Eve Kyllä sen taas huomaa, mitä kansa ostaa eniten. Ehkä minulla on myös tuntosarvet, jotka skannaavat ja kuulevat piippaukset loppuelämän päänsisäisessä ruuhkassa. Nyt ostetaan mämmiä, jonkun kuulemani kommentin mukaan finnish shitiä. Kuulostaa herkullisemmalta englanniksi.
Ennen suorastaan vihasin mämmiä. Se oli silloin, kun sitä vielä tarjottiin erillisen sokerin, kerman ja Fazerin parhaiden kera ja Kekkonen käytti karvalakkia ainakin pilven reunalla. Mämmi maistui kaikista parannusyrityksistä huolimatta vain karvaalta kuralta. Olin tosin saanut syödäkseni vain sulatettua Kymppi mämmiä, en esimerkiksi Kuralan Kylämäessä tehtyä perinnelooraa. Eli rovetta?
Jostain syystä minulle ei sovi välimuodot. Herkästi joko vihaan tai rakastan (neutraalin somekäyttäytymisen ulkopuolella). Näin on käynyt mämmin suhteen. Nyt, kun olen löytänyt HoviRuoan mämmin yhdistettynä Flora Vanillaan, en saa tästä tarpeekseni. Mutten todellakaan ala vääntää mitään mämmikääretorttuja. En pidä trendistä, jossa keksit ja jäätelöt on muutettu karkeiksi. En kaipaa mämmiä muuhun kuin mummoni 60-luvun lasimaljaan, jossa extreme-tasoa edustaa vaniljakastike. Mämmiolutta kyllä olen juonut (Laitilan?) ja se oli kyllä ihan hyvää.
Ehtoollisviiniä mämmille? Javisst!
Tänä vuonna testasimme töissä mämmin ja kirkkoviinin pyhän liiton. Kyllä, luit oikein! Lisäksi oli mukana pashaa. Kolmen eri ehtoollisviinin (eri kirkkokunnissa käytettävien) taso oli hämmentävän hyvä. Ja nämä kuvan edustajat toimivat kyllä loistavasti jälkiruokaviineiksi pääsiäiseen. Varmasti myös ja ehkä jopa erityisesti juustoille.
Minulla on kotona jotain Kyprokselta saatua pientuottaja-Commandariaa, jota pitää kyllä pääsiäisenä testata pashan kera. Maailman vanhin saman nimisenä myyty viini, Keon St. John Commandaria, oli vallan erinomainen rasvaisen ja sitruksisen pashan kera. Xynisterin sitruksinen hapokkuus on omiaan tässä yhdistelmässä. Commandariaa käytetään Kyproksella ehtoollisviininä.
Olen vieraillut Keon yhdellä tilalla Kyproksella, mutta juuri siellä valmistettiin pääsääntöisesti Xynisteri-valkoviiniä, joka maistuikin erinomaiselta suoraan tankista lorotettuna. Commandariaa valmistettiin toisella tilalla Limassolin ulkopuolella (muualla alkuperäsuojattua viiniä ei saa valmistaakaan). Keo on Kyproksen suurin tuottaja, jonka repertuaariin kuuluvat myös tisleet ja oluet. Mikri bukala Keo parakalo kuuluikin tuon reissun oppittuihin lauseisiin (yksi pieni pullo Keoa kiitos). Jotain grappamaista Xynisteristä tehtyä tislettä saimmekin nauttiaksemme mainitulla tilalla, ja tuottihan se lähes yhtä suuren euforian kuin ämpäristä tarjoiltu chacha Georgiassa. Xynisteri on Kyproksen viljellyin lajike.
Vaikka jutussa alleviivataan vähän risteytetyn solera- ja amarone-menetelmän tapaan tehdyn Commandarian toimivuutta pashalle, kyllä se mämmillekin toimi. En tiedä moniko yhdistää mämmiin muuta kuin kahvia, mutta kannattaa kyllä kokeilla jälkiruokaviinejä. Marsala voisi olla myös todella hyvä yhdistelmä, itse asiassa onkin. Marsalasatuja voisi taas jatkaa, sillä minulla on kolme avattua marsalaa kotona odottamassa ruodintaa. Sanoisin, että omat lempparini jälkkäriviinirintamalla ovat Marsala, Commandaria ja jalohomeinen Tokaji. No, Reciotokin on kyllä pahuksen hyvää…
Seuraavaksi pitäisikin miettiä pääsiäisen punaviini. Minulla on vielä vähän jäljellä toista viiniarvioviiniä, jonka arviota ei ole vielä julkaistu, en siis sitä tässäkään kerro. Ehkä se liittyy jotenkin tähänkin juttuun. Mutta eihän itse avattu viini silti pääsiäiseen asti riitä. Nyt olen syyllistynyt olemaan perusasiakas: menen kiirastorstain pahimmassa ruuhkassa jonottamaan tarjoiluja. No, saanpahan kuulla euforista piippausta kaanonina, ehkä hyvällä tuurilla myös pääsiäispupun örinää. Kevään valo tekee ihmeitä ihmisille.
Oikein nautinnollista pääsiäistä kaikille!
