Eve Hyvää suomalaisen ruoan päivää! Aloitetaan heti alkuun itkemällä, että viinihifistelijä voi harvemmin valita suomalaista viiniä. Tulevaisuudessa sekin varmasti muuttuu. Sitä odotellessa tai ilmastonmuutosta pelätessä voi toki juoda suomalaisia, vallan erinomaisia marjaviinejä. Tai vaikkapa sitä koko kansan rakastamaa Elyséetä, joka on vieläpä Turussa tehty.
Puhutaan nyt kuitenkin ruoasta. Sukellettuani ruoka-Instagramin maailmaan, eli onko tämä nyt foodstagram, huomaan huolestuttavan ilmiön: kaikki trendikäs on peräisin Italiasta, Aasiasta, Georgiasta, Ranskasta, Yhdysvalloista, lähes kaikkialta muualta paitsi Suomesta. Samaan aikaan Suomeen kutsutaan maailman huippukokkeja säveltämään herkkuja meidän puhtaista ja upeista raaka-aineista. Kuitenkaan emme itse käytä niitä kuin tyyliin juhannuksena? Silloin on saatava lähikalastajan savustettua villilohta, maksoi mitä maksoi.
Onko suomalainen ruoka siis kustannuskysymys, josta ollaan valmiita maksamaan Finnjävelissä, muttei omassa kotikeittiössä? Vai onko meidät brändätty uskomaan, ettet ole uskottava IG-kokki ilman pestoa, nykyistä rakkausinhokkiani ´ndujaa ja poke bowlia? Toki monia herkkuja voi vallan hyvin tehdä myös suomalaisista raaka-aineista. Esimerkiksi vegaaninen nokkospesto on oma vakioni, käytän siihen auringonkukansiemeniä ja nokkosia. Maailma ei pelastu, mutta kyllä tuo vihreä tahna paremmalta maistuu kuin mikään kaupan kaukaa tuoduista purkkitavaroista. Veikkaisin olevan myös ravintoarvoiltaan huimasti enemmän.
Suurimmaksi osaksi suomalaiset tuntuvat kaipaavan, kaiken trendikkyyden katveessa, tavallista suomalaista kotiruokaa. Oma suosikkini on siskonmakkarakeitto, niin kovasti kuin joskus yritinkin vältellä kokkauksen vastenmielisintä osaa makkaran puristamista. Tässäkin on kunnon koulukunnat aivan kuten italomammojen kenkämaassa: on aivan eri asia puristaa suolta kuin leikata sitä saksilla. Mietin kyllä, onnistuiko Silvio Berlusconi viemään meiltä jotain olennaista haukkumalla taannoin keittiötämme. Jo entuudestaan vähäisen itsetunnon, joka herkästi ulottuu kaikkeen mitä teemme? Siksi myös IG koostuu usein massasta, kaikki kopioivat toinen toisiaan ja kokkaavat samoja trendiruokia. Kunnes keksitään jotain uutta, jota sitten kaikki kokkaavat. Pieni suomalaisen tuottajan ääni värisee: entäs minä?
Jos ryhtyy selvittämään oikein kunnolla asioita, saa selville aika paljon. Myönnän olevani laiska kuluttaja, vaikkakin valveutunut. Ostan esimerkiksi Satamaitoa, joka ainakin joskus maksoi suurimman tuottajahinnan. Mutta olen juuri tällainen: selvitän kerran, sitten jatkan sillä linjalla. Ruokamaailmassa asiat voivat muuttua nopeastikin. Sitten pitää miettiä, niin, maito vastaan kaurajuoma, hmm. No, olen kauramaitoja kokeillut kahvilla ja ilman, joka kerta palaan maitoon ja valitsenpa vielä punaisen aiemman sinisen sijaan. En ole myöskään riittävän perehtynyt, mistä kaikkialta soija- ja kauratuotteiden ainesosat ovat peräisin ja ovatko ne pahimmillaan geenimanipuloituja. Kotimaisissa vaihtoehdoissa tuskin! Alprolta tuli nyt uusi ruismaito, jota käytämme mysliin ynnä muuhun. Ruis on peräisin Ruotsista. Mutta olisiko kuitenkin parempi suosia suomalaista maitotilaa? Kuluttajan täytyy nykyisin tehdä paljon suurempia valintoja kuin vielä 20 vuotta sitten. Se oli tosin aikaa, jolloin lapsi ei luullut pekonin olevan eläin. Tämä on ihan tositarina!
Olen lapioinut lantaa pari päivää elämässäni, siirrellyt diivailevia lehmiä aitauksesta toiseen ja todennut paluubussissa (katseiden perusteella), että edes sauna ei vie tiettyä maatilan käryä sinusta ihan hetkeen. Tätä visiittiä ystäväni muinaiselle tilalle olen muistellut useasti. Se avasi silmiä siten, että maito ei ole ollut sen jälkeen enää koskaan vain maito. Ehkä silloin aloin ensimmäisen kerran valita lautaselleni tietoisesti suomalaista, mieluiten vielä pientuottajilta, luomuna. Myös lihani syön nykyisin, syntistä metwurstia lukuunottamatta, mieluiten riistana. Näin syksyiseen aikaan tätä eettistäkin valintaa on helppo noudattaa.
Mutta jollei ole kontakteja maatilallisiin, ei metsästäjiin, mitä tehdä? Riittääkö pelkkä sinilipun ja avaintuotteen etsiminen kaupan tarjonnasta? Ehkä, mutta kyllä se vähän aikaa ja vaivaa vaatii. Mutta kaikki se valinta, jonka teemme suomalaisen tuottajan hyväksi, kasvaa korkoa ja on jokaiselle suomalaiselle hyväksi. Työllisyys, puhtaus, eettisyys, ekologisuus, itsearvostus. Näihin voimme suoraan vaikuttaa valitessamme kotimaista lautaselle. Lisäksi suomalainen ruoka on, kovasti kallistuneita kaloja nyt tällä kertaa laskematta (ellet itse kalasta), todellista cucina poveraa eli köyhää keittiötä. Olen todennut, kaikki mitä teen puuhellalla, on pala suomalaista taivasta. Paitsi eilinen punaviinissä haudutettu chorizo. Mutta kuitenkin, yleensä teen kaalikeittoa, ylipäätään kaaliruokia. Sipulikeittoa, papuminestronea. Tölkkitomaattiakin saa nykyään suomalaisena, mutta maksaahan se toki enemmän kuin italialainen. Kasvihuonevihannesten suosiminen talvella ei myöskään ole mikään ekoteko. Siksi parasta onkin suosia talvella juureksia ja kaaleja sekä hyödyntää syksyn pakkasantimet. Ostamalla tuotteita Rekosta tai muilla tavoin suoraan tuottajilta onnistuu myös syömään sesongin mukaisia herkkuja.
Suomalaisen on helppo mennä metsään keräämään sieniä ja marjoja, joilla pystyy ruokkimaan itsensä pitkälle kevääseen kaiken muun kotimaisen annin lisäksi. Vaihtoehtoisesti voi ostaa nämäkin torilta suoraan tuottajilta. Edelleen silti tuntuu, että tosi usein ostamme vain sitä, mitä lehdissä ja somessa tarjotaan. Avokadopasta, ihmiset olivat ruokakaupassa aivan kriisissä kun avokadot olivat loppu. Minusta oli lähinnä surullista, että meidän oli pakko saada tuontihedelmiä somehitin takia. Mutta minä olenkin varmaan kriittinen outolintu, joka löytää puutteita sieltä missä toinen näkee vain puhtaan ilon. Olen minäkin ostanut joskus avokadoja tarjouksesta, mutta minun ei ole pakko saada niitä eikä oikeastaan banaaniakaan. Nyt, kun olen ryhtynyt asumaan puoliksi metsissä, en kaipaa juuri muuta kuin marjoja ja niitä hedelmiä, joita Suomessa kasvaa. Omena tulee joka syksy ja talvi korvista ulos. Siitä huolimatta käärin niitä silkkipaperiin ja iloitsen hedelmien säilymistä jouluun asti.
Kaikkea tätä vasten pidänkin ihmeellisenä, miksi poden jopa kriisiä päätettyäni, että ostan tässä kuussa vain sataprosenttisesti suomalaista. Ei se nyt iso harppaus ole minulle, vaikka olisikin suuri ihmiskunnalle. Lähes kaikesta löytyy kuitenkin kotimainen vaihtoehto. Ehkä suurin kriisini onkin kahvi. Vaikka Meira ja Paulig paahtavat kahvinsa Suomessa, itse kahvipavut on kuitenkin kärrätty muualta. Toisaalta, minulla on yksi lähes kokonainen purkki kaapissa, ehkä se riittää syyskuun. Jos se kuitenkin loppuu, saatan sallia itselleni yhden Suomessa valmistetun tuotteen, jossa on käytetty muualta tuotua raaka-ainetta. Ja se on kyllä se kahvi. Viinin kohdalla ei tarvitse tehdä kompromissia, sillä minulla on viinikellarissa tarpeeksi jo aiemmin ostettuja viinejä, heh.
Tämä on tällainen kokeilu, mihin kuluttaja pystyy niin halutessaan. En myöskään halua, että mikään elintarvike- ja alkutuotannon ala enää valuu Suomesta ulkomaille. Tämä on arvovalinta. Purkissakin voit ostaa nykyisin kaupasta suomalaista pestoa. Lähes mitä vain, jos vain on rahaa. Mutta vähävarainenkin pärjää, jos jaksaa ja ehtii tehdä itse. Kaali on edelleen lähes ilmaista ja todella riittoisaa. Juurekset. Voit ostaa punajuurta ja käyttää siihen aurajuustoa, ai että. Voit tehdä näistä ainesosista risoton käyttämällä riisin sijaan kotimaista spelttiä. En käytä juuri lainkaan arboriota tai muutakaan, vain ja ainoastaan spelttiä. Sen jälkeen perusriisi ei maistu enää yhtään millekään. Suosittelen kokeilemaan!
Tämän kirjoituksen tarkoitus on ´nduja-nälän karkoitus. Hahahah! Tämä on myös pieni epämukavuushaaste, joka kuitenkin on helppo! Ajattele: voit ostaa pullaa, eineksiä, lihaa, alkoholia. Mistään kivasta ei tarvitse kieltäytyä. Vain suosia suomalaista! Kokeilen tätä nyt syyskuun loppuun asti ja raportoin sitten, miten homma meni. Lähdetkö mukaan?
Kaapin ulkolaiset jämät saa toki hyödyntää, mutta tarkoituksena on olla ostamatta mitään ei-suomalaista. Samalla tämä on myös kutsu luovaan kokkailuun. Kun sinulla on tietyt ainesosat, niistä on keksittävä ruoka. Suosittelen kyllä, etenkin jos sinulla on puuhella käytettävissäsi, jumalaista sipulikeittoa. Ja jollet jaksa tehdä itse, Reformin sipulikeitto on varsin tasokas suomalainen pussi!
Entäs sitten, jollei viinikaapissa tai -kellarissa ole mitään, vaan on mentävä ostoksille? No, viinien kohdalla voisi periaatteessa ostaa Noita Wineryn tuotteita, mutta niissäkin on käytetty toistaiseksi tuontirypäleitä. Mutta esimerkiksi Ainoa Winerylta saa etäisesti Bourgogne-tyyppistä mustikasta tehtyä kuivempaa viiniä, olisiko siinä ollut jopa käytössä niitä samoja hiivoja kuin kyseisellä alueella? Silloin kun itse maistoin viimeksi, tuotteessa oli jännä kyseiseen erään kuulunut metallinen sivumaku. En nyt jäänyt varsinaisesti kaipaamaan uusintakierrosta, mutta voisin hyvin kuvitella silti juovani vaikka poronkäristyksen kanssa jotain sen tapaista. Ja ainahan voimme valita ultimatumien taistelussa Koffin alkoholittoman Crispin, joka käy mille tahansa suomalaiselle ruoalle! En ole saanut tästä lausunnosta Koffilta rahaa, mutta voitte sitä toki minulle lähettää kompensoimaan kallistunutta ruuan hintaa.
Näillä puheilla lopetan julistukseni ja pyydän sinuakin pohtimaan ensi kerralla ostoskorisi kotimaisuusastetta. Vai tuletko jopa mukaan tähän kotimaisuushaasteeseen? Hienoa!
