oikean grilliruoan kanssa täydellinen valinta. Sellainen oli myös puolikuiva ja mausteinen Washingtonin riesling, jossa oli kuitenkin viileämmän Atlantin kivoja mineraaleja. Loistava yhdistelmä mansikoidenkin kanssa!
Tartossa vietetyn kolmen päivän jälkeen oli aika palata suomalaisten mekkaan Super Alkoon, joka oli kehittynyt huimasti edellisen 20 vuoden takaisen vierailuni jälkeen. Kuten monopolissakin, valikoima oli nyt erittäin laaja. Odotin Gato Negroa ja lonkerovuoria, joita toki oli myös tarjolla.
Oma silmäni osui heti Kreikka- ja Georgia-hyllyyn, eli näihin tuotteisiin, joita Suomessa ei ole saatavilla. Harmittikin suunnattomasti, että olin jo ostanut halvempia gruusialaisviinejä Prismasta, jotka kyllä 7 eurolla häikäisevät peruslaadullaan. Yhden olen jo juonut palattuani kotiin, Golden Fleecen Tsinandalin. Lisäksi ostin kaksi Saperavia tuottajilta, joiden laadun totesin Georgiassa hyväksi. Näitäkään ei Suomesta saa.
Kreikkalainen laatutuottaja Alpha Estate on kuitenkin Alkonkin hyllyiltä tuttu, mutta reserve-tasoa en ole niiltä bongannut. Niinpä nämä kahdenkympin lekat päätyivät ostoskoriin, joka painoi jo kuin synti. Kevyempi lasipullo-merkkiä ei tällä tasolla saa.
Siirryin silti vielä katsomaan, mitä samppanjarintamalla olisi tarjolla. Olisin voinut ostaa vaikka ja mitä, mutta jouduin jo käyttämään ystävällisiä apukäsiä kantamuksissani laivaan.
Ostin siis vain yhden pullon samppanjaa, Laurent Lequartin Blanc de Blancsia, joka maksoi Super Alkossa 30 euroa vähemmän kuin Alkossa. Muuten en ostaisi samoja tuotteita kuin Suomestakin saa, mutta tällä hintaerolla sanoisin, että kaupat jo syntyivät. Merkkipäivän takia kyseinen samppanja on jo kumottu sushipiknikillä, ja sanoisin sen olleen 28 hintaiseksi löytö, 57 hintaiseksi ryöstö. Tosin kannattaa muistaa, että Viinilehden ryöstö tarkoittaa usein vahvaa ostosuositusta, ainakin itselleni ja kuulemani mukaan muutamalle muullekin. Makuja on monia.
Laivalta olisin ehdottomasti ostanut Solera Blanc de Blancsin, joka oli yksi parhaita Grand Champagnen makuja (siitäkään en ole ehtinyt kirjoittaa). Koska en vain pystynyt enää kantamaan yhtään lisää, jäi ostos kellariin seuraavaan kertaan. Jos joku on mennossa Tallinkille ja tulossa sitten Turkuun vähemmillä ostoksilla, voisin tilata tämän sinulta, vink vink!
Ostokseni Virosta menivät järjettömästi aiottua yli, sillä tiesin jo lähteväni kiertämään viinitiloja Kyprokselle. Totean, että kummastakin voi näemmä tuoda seitsemän-kahdeksan pulloa kevyesti kapsäkeissä.
Viinimatkailijan Kypros vai Keon ja souvlakin mekka?
Reissustani Kyprokselle yritän kirjoittaa napakammin ja yleisesti, sillä kirjoitan tästä muuallekin manitoa vastaan. Tarkoitus oli tutustua myös viinireitistöön, joka siellä on merkitty ja brändätty paremmin ja huonommin. Oma vastoinkäymisemme alkoi auton hajoamisesta, mikä typisti aiottujen kohteiden lukumäärää. Parempi reitti autolla kulkee myös saaren eteläosasta Limassolista tai lännestä Pafokselta, jotka ovat myös merkittävimmät viinialueet. Me lähdimme siskoni residenssistä Nikosiasta, jonka lähellä oleva tila Aes Ambelis oli lauantaina kiinni. Meidän piti mennä sinne jo päivää aiemmin, mutta Kyproksella minnekään ei pääse ilman autoa, ellei sitten halua kävellä 40 asteen helteessä.
Minulle matka oli yhdistetty työ- ja sukulointimatka, ja näpytinpä yhtenä päivänä hotellihuoneessa Larnakassa myös tieteellistä puserrusta vähäisemmällä tieteellä. Olisin halunnut vain nauttia jääkylmästä Aphrodite-xynisteristä lasissa, jota hotellin jääkaapiin oli jätetty omenoiden lisäksi.
Alkisti-hotellia Larnakassa voin kyllä jo sänkyjen takia suositella, ja kannattaa ehdottomasti pyytää huone sisäpihalle päin parvekkeella, jollei halua kuunnella yötä myöden teknoa. Lasaruskin kääntyy haudassaan, joka kuitenkin on viereisessä Lasarus-kirkossa tyhjä. Hänen jäänteensä, kuten pääkallo lepää punaisella samettipedillä vitriinissä kirkon sisällä. Muille luille on omat lokeronsa. Viime reissu sijoittui pääsiäiseen, ja silloin kirkossa riitti kuhinaa. Nytkin huomasin möllöttäneeni luita liian pitkään, kun pussausjonoa alkoi kertyä taakse.
Lasarus-kirkon läheltä löytyy myös erinomainen viiniliike Oak Tree Wine, josta ehkä kirjoitan juttuun myös. Sen toisen polven omistaja on turkulaistyylinen introvertti, joka ei harmi kyllä missään nimessä halunnut itse joutua kuvattavaksi. Arvostin hänen hillittyä asiantuntemustaan aikana, jossa vaikuttajat sätkivät TikTokissa. Arvostan ylipäätään osaamista, jossa ei yritetä myydä mitään.
Kypros näyttäytyi minulle tällä visiitillä paljon antoisampana. Kun ei odota mitään, voi yllättyä positiivisesti. Kaikkialla sai erinomaista ruokaa, kun vähän selvitteli, mihin kannattaa mennä. Myös intuitioon kannattaa luottaa, sillä ekana iltana bongaamani ravintola paljastuikin sitten myöhemmin TripAdvisor-menestyjäksi, eikä ihme.
Se oon sääli, että turistit juovat lähinnä Mateus Roseeta, vaikka tarjolla olisi upeita viinejä endeemisistä lajikkeista, joita ei saa mistään muualta. Toki saaren suurimman alkoholivalmistajan Keon olut itsellenikin maistui. Etenkin Laysin etikkasipsien kanssa yhdistelmä oli humoristisen banaaninen. Luin Kale Puontia rannalla muina turisteina, lojuttuani edellisen kerran aurinkotuolilla vuonna 1999 tai 2000 Sunny Beachilla.
Nyt on ollut niin raskas vuosi niin työrintamalla kuin henkilökohtaisessa elämässä, että aloin ensimmäisen kerran ymmärtää ihmisiä, jotka valitsevat all inclusive -loman. Koukutuin vähän itsekin rantalomailuun tuulenvireessä Välimeren äärellä, joka ei ollut vielä liian kuuma. Sen sijaan Nikosiassa, myös Turkin valtaamalla alueella, alkoi olla jo läkähdyttävää. Asteita oli silti vain 31, kun nyt on jo 40 rikki. Sisälämpötila siskoni asunnossa oli tällä viikolla 33, kun vielä toukokuussa siellä pystyi asumaan.
Palatakseni viiniasiaan, minua kiinnostaisi tietää, mitä tiedät Kyproksen viinimatkailusta. Oletko käynyt Kyproksella, ja jos olet, kävitkö jollain viinitilalla? Miten reissu oli järjestetty, vai lähditkö paikalle itse? Mikä käsitys sinulla on kyproslaisista viineistä?
Tässä jutussa on kännykkäkuvat, mutta muuten kuvasin reitillä ja kaikkialla järkkärillä, myös viinibaareissa. En halunnut siksi sopia viinijuttuakin etukäteen, ettei reissusta tule liian työmäinen. Se on tässä tullut huomattua, että työ ja vapaa-aika ovat olotiloja, joiden särkyminen on pienestä kiinni. Etenkin aiemman työhistoriani näkökulmasta viinistä on kiva nauttia joskus ilman analysointia kohderyhmän lasissa.
Ehdottomasti seuraavalla kerralla pitää taas jatkaa viinitilavierailuja, tällä kertaa Pafoksella, joiden tilat ovat kyllä viineistä tutut, mutta itse tiloilla en ole sillä puolen saarta käynyt. Muuten kyllä edellisellä reissulla tuli käytyä eri puolilla, myös vaeltamassa luonnonpuistossa.
Hyvitin 380 euron hintaiset suorat lentoni Finnairille ja maapallolle ostamalla itselleni kahdeksan viiniä, jotka availen ehkä loppukesästä Kypros-tastingin yhteydessä. Sillä toiveella, että vesivahinkoremontti kodissani on vihdoin ohi ja pihalla tarkenee grillata souvlaa. Kehystän jo muovituolit valmiiksi ja kuvitteellisen Keo-varjon, joka Kyproksella on laaturavintolankin merkki.
Se on myös sanottava Kyproksen eduksi, että siellä saa vielä kunnon palvelua lentotiskillä. Kun Suomessa matkalaukun puolen kilon ylipainosta sakotetaan, Kyprokselta saat mieskarkilta silmäniskun. Tätä muistoa on mukava vaalia, jos vielä joutuu Helsinki-Vantaan sieluttomalle itsepalvelutiskille.
Passini on voimassa syksyyn asti, mutta matkailun ollessa antoisuuden lisäksi niin raskasta, saatan korkeintaan käydä Tukholmassa. Sielläkin voisin asua, ja kohta varmaan saadaan yhä enemmän ruotsalaisia viinejä. Virossa ei tullut nyt heidän viinejään maistettua, Tartu Heleä kyllä senkin edestä. Puhasten oluet ovat hyviä ja monipuolisempia kuin Keon. Mutta…jos nyt pääsisin takaisin rannalle lojumaan Keo kädessä, olisin äärettömän kiitollinen.
Ihanaa kesää teille lukijoille, ja palataan toivottavasti piakkoin ”asiaan”.
P.S. Jos joku haluaa vielä loppukesälle tastingeja, aika tilata ne on nyt. Sähköpostiin eve@sipsiajasamppanjaa.fi voi pistää ehdotukset, kiitos!
