Eve Onneksi on blogialusta, sillä koin unettoman yöllistä tarvetta syödä pizzaa ja avautua Linkkarissa eli työelämäsome LinkedInissä. Tekstini oli kuitenkin liian pitkä, joten kopioin sen omistamaani alustaan. Tämähän on kuin Truth Social. Eli asiaan, vaikka osa tietysti tuhoutui.
Kai nyt edes joku täällä masentuu, kun loma loppuu? 😂 Täysin eri sisältö muissa somekanavissa kuin täällä. Ihmiskunta. 🧡
Itsehän olen niin onnellisessa asemassa, ettei minulla ole freelancerina lomaa, josta maksettaisiin korvaus. Maksan itse lomani, jos haluan sellaisen pitää. Siksipä juhlin jo etukäteen ”lomaltapaluurahaa” 300 euroa ja risat. En valita, omapahan on päätökseni. En ole katunut hetkeäkään, vaikka köyhää elämä on.
Kirjoittamisesta ja taiteesta ei ole koskaan maksettu, nykyisin vielä vähemmän. Nämä ajatukset puskivat erityisellä tavalla pintaan vierailtuani Matti ”Rag” Paanasen Ragalassa, elämäntapataiteilijan talossa, jossa olen aina halunnut käydä. Hänellä oli maailman suurin aforismikokoelma kaiken muun lahjakkuuden ohella. Ja loistava hirtehinen huumori, joka tuo edes kuvitteelisen voin leivälle. Aion ostaa yhden Rag-signeeratun taulun, jos minulla on siihen varaa.
Vierailu Matin talossa vahvisti uskoani köyhään elämään, joka on henkisesti rikkaampaa kuin koskaan aiemmin. Mutta älkää nyt hyvät ihmiset suostuko ilmaiseksi myymään yhtään mitään. Tämä on iso ongelma etenkin vaikuttajapuolella. Ammattilaisten osaamisesta ei enää makseta, kun somevaikuttaja tekee homman ilmaiseksi näkyvyyspalkalla. Ja kansahan tahtoo puhuvia päitä. Trendi on vallalla myös uutismedioiden somekanavilla. Itse swaippaan vasemmalle ja kääriydyn printtiin. Haluan asian, en tunnetta, ellei tyylilaji sitä vaadi.
Siksi on tärkeää, että eri tavat tehdä ja kuluttaa eivät kilpaile toistensa kanssa, vaan kulkuvat rinta rinnan. Se on silti selvää, että mitä alemmas hintataso hiipii, jonkun selkänahka menee aina rullalle.
Tasting-tinkaajia ei sentään enää tänä vuonna juuri ole, koska elämän kallistuminen näkyy etenkin tällä saralla. Raha käytetään suoraan viiniin, ei palveluun. Sesonki onkin ollut aina pikkujoulukuukausina, mutta paljonko firmat investoivat rahaa virkistäytymiseen? Ainakin opetusalalla Turussa muistaakseni tykyilyt esityslistassa kiellettiin säästösyistä. Opettajat ovat kyllä lahjakkaita kehittämään virkistyksiä omalla vapaa-ajalla, kuten varmasti muutkin ammattikunnat. Itse kuulun yhä Gambinaklubiin, viinikonossöörien virkistyskerhoon.
Siihen onkin hyvä päättää tämä unettoman yöllinen näpytys. Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää sinua, joka luit tänne asti. Uhanalaiset luonnonvarat lukutaito ja keskittymiskyky eivät ole vielä kadonneet. Lopuksi toivonkin, ettei suomen kaunista kieltä pilata Linkkarissa jaottelemalla teksti erilaisin emojein lukijalle helpommaksi.
👉Näin.
🤩 Suosittelen myös, ettei yksikään työnantaja käytä tätä emojia rekryilmoituksessaan. Kovimmat osaajat painavat sen nähdessään delete-nappulaa.
👯 Työvoimapula (nyx ja ex) on fuusioitunut teatterin kanssa yhteen, jolloin esityslistalla on melkoista chachacha:ta.
🎭 Joudunkin vakavasti pohtimaan, onko LinkedIn se areena, jossa minua tarvitaan.
🍕 Jatko-osa (nehän ovat aina parhaita) oli liian pitkä. Se pyyhkiytyi pois bittiavaruuteen, kuten tuhannet tykkäykset, sydämet ja emojit. Vain kitalakeen tarttunut pizzarasva jää.
Kaikkihan miettivät kuolinvuoteellaan työuraansa. Elämä on jossain muualla. Suurin osa tekee työtä rahan takia.
Rag teki taidetta myös fyysisestä rahasta.
Tähän päättyi julkaisematon Linkkari-postaukseni, joka on nyt täällä blogini välimuistissa. Itse etsin omaani kesän remppa- ja muuttoinfernon jälkeen.
Luulin jo lopettavani tekstin, mutta etsitäänpä naftaliinista vielä yksi kesän viinimuisto.
Palataan viinillisempiin asioihin joskus, kun elämä tasoittuu ja ”syksy saa tulla”. Toivottavasti silloin asun jo kodissani, jossa voin pitää odottamani Kypros-tastingin. Mikäli pulloja ei ole pöllitty. 😂 (Absolut Vodkan kyllä piilotin).
